Minulla oli menossa huhtikuussa kaksosraskaus rv 12+2 kun menin toista kertaa ultraan, ihan rutiininomaisesti niskapoimu-ultraan. Raskausoireet olivat jatkuneet normaalisti eikä mitään vuotoa tms. ollut. Kuitenkin tuossa ultrassa todettiin molempien sikiöiden menehtyneen 8-9viikkoisina. Rv 7+2 olin nähnyt jo sikiöt sydänäänineen. Kuitenkin pian tuon jälkeen on jotain tapahtunut ja molemmat menehtyneet samoihin aikoihin. Järkytys oli meille valtava! Olimme kyllä hieman osanneet varautua siihen, että joskus toiselle kaksosista voi käydä huonosti ja että komplikaatioita voi tulla sekä raskausaikana että synnytyksen jälkeenkin. Tuosta ultrasta 5pv:n kuluttua pääsin vihdoin kaavintaan, jonka jälkeen vuotoa kesti n. 3vkoa. Ensin päätin ryhtyä lääkkeelliseen tyhjennykseen ja sain tabletit ja ohjeet kotiin, mutta sitten muutin mieleni ja päädyin kaavintaan. Katsoin äsken tuosta lääkkeellisen tyhjennyksen ohjepaperista seuraavaa: ""Lääkkeellisen tyhjennyksen etuna on nukutuksen ja kohtuun kohdistuvan kirurgisen toimenpiteen välttäminen. Haittana on kaavinnan jälkeistä vuotoa pidempi ja usein runsaampi verinen vuoto. Lääkkeellinen keskenmenon hoito tai alkaneen keskenmenon seurantahoito onnistuu yli 90%:ssa. Joskus joudutaan siis kuitenkin tekemään kohdun kaavinta. Verinen vuoto jatkuu niukkenevana 1-2vkoa, joskus jopa neljä viikkoa. Kontrollikäynti poliklinikalle sovitaan noin 2vkon kuluttua Cytotec-lääkityksestä. Kuukautiset alkavat raskaudenkeskeytymisen jälkeen yleensä 4-7vkon kuluttua.""
Toivottavasti tuosta oli sinulle edes jotain apua. Huomaa, että yksilölliset vaihtelut ovat normaaleja. Minullakin kaavinnan jälkeen vuoto kesti melko pitkään. Mutta jälkitarkastuksessa 3vkoa kaavinnasta kohtu todettiin täysin tyhjentyneeksi. Kuinka pitkällä raskautesi oli? Kovasti voimia sinulle ja miehellesi. Tiedän, että aika parantaa vaikka ei nyt siltä vielä tuntuisikaan. Anna kuitenkin tilaa surulle, niin parhaiten pääset asiasta ylitse ja pystyt sitten jonain päivänä taas uskomaan huomiseen. Tällaiset asiat ovat erittäin rankkoja ja niistä toipuminen vie aikaa. Mutta kokemuksesta tiedän, että se klise että aika parantaa haavat pitää kyllä paikkansa. Itselläni 3,5kk keskenmenosta ja elämä näyttää taas ihan hyvältä ja olen hyväksynyt tuon tapahtuneen menetyksen osaksi elämääni.