keskeytynyt keskenmeno

[ap]

Hyvä kuulla että vuoto ja kaikki muu vaikuttaa normaalilta. Ensi viikolla onkin sitten jälkitarkistus. Nyt tuntuu että vuotokin alkaa vähentymään, yökin oli miltei kuiva. Pää kestää kyllä vaikka välillä tietysti mietin ja murehdin. Aika lienee paras apu tähän vaivaan. Helpottavaa on ollut huomata että saman kokeneita ja km:sta selvinneitä löytyy näiltäkin palstoilta. Ilahduttavaa on etenkin että huomaa uusia raskautumisia, antaa toivoa tulevaisuuteen. Arki alkaa vähitellen palata ja elämä suuntautua uomiinsa. Kuinka sinulle itselläsi sujuu?

 

[Hanski]

Täällä päässä sujuu ihan mukavasti jo. Minulle kaikki tapahtui niin nopeasti. Tai siis raskaaksi tulin heti, ennen kuin sen ehdin tajuta tuli tuo keskenmenokin jo. Sen jälkeen todella ihmettelin ja mietin syitä, kunnes tajusin, että syy voi olla mikä vain. Tietenkin pelko siitä, että seuraavan kerrankin käy samoin on tuolla ajatuksissa hieman välillä. Toisaalta ihminen yleensä uskoo asioiden kääntyvän hyvin ja siksi minäkin alitajuntaisesti olen toisaalta varma, että seuraavan kerran kaikki sujuu ok. heh, eli tälläistä täällä. Joka tapauksessa en enää hysteerisesti lue erilaisia tilastoja toistuvista keskenmenoista, sen yli pääsin viikossa.

 

[ap]

Hei taas. Kävin ulkona kävelyllä tunnin verran ja eiköhän mahan jomotus alkanut taas ja vuoto myös. Liikunta kai auttaa kohtua tyhjentymään? en tiedä mistä tuon ""keksin"" mutta mieleen juolahti. Ehkä olisi paras pysyä poissa näiltä palstoilta jonkin aikaa mutta itseni löydän tutuilta sivuilta yhä uudestaan ja uudestaan...

 

[Aniliini]

Heippa alkuperäinen!
Mulla oli tammikuussa keskeytynyt km ja sain kohduntyhjentävät lääkkeet. Vuoto kesti mulla myös muutaman tunnin, tosin aika rajuna, mutta isompia hyytymiä en huomannut. Kunnes sitten 4 päivää myöhemmin lähdin kävelylle ja liukastuin, jolloin muksahdin takamukselleni. N. puolen tunnin päästä alkoi valtava vatsakipu (huomattavasti rajumpi kuin aiemmin, koska silloin kohdun supistellessa olin syönyt kasan särkylääkkeitä) ja mennessäni vessaan, ulos tuli n. luumun kokoinen hyytymä. Kuukauden kuluttua jälkitarkastuksessa näkyi vielä hieman raskausmateriaalia, mutta niin vähän että sanoivat sen poistuvan seuraavien kuukautisten mukana. Niitä kuukautisia sainkin sitten odotella reilut 2 kk, mutta tulivat kuitenkin spontaanisti, ilman apuja.
Voimia teille saman kokeneille sekä fyysiseen, että psyykkiseen toipumiseen!

 

[Hanski]

Heissan ap ja muut ketjuun kirjoitelleet, oletteko kuulolla vielä??? Tein melkoisen urakan ja etsin tämän ketjun.
Mitä kuuluu tällä hetkellä??
Olen itse taas raskaana ja kauhusta kankeana vaikka nyt tähän asti on sujunut paremmin. Kävin alkuviikosta ultrassa ja siellä näkyi kuin näkyikin sikiö, joka oli elossa ja vastasi viikkoja (7+2)... voi kun pystyisi iloitsemaan! Ei vaan oikein uskalla..

 

[Hanski]

Kaivoin ketjun unholasta esille. Mahtaako alkuperäinen tätä lukea...? Olisi kiva tietää miten menee.

Nyt jo hymyilyttää tuo edellinen kirjoitukseni, koska laskettuun aikaan minulla enää vajaa 3 viikkoa ja kaikki edelleen hyvin. Nopeasti aika kuluu vaikka puoli vuotta paniikissa tuli vietettyä.
Ehkäpä tämä lohduttaa jotakuta uuttakin lukijaa.

 

[Piina]

Eilen oli ultra (rv12) jossa todettiin sikiön vastaavan kokoa 9+1 eikä sydänääniä havaittavissa, NP oli iso.Mitään vuotoja ei ollut ollut ja raskausoireistakin olin saanut "nauttia". Itkuhan siinä pääsi, en tosin osannut surra menetettyä lasta, vaan itku oli enemmän harmistusta ja kesti vain hetken (selvisin ilman punasilmiä). Me näemme asian tällä hetkellä siten että laskettu aika vain siirtyi myöhemmäksi, ei muuta. Näkökanta voi toisista tuntua oudolta, mutta koska nyt kuitenkin tiedämme että molemmilla kuitenkin "värkit" toimii, niin emme vaivu epätoivoon.
Tää päivä menikin sitten kokonaan Hyvinkäällä, koska sikiö oli niin iso, he halusivat valvoa lääketyhjennyksen suuren verenvuodon takia (tai jotain...) Kätilö laittoi kolme kertaa kolmen tunnin välein kaksi tablettia emättimeen, ennenkuin mitään tapahtui. Sairaalassa alkoi vuoto, ja koska vointi oli hyvä sain luvan lähteä kotiin. Nyt tuntuu melko kovia supistuksia ja vuotoa tulee "klimppien" kanssa melko reilusti aina kun pytylle istahtaa...

Tässsä vaiheessa vaan tuntuu että muut ei ymmärrä miten me näemme asian, vaan yrittää lohduttaa ja sääliä, vaikka miten yritämme selittää että tää ei oo maailman loppu. Tietenkin ymmärrän että jos takana on ollut todella pitkä yritys tms, joka nyt menee kesken, se tuntuu varmasta hirveältä, meillä kuitenkin tärppäsi 4. kierrosta ihan TJOTtaamalla, eli eiköhän se tule jos on tullakseen, eli kun on oikea aika...