Kestatteko hoitoja, neuloja, verikokeita, letkuja? Enta miehesi?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Kukka77
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

Kukka77

Jäsen
19.05.2008
138
0
16
Kiinnostaisi tietaa kuinka suhtaudutte hoitoihin, onko teilla kamala piikki ja laakarikammo ja onko se kenties kaikonnut hoitojen myota? Onko miehesi se vahvempi puolisko laakarileikeissa vaiko te?

En siis tarkoita hoitojen henkista kestamista mutta juuri naiden laakarijuttujen, eli tutkimusten, ja neulojen, ja letkujen kestamista.

Mina olen meilla se jota ei mikaan hoito pelota. Kestan neulat, ainaiset verikokeet, pistokset, letkut sun muut vehkeet mita ne laakarit kayttavat. Olen aina ollut tassa asiassa rohkea ja minusta kaikki laakarilla tapahtuva on tosi mielenkiintoista. Tottakai valilla irvistan huvikseni ennen piikin laittoa, mutta kestan ne jutut kylla. Onneksi nain!

Mieheni ei kesta juuri mitaan. Hanelle ei saa sanallakaan mainita neuloista, ruiskuista, yms. Ampulleja ja muita juttuja ei kannata hanelle nayttaa. Han alkaa huutaa etta ala kiusaa hanta. Han kay kylla laakarissa mukana, istuu siis tuolissa silloin kun mulla on verikoe, ultra yms, mutta ei ole nakemassa hoitoja. Meidan klinikalla punktioon yms ei miehet paase mukaan ollenkaan. Inssia ja alkionsiirtoa han ei myoskaan ole ollut katsomassa. Jotenkin saastelen hanta, kun han ei tosiaan kesta paljon. Hyva etta muutaman oman verikokeensa on selvinnyt. Toisaalta ajattelen, etta hittoako tassa itse pitaa kaikki kokea. No, saan rakkaalta miehelta kylla kotona paljon lohdutusta. Mutta eihan naissa asioissa nyt kannata toista moiseen pakottaa, ei se mun mielesta juuri mitaan hyotya toisi.

Ajattelin vain mielenkiinnosta kysella! =)
 
Meillä minä olen se neulakammoinen. Kaikki muut menee pienellä jännityksellä, mutta kaikki pistäminen on aivan kauheeta. Mies on onneks pistäny menopur ja pregnyl piikit tähän saakka, mutta tänään mun täytyy yrittää pistää itse. Saa nähdä kuinka käy. Pyörrynkö vai onnistunko :laugh:
 
Meillä mies on todella piikki/sairaalakammoinen. Jos mä en pystyisi itse pistämään niin ei kyllä olisi miehestäkään apua. Se meinaa pyörtyä jos kattoo kun mä pistän :D Pregnylin ampullien kanssa on kyllä auttanut, kun mulla meinaa mennä heti hermot jos en saa ampullia auki :ashamed: Punktioon olisi saanut tulla mukaan, mutta mä sanoin että pärjään hyvin yksinkin. Tiesin että mies ei olisi mielellään tullut mukaan, vaikka olisi varmasti tullut jos olisin pyytänyt. Mutta jotenkin mun on helpompi kestää kipua yksin, haluan keskittyä siihen tilanteeseen enkä vielä huolehtia miehenkin voinnista! Varmaan jos me joskus synnytyssaliin asti päästään, niin tuskin tulee mies olemaan ponnistusvaiheessa enä mukana. Varmaan makaisi lattialla kanttuvei :D Muuten kyllä siis tukee ja on mukana hoidoissa, mutta on vaan niin herkkis =)
 
Minä olen ollut todella neulakammoinen ennen hoitojen alkamista. Ja gynekäyntejäkin olen inhonnut tosi paljon. Nyt alan jo tottua molempiin :) . Itse tehtävät pistelyt tuntuvat helpommilta kuin se, että joku pistää minua.

Meillä mies on reippaampi kuin minä. Tosin olen itsekin nykyään jo aika reipas :) .
 
Itse olen piikkikammoinen. Olen pässyt hiukan eroon kammostani. Pystyn itse piikittämään itseeni Puregonit, mutta muista en tiedä. Ei ole lääkärikammoa, ainoastaan pelko kivusta.

Mieheni on vahvempi. =)

Tsemppiä ja :hug: kaikille
 
Hih, luin otsikon että "harrastatteko hoitoja, neuloja, verikokeita, letkuja?" :D

Mutta asiaan, eli itse olen kyllä meistä se piikkikammoisempi. Mutta toisaalta minähän se olen kehen ne pistellläänkin. Punkiosta olen nyt lukenut ja se kuulostaa aivan kaamealta. No, kai sen kestää kun pakko on...
 
Aloitin eilen Hormonien piikettelyn itseeni . Olen ennenkin tehnyt ja tiedän et ei ole kamalaa, mutta eilinen oli ylitsepääsemätöntä :'( Jouduin pyytämään isäntää piikittämään. Ei onnistunut, ni ei onnistunu.
 
Pahasti piikkikammoinen hysteerikko ilmoittautuu! :wave: Takana 2 inssiä + menossa eka ivf. Ekan inssin Pregnyl-piikitys meni täysin pieleen, kun en pystynyt piikittämään, ja kun sitten mies yritti piikittää, olinkin vaistomaisesti perääntynyt. :headwall: Varmaan puolet piikin sisällöstä tirsui ihan jonnekin muualle kuin mahaani. Toisen piikin pistin itse, mutta pyörryttämisen takia jouduin vetään piikin pois ja huilimaan. :headwall:

Nyt olenkin ollut tosi ihmeissäni siitä, että tähän hommaan tottuu. Oli järkytys kuulla mikä määrä piikkejä ivf:ssä pitää itseensä törkätä, mutta ensimmäisen Gonal F+Menopur-satsin jälkeen olen selvinnyt aika pienellä panikoinnilla. Etenkin Gonal-F on melkein ihana, neulan kärki on niin ohut ettei tunnu miltään. Mutta Orgalutran oli paha - tylppä neulan pää teki aika häijyä.

Isäntää en halua piikittämään, se on niin kömpelö :snotty: Enkä aio ottaa sitä mukaan punktioon, koska en halua sen näkevän, jos saan jonkun kipu/paniikkikohtauksen. Se on aika herkkä, mutta ei näytä sitä. Joten enemmän siitä olisi siinä tilanteessa haittaa kuin hyötyä. :xmas:

Hunajabubu Koeta kestää! Jos minä piikkikammonen kestin, niin kyllä sinäkin! :hug:
 

Yhteistyössä