Kiinnostaisi tietaa kuinka suhtaudutte hoitoihin, onko teilla kamala piikki ja laakarikammo ja onko se kenties kaikonnut hoitojen myota? Onko miehesi se vahvempi puolisko laakarileikeissa vaiko te?
En siis tarkoita hoitojen henkista kestamista mutta juuri naiden laakarijuttujen, eli tutkimusten, ja neulojen, ja letkujen kestamista.
Mina olen meilla se jota ei mikaan hoito pelota. Kestan neulat, ainaiset verikokeet, pistokset, letkut sun muut vehkeet mita ne laakarit kayttavat. Olen aina ollut tassa asiassa rohkea ja minusta kaikki laakarilla tapahtuva on tosi mielenkiintoista. Tottakai valilla irvistan huvikseni ennen piikin laittoa, mutta kestan ne jutut kylla. Onneksi nain!
Mieheni ei kesta juuri mitaan. Hanelle ei saa sanallakaan mainita neuloista, ruiskuista, yms. Ampulleja ja muita juttuja ei kannata hanelle nayttaa. Han alkaa huutaa etta ala kiusaa hanta. Han kay kylla laakarissa mukana, istuu siis tuolissa silloin kun mulla on verikoe, ultra yms, mutta ei ole nakemassa hoitoja. Meidan klinikalla punktioon yms ei miehet paase mukaan ollenkaan. Inssia ja alkionsiirtoa han ei myoskaan ole ollut katsomassa. Jotenkin saastelen hanta, kun han ei tosiaan kesta paljon. Hyva etta muutaman oman verikokeensa on selvinnyt. Toisaalta ajattelen, etta hittoako tassa itse pitaa kaikki kokea. No, saan rakkaalta miehelta kylla kotona paljon lohdutusta. Mutta eihan naissa asioissa nyt kannata toista moiseen pakottaa, ei se mun mielesta juuri mitaan hyotya toisi.
Ajattelin vain mielenkiinnosta kysella! =)
En siis tarkoita hoitojen henkista kestamista mutta juuri naiden laakarijuttujen, eli tutkimusten, ja neulojen, ja letkujen kestamista.
Mina olen meilla se jota ei mikaan hoito pelota. Kestan neulat, ainaiset verikokeet, pistokset, letkut sun muut vehkeet mita ne laakarit kayttavat. Olen aina ollut tassa asiassa rohkea ja minusta kaikki laakarilla tapahtuva on tosi mielenkiintoista. Tottakai valilla irvistan huvikseni ennen piikin laittoa, mutta kestan ne jutut kylla. Onneksi nain!
Mieheni ei kesta juuri mitaan. Hanelle ei saa sanallakaan mainita neuloista, ruiskuista, yms. Ampulleja ja muita juttuja ei kannata hanelle nayttaa. Han alkaa huutaa etta ala kiusaa hanta. Han kay kylla laakarissa mukana, istuu siis tuolissa silloin kun mulla on verikoe, ultra yms, mutta ei ole nakemassa hoitoja. Meidan klinikalla punktioon yms ei miehet paase mukaan ollenkaan. Inssia ja alkionsiirtoa han ei myoskaan ole ollut katsomassa. Jotenkin saastelen hanta, kun han ei tosiaan kesta paljon. Hyva etta muutaman oman verikokeensa on selvinnyt. Toisaalta ajattelen, etta hittoako tassa itse pitaa kaikki kokea. No, saan rakkaalta miehelta kylla kotona paljon lohdutusta. Mutta eihan naissa asioissa nyt kannata toista moiseen pakottaa, ei se mun mielesta juuri mitaan hyotya toisi.
Ajattelin vain mielenkiinnosta kysella! =)
Pregnylin ampullien kanssa on kyllä auttanut, kun mulla meinaa mennä heti hermot jos en saa ampullia auki :ashamed: Punktioon olisi saanut tulla mukaan, mutta mä sanoin että pärjään hyvin yksinkin. Tiesin että mies ei olisi mielellään tullut mukaan, vaikka olisi varmasti tullut jos olisin pyytänyt. Mutta jotenkin mun on helpompi kestää kipua yksin, haluan keskittyä siihen tilanteeseen enkä vielä huolehtia miehenkin voinnista! Varmaan jos me joskus synnytyssaliin asti päästään, niin tuskin tulee mies olemaan ponnistusvaiheessa enä mukana. Varmaan makaisi lattialla kanttuvei 
. Itse tehtävät pistelyt tuntuvat helpommilta kuin se, että joku pistää minua.