Ketäs meitä täällä vielä on?
- Viestiketjun aloittaja samperi
- Ensimmäinen viesti
No määää B)
tuli mieleen vitsi.
lampaat seiso niityllä ja yks kysy" kuka tääl on kipee" vastaus oli: MÄÄÄÄÄÄ
sit se kysy"mikä sul on kipee?" vastaus: BÄÄÄÄÄÄ
tuli mieleen vitsi.
lampaat seiso niityllä ja yks kysy" kuka tääl on kipee" vastaus oli: MÄÄÄÄÄÄ
sit se kysy"mikä sul on kipee?" vastaus: BÄÄÄÄÄÄ
Alkuperäinen kirjoittaja kipinäinensääri:No määää B)
tuli mieleen vitsi.
lampaat seiso niityllä ja yks kysy" kuka tääl on kipee" vastaus oli: MÄÄÄÄÄÄ
sit se kysy"mikä sul on kipee?" vastaus: BÄÄÄÄÄÄ
*väsy*
No ei oo tässä mitään järkee enää joten hiippailen minäkin sänkyyn jo. Palaan sit taas aamulla sen kuuluisan kahvikuppini kans. :saint: 
Ö
ööö
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja samperi:
Noh, jos saan avautua niin painajaiset vaivaa, ei pysty edelleenkään nukkumaan, juon vaan ja vedän vaikka mitä, töihin pitäis selvitä tältä reilun puolen vuoden saikulta ens perjantaina, sekoan, jos totta puhutaan, tosin ihan muista syistä ko työasioista, elämä potkii ja kaikki menee päin vittua, mutta siihenki tottuu, paitti jos aina vaan menee huonommin ja huonommin ja sitä joutuu päivä päivältä syvemmälle eikä jaksa mittään... Onneksi on tuo mies joka jaksaa vaan seisoa tukena, mut ei sekään ihmeisiin pysty... Nytki on töissä ja mie täällä mietin synkkiä ajatuksiani, kuten aina... :kieh:
Miun on vissiin nyt pakko yrittää poistua. Poju heräilee kuitenkin jo 6 tunnin kuluttua, joten ois koitettava ees vähäsen nukkua ennen sitä...
Alkuperäinen kirjoittaja samperi:Alkuperäinen kirjoittaja hyytikyppynen:
Miä äsken lueskelin siun yyveetä-sinä iltana läksin sinne sairaalaan just
:hug:
Mee hakee lisää sairaslomaa-eikai meitä kahjoja voi mihiskää töihin laittaa
No mulla terapeutti meinaski että lissää saikkua mut mie mietin että oisko jo järkevää saaha taas jottain tolkkua tähän elämään, edes arkipäiville joku rytmi vaikka sitte illat tissuttelisinki ja viikonloput vetäisin kunnolla päin helvettiä kuten ennen marraskuuta... Mut ko se sano että pitäis EKA oppia elämään normaaliarkea tylsyyksineen päivineen ja sitte mennä töihin... Ei voi tietää... Mulle on sattunu ja tapahtunu niin paljon tässä vuoden aikana ja ne asiat vaivaa unissa ja valveilla, ja nyt ko se terapeutti on alkanu kaivamaan minusta sellasia muistoja esille jotka oon torjunu kokonaan niin tekis mieli painua sinne suljetulle ihan vapaaehtosesti... Oon vaaraksi sekä itellein että muille, siinä on jo syytä kuulema kohta jonkulaiseen pakkohoitoon. Mut se ois sama ko tappais ittensä, oon sen mukaan erittäin vaikea ja haastava tapaus.
Alkuperäinen kirjoittaja hyytikyppynen:No mulla terapeutti meinaski että lissää saikkua mut mie mietin että oisko jo järkevää saaha taas jottain tolkkua tähän elämään, edes arkipäiville joku rytmi vaikka sitte illat tissuttelisinki ja viikonloput vetäisin kunnolla päin helvettiä kuten ennen marraskuuta... Mut ko se sano että pitäis EKA oppia elämään normaaliarkea tylsyyksineen päivineen ja sitte mennä töihin... Ei voi tietää... Mulle on sattunu ja tapahtunu niin paljon tässä vuoden aikana ja ne asiat vaivaa unissa ja valveilla, ja nyt ko se terapeutti on alkanu kaivamaan minusta sellasia muistoja esille jotka oon torjunu kokonaan niin tekis mieli painua sinne suljetulle ihan vapaaehtosesti... Oon vaaraksi sekä itellein että muille, siinä on jo syytä kuulema kohta jonkulaiseen pakkohoitoon. Mut se ois sama ko tappais ittensä, oon sen mukaan erittäin vaikea ja haastava tapaus.
Mulla on vasta terapia edessä, kognitiivinen sellainen
Parin viikon päästä alotan ja on varmaan ratkiriemukasta, kun alkaa tuo menneiden kaivelu:xmas:
Miä en sentään oo vaaraks ku itelleni ja ihan sovinnolla sinne hoitoon meninkin
Sekin on jo riittävä peruste pakkohoitoon-nimimerkillä kokemusta löytyy
Onks sulla mitään hauskaa diagnoosia?
Miäkun oon rajatilapersoona, niin sellaset on kuulema hyvin haastavia tapauksia
V
vieras
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja samperi:Alkuperäinen kirjoittaja hyytikyppynen:No mulla terapeutti meinaski että lissää saikkua mut mie mietin että oisko jo järkevää saaha taas jottain tolkkua tähän elämään, edes arkipäiville joku rytmi vaikka sitte illat tissuttelisinki ja viikonloput vetäisin kunnolla päin helvettiä kuten ennen marraskuuta... Mut ko se sano että pitäis EKA oppia elämään normaaliarkea tylsyyksineen päivineen ja sitte mennä töihin... Ei voi tietää... Mulle on sattunu ja tapahtunu niin paljon tässä vuoden aikana ja ne asiat vaivaa unissa ja valveilla, ja nyt ko se terapeutti on alkanu kaivamaan minusta sellasia muistoja esille jotka oon torjunu kokonaan niin tekis mieli painua sinne suljetulle ihan vapaaehtosesti... Oon vaaraksi sekä itellein että muille, siinä on jo syytä kuulema kohta jonkulaiseen pakkohoitoon. Mut se ois sama ko tappais ittensä, oon sen mukaan erittäin vaikea ja haastava tapaus.
Mulla on vasta terapia edessä, kognitiivinen sellainen
Parin viikon päästä alotan ja on varmaan ratkiriemukasta, kun alkaa tuo menneiden kaivelu:xmas:
Miä en sentään oo vaaraks ku itelleni ja ihan sovinnolla sinne hoitoon meninkin
Sekin on jo riittävä peruste pakkohoitoon-nimimerkillä kokemusta löytyy
Onks sulla mitään hauskaa diagnoosia?
Miäkun oon rajatilapersoona, niin sellaset on kuulema hyvin haastavia tapauksia
No mullako on tuota rikosrekisteriä pahoinpitelyistä ja vaikka mistä, neki on tulkinnanvaraisia juttuja, oonko puolustanu itteäni vai tuosta noin vaan tintannu jonku katuun
Ja on diagnooseja monelta vuodelta vaikka minkä näköstä... En vaan viitti täällä ees niitä sanoa. Sitä mukaa ko on hoitavat lääkärit ja terapeutit vaihtunu on diagnoositki vaihtunu. Äskettäin uhkas vankilaki mut siinä sentää oikeus voitti, tällä kertaa olin syytön :saint:
Olen kuulema ailahteleva, adhd (lasten tauti?
), maaninen tiä mitä muuta... Alkoholisti, narkomaani, siis vakavasti päihdeongelmainen ja sulkeutunu, tunnevammanen, en osaa puhua JA SIIS MIKÄ VITTU MINUA VAIVAA? Mies aina sanoo että minun monipuoliseen persoonaan se rakastuki, sen suurin pelko on että ne lääkittee minut toisenlaiseksi. En enää selitä taukoamatta, touhua taukoamatta, en enää tee mitään vaan istuisin tuijottamassa seinää ja hymistelisin vaan ko jotain kysyy. 
Me hullut ollaan siis ihania ihan omina ittenämme. Ja jokainen mistään mitään ymmärtävä tietää että minunki väkivaltasuus on vain selviytymiskeino näissä piireissä missä oon teinistä asti heilunu, mitä vanhemmaksi pääsee, sitä vaikeampi niistä on irtautua... Ja kuviot senku syvenee. Mut tähän mennessä jokasesta paskasta teosta olen tuomion saanu, tosin, lissää tullee, se on varma.
Mulla äskettäin vaihtu terapeutti ko edellinen menetti hermonsa minun kans, tämä nykyinen onki sitte paljon parempi minun itteniki mielestä, se ei puhu vaan ammattimaisesti vaan IHMISMÄISESTI, se ottaa huomioon minutki ja sen etten ole idiootti vaan terveydenhuoltoalalla itekki ja tiän asiat... Vain vaikea ja hankala, lukossa oleva ihminen. Ja ku mulla kokemukset on sellasia ettei niistä niin vaan puhuta... Tämä ossaa olla hienovaraisempi ja jotenki salakavala että se onkii asiat esille minusta "vahingossa". :snotty:
V
