kielletty lapsettomilta

[äiti]

tää siis sisältää valitusta 2lapsen äidiltä. Joka on todella väsynyt.3tulee alle 2kk päästä ja mulla tullut olo etten halua synnyttää yms tämä oli vahinko. Päivät meneee tukalan olon kanssa.lapset ovat toistensa kimpussa aivan jatkuvasti.ikää 5 ja 2. Kiva kun leikkivät yhdessä muutta se melu huuto kiljuminen nauruki on kamalaa. Vanhemmalla epäiltiin ass oire yhtymää muutta tutkitaan eskarissa vasta uudestaa. Hän saa päivittäiin kymmeniä raivareita ja itkee asiasta kuin asiasta. Säälittää toisen ahdistus. Viisas on kun lukee ja laskee. Siksi kukaan ei usko pojan tavattua että raivopää on suurimman osan ajasta.kamalaa ennakoida mitä tekis että voisi edes kauppaan mennä. Muuttunut lyhyessä ajassa kovasti. Kuri meilä on ihan johdon mukainen joka toimii. Mutta mitään poikkeamaa ei saa tapahtua päivässä sovitussa tai missään leikissä tai rutiinissa alkaa itku ja raivois huuto. Huoh. No apua saadaan vuoden päästä. Mutta miten jaksan vauvan kanssa? Isyys lomaa voi pitää max 2vko:a kun rahat ei riitä muuten. Tunnen epäonnistuneeni kasvatuksessa. Vaikka tajuan ettei vanhimalla ole kaikki ok. Kaupungilla ei vain ole rahaa nyt hoitaa 5v uhma raivoa jonka kanssa äiti ei pärjää. No pärjätään kun olen 10 askelta edellä tulevasta. Voin ennakoida ja ohjata ettei lapsi parka joudu oleen koko ajan itku kurkussa yms. Toki pettymyksiä tulee ja pitääki mutta nämä surut tulee jos avaan oven väärällä kädellä ,laitan istuun eri paikkaan tai leikki eteneeki erilailla. Siis muutoksista. Pienempi pelkää vanhemman huutoa ja voi toista kun multa loppuu energia leikkiä hänen kanssaan. Hävettää ja itkettää. molemmat ovat suloisia ja nyt vaan pelottaa riittääkö energia yksinkertaisesti 3lapseen. En voi lähtä mihinkään vanhimman raivojen takia. Kädet ei riitä.no valitin paljon.

 

[vieras]

kuulosti minulta.. 3 pientä lasta ja yksi niistä adhd... vuodesta toiseen kitkutellaan väkisin kun ei muuta voi.. oma lapsi se on aina ja on hoidettava kaikki...

 

[kuuden äiti]

mulla täällä kotona 4 lasta...5v, 3v, 1v ja 2kk...hermot ihan loppu mutta sydän täynnä rakkautta. Joka päivä huudetaan puolin jos toisin. Toi että sulla on tollanen olo johtuu ihan siitä että uusi vauva on tulossa ja sinut on tehtävä eroa muihin lapsiin...se on ihan luonnollinen juttu, niinhän eläinäiditkin häätää kauemmaksi edelliset pennut. Kyllä se olo siitä helpottuu...mäkin pystyn jo käymään näiden kanssa kaupassa vaikkakin meillä on kans toi 3 v todella mahdoton ja saa kans ihme kirkumiskohtauksia......ja on vielä todella näsäviisas. Meillä isi on harvoin kotona ja sen kyllä huomaa, isi kun tulee kotiin niin sitten vasta riehaannutaan.
Jaksamisia sinulle....elämä voittaa ja sitten kun on oikein kamalaa niin muista että lapsemme ovat suuri rikkaus. Kun vauva syntyy niin ekat viikot on kaameita...vauva on tissillä kokoajan ja lapset keksii kaikkea kamalaa, mutta uskon että teilläkin se tasaantuu pian.

 

[ap]

kiitos kannustuksesta. Siksi tuo otsikko kun pitäisi olla kiitollinen lapsista mutta aina ei jaksa. No nyt on nukuttu yö ja saan tänään lähtä 4h monikkokirpparille hakeen vaunuja näille nuorimmille. Vanhin herätti aamullaa 6:lta tuli viereen halaan. Kertoi yrittävänsä tänään hillitä. Tiedostaa itseki ongelman. Ymmärrän että hänelläki vaikeaa hallita tunteitaan. Ja raskasta pitää pakonomaisesti asiat ja tavarat järjestyksessä. Nyt aamu kahville että saa virtaa'

 

[mamma ja pojat]

Hei!
Oletko kysellyt jos saisitte perhetyöntekijän kotiinne sillon kun vauva on syntynyt?
Täytätte kriteerit täysin.

 

[viivin]

Oletko hakenut apua neuvolasta. Sieltä voisi saada vaikka apuja kotiin kerran pari viikossa ja saisit vaikka levätä sen aikaa? Sisko käytti tälläistä apuna ja hällä oli kanssa kolme lasta ja yllätys, yllätys kolmenen oli vahinko. Mutta tokihan lapsiaan rakastaa niinkuin sinäkin, mutta kyllä äidinkin täytyy apua saada ja lepoa varsinkin vilkkaista lapsista.

 

[Mahza]

Tuo on tuttu tunne, kun lasten ilon äänetki ärsyttää :ashamed:
Mulla kolme lasta, vanhin 4v, keskimmäinen 3v ja kova uhma, nuorin 1v9kk ja uhmaa hälläkin. Välillä väsyttää ja on paska olo, mutta sit nuo tekee jotain ihanaa (eilen nuorin istu sylissä ja jutteli: isi rakas, veli rakas, sisko rakas, äiti rakas, mummi rakas, minä rakas :heart: ) ja taas jaksaa. Meillä huudetaan, raivotaan, pussataan, halataan, pyydetään anteeks ja ollaan yhdessä.
Jaksamisia, ja todellakin, hae apua vaikka neuvolasta. (paraskin puhumaan, kun en itse saa aikaseksi haettua apua...)

 

[vieras]

uupuneella ja ahdistuneella vanhemmalla on uupuneet ja ahdistuneet lapset. tyytyväisellä äidillä on tyytyväiset lapset. näin se vain menee pienten kanssa. joten vanhempien velvollisuus on hoitaa ittensä niin, että ollaan perustyytyväisiä. totta kai loppuraskaus on rankkaa ja elämään kuuluu monenmoisia kausia. lapset tarvitsevat positiivista huomioita, ja niin ettei heidän tartte sitä kerjätä vaan vanhempi antaa sitä pyytämättä. näin lapsi tuntee olevansa arvokas ja hän on tyytyväinen. kierre on valmis, jos vanhempi syyttää lasta omasta pahasta olostaan, kun asia on toisinpäin. lapsi vain oireilee eri tavoin kuin aikuinen. suosittelen lukemaan lapsipsykologian kirjoja ja huolehtimaan itsestään. markkinoi myös miehellesi tämä ajatus, että äidin tyytyväisenä pitäminen on lasten ja koko perheen etu silloin kun on pieniä lapsia. näin se vain on.

 

[lauantaipussi]

Mulla on ollu kans rankkaa nyt kolmen kans. Jotenki meni systeemit ja rutiinit aivan sekasin ku viimesin vauva tuli taloon. Isä meni sekasin, äiti meni sekasin, lapset lakkas leikkimästä omassa huoneessa keskenään ja tulivat siihen minun ja vauvan lähelle. Kyllä on ollu korvat ja jokapaikka ääntä täynnä päivän päätteeks että tuntunu et pakko huutaa:"HILJAAA!!!"No, onneks tilanne on parantunu tosta ekasta puolesta vuodesta...Mut esikoisen kans saa joskus vääntää oikein urakalla ku se tinkaa ja tinkaa vaikka sanotaan "EI" ja perustellaan että miksi ei. Joskus ajaa ihan raivon partaalle meikäläisen ja aattelen että eihän tää oo totta!!
Kakkonen on onneks helpompi/tasasempi, se ei vaadi niin paljon vääntämistä. Juniori roikkuu paidan helmassa melkein koko ajan ku kotona ollaan, ja seki on väliin raskasta ku ei saa edes kahvia juoda rauhassa ku joku itkee helmoissa ja toiset huutaa äitiä muutenvaan...
Onneks on niitä ihania hetkiä päivittäin aina. Ilman niitä ois kyllä kestämistä...

Enempää lapsia en enää jaksais, se on aika varmaa. Tunsin olevani viime talvena niin äärirajoilla jaksamisen kans. Mut helpotti seki vaikka silloin ei uskonut.
Nyt on aika keskittyä olemassa olevien kasvattamiseen parhain päin. :heart: Töihinki pääsin niin tästä on hyvä jatkaa.

 

[ap]

uupuneella ja ahdistuneella vanhemmalla on uupuneet ja ahdistuneet lapset. tyytyväisellä äidillä on tyytyväiset lapset. näin se vain menee pienten kanssa. joten vanhempien velvollisuus on hoitaa ittensä niin, että ollaan perustyytyväisiä. totta kai loppuraskaus on rankkaa ja elämään kuuluu monenmoisia kausia. lapset tarvitsevat positiivista huomioita, ja niin ettei heidän tartte sitä kerjätä vaan vanhempi antaa sitä pyytämättä. näin lapsi tuntee olevansa arvokas ja hän on tyytyväinen. kierre on valmis, jos vanhempi syyttää lasta omasta pahasta olostaan, kun asia on toisinpäin. lapsi vain oireilee eri tavoin kuin aikuinen. suosittelen lukemaan lapsipsykologian kirjoja ja huolehtimaan itsestään. markkinoi myös miehellesi tämä ajatus, että äidin tyytyväisenä pitäminen on lasten ja koko perheen etu silloin kun on pieniä lapsia. näin se vain on.

plaa plaa. Tätä positiivista huomiota meillä saa. Lasta en syytä omasta väsymyksestä. Syytän perheneuvolaa joka eväsi jo tarjotun avun erityislapsen kohdalta.sit eskaris ongelmaa käsitellään seuraavan kerran. Lapsi on tasapainoinen kunnes pimahtaa jota tapahtuu kymmeniä krt päiväs.taiteilen arkea nuoralla jotta raivoja ei olisi jatkuvasti ja pienemmän ei tarvitse pelätä toista.nytkin isä lukee lapsille. Vanhin vain haluaa tietyt kirjat ja tietyssä järjestyksessä, väri koko aakkos tai muu. Vanhempi määrää kyllä mutta sen näkee miten kärsii ns.epä järjestyksestä. Perhetyöntekijä meilä käy ja taistelee byrokratiaa vastaan jotta poika saa apua. Olimme perheneuvolassa olimme liian tasapainoinen perhe joka todellaki osaa huomioida toisensa! Mutta kuten yleensä jos ei omista lasta ass yms. Ei ymmärrä että vanhemmat tekee kyllä kaikkensa mutta joskus tarvitaan apua. Ei näsä neuvoja joissa syy lykätään vanhemmille ymmärtämättä.
m