Kihlaus on lupaus?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja tylsääää!
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja kihlattu:
Mihinköhän nämä "oikea kihlaus"-jutut perustuu? Eli siis että kihlauksen pitäisi kestää vain puoli vuotta... Varmaan on sata vuotta sitten menty kihlauksen jälkeen mahdollisimman nopeasti naimisiin (kun on elättäjä löytynyt), mutta en näe siinä nykyään mitään haittaa että kihlaus kestäisi pidempäänkin... Tietysti se on lupaus avioliitosta mutta nykyään useat suunnittelevat häitäkin jopa vuoden tai pari joten puoli vuotta on aika lyhyt aika.

Ja kuten todettu, minä haluan ainakin nähdä miten yhteiselo sujuu avopuolisoina ennen kuin sitoudun "lopullisesti" ja päädyn mahdollisesti eroamaan.

Mietin ihan samaa. Mihin kihlaus oiekeastaan perustuu? Sehän on vanha juttu. Oliko kihlaus ajateltu avioliiton koeajaksi, jolloin oli lupa olla läheisemmin yhdessä, jopa suukotella, siihen aikaan kun olitiin siveellisä ja pidettiin kiinni häveliäisyyssäännöistä ynnä muusta sellaisesta.

Perustuiko lupaus siihen, että jos nainen tuli raskaaksi, niin oli velvollisuus mennä naimisiin, ettei maailmaan tulisi äpärää, aviotonta lasta. Mitä muuta lupaus sisälsi? Antoiko se valmistaumisaikaa hääjärjestelyille ja myötäjäisille? Haluttiinko kihlauksella ("esisopimuksella") varmitella, ettei turhaan ruvettu touhuamaan kaikkea kallista ja aikaa uhrattu jonninjoutavaan, josta ei muutoin olisi ollut takuuta. Avioliittoo otettiin varmaankin enemmän tosissaan, myös taloudellisena sopimuksena, josta ei haluttu livetä.

Nykyään ei avioliittosopimuksen rikkomisesta seuraa juuri muuta kuin surutyötä, sitäkin yleensä vain toiselle, kun taas minkä tahansa muun sovitun diilin tai kaupan purkautumista seuraa vaateita ja korvausvelvollisuutta. Ei kihlaus enää ole lupaus entisessä merkityksessä.
 
En jaksaisi toistaa samaa mitä muut, koska ei niin suurta rautalankaa löydä että kaikki nämä pällit sen tajuaisivat: Että kihlaus on lupaus avioliitosta. Yritän silti:

Vaikka päättäisi mennä suoraan naimisiin ilman kihloja, se on käytännössä mahdotonta (ainakin Suomessa). Koska jokaisen naimisiin menevän parin on haettava esteettömyystodistus, jonka saamiseen menee 7 päivää. Tämän takia jokainen pari on periaatteessa kihloissa AINAKIN viikon. Kysykääpä vaikka maistraatista. Näin se vaan on. Tähän ei tietenkään sormuksia tarvita, ellei itse niin halua.

Ellei ole tarkoitus mennä naimisiin, mikään sormus ei ole kihlasormus.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Mamaaa:
En jaksaisi toistaa samaa mitä muut, koska ei niin suurta rautalankaa löydä että kaikki nämä pällit sen tajuaisivat: Että kihlaus on lupaus avioliitosta. Yritän silti:

Vaikka päättäisi mennä suoraan naimisiin ilman kihloja, se on käytännössä mahdotonta (ainakin Suomessa). Koska jokaisen naimisiin menevän parin on haettava esteettömyystodistus, jonka saamiseen menee 7 päivää. Tämän takia jokainen pari on periaatteessa kihloissa AINAKIN viikon. Kysykääpä vaikka maistraatista. Näin se vaan on. Tähän ei tietenkään sormuksia tarvita, ellei itse niin halua.

Ellei ole tarkoitus mennä naimisiin, mikään sormus ei ole kihlasormus.

Ei esteettömyystodistus ole sama asia kuin kihlaus, joten ilman kihlojakin naimisiin pääsee, jos niin haluaa. Serkkunikin teki niin.

 
Taidat olla idiootti....

Nimenomaan kihlapari haki esteettömyystodistusta, vaikkei olisi mitenkään ennen todistuksen allekirjoittamista kihlauksesta sopineetkaan. Eikä itse esteettömyystodistus kihlautumista tarkoita, jos pari on vuosikaudet SOPINEET olevansa kihloissa. Mutta viimeistään siis silloin ollaan kihlapari, kun esteettömyyttä haetaan.

Lomakkeessa kysytään SANATARKKAAN "kihlautuneiden" tiedot ja allekirjoitukset. Eihän se mitään käytännössä merkkaa, että täytyy hehkuttaa olevansa kihloissa, mutta lain silmissä se niin on. Vaikkei kihlaus siis lain edessä vielä mitään merkkaakaan.

Itsekin menimme salaa naimisiin "ilman kihloja", ja tämä tuli meille uutena asian maistraatissa. Byrokratiaahan se vain on, mutta fakta silti.
 
että sopimalla avioliitosta se on yhtä kuin kihlaus. Mitään ulkoisia merkkejä,kuten sormuksia, siihen ei tarvita.
Etta fakta mikä fakta, kun se laissa on määritelty.
 
Kihlaus on selvästi jäänne entisajoilta. Kirkollisissa käytännöissä vaalitaan perinteitä ja tapoja. Mutta miksi kihlaus on tullut alun alkaen tavaksi? Mikään täysin peusteeton ei olisi jäänyt elämään edes tapakulttuurissa.

No, tuo esteettömyys on tietenkin yksi syy. Varmistettiin tulevien puolisoiden luotettavuus ja estettiin kaksinnaiminen. Kyllä aviliiton esteettömyystodistusten hakeminen on jo lupaus avioliitosta olivatpa osapuolet kihloissa tai ei. Mutta vanha perinne on jostain syystä edellyttänyt kihlautumista ennen avioliittoa.

Hieman yritin hake perinnetietoa, mutta niukasti sitä oli saatavilla. Mainitiin kuitenkin, että killautumisen tarkoitus oli pyytää lupa vanhemmilta avioliittoon. Jotenka syy on ollut ilmeisen käytännöllinen ja taloudellinen. Varmisettiin myötäjäiset ja perimysjärjestys. Yhteistalousksissa kun elettiin oli oikeutetusti syy kysyä vanhemmilta, saiko puolisoksi aiottu asettua samaan tupaan tai pihapiiriin, oliko hän kelvollinen nuorikko tai nuori isäntä taloon.

Nykyään ei taideta kovin välittää suvun ja vanhempien mielipiteistä aviliittoa solmittaessa, vaikka syytä ehkä olisi, kun ajatellaan lukuisia eroja ja eroista seuraavaa talouden ja perintöomaisuudenkin uusjakoa.
 
Olen kihloissa (nainen ja yli 40) mutten ole aikeissakaan mennä naimisiin.
Ja jos kumppanini sillä suhteen virallistamisella minua alkaa ahdistelemaan, niin siihen ansaan en toista kertaa lähde.
Avioliitto ei vaan sovi kaikille.
 
Alkuperäinen kirjoittaja .__.:
Olen kihloissa (nainen ja yli 40) mutten ole aikeissakaan mennä naimisiin.
Ja jos kumppanini sillä suhteen virallistamisella minua alkaa ahdistelemaan, niin siihen ansaan en toista kertaa lähde.
Avioliitto ei vaan sovi kaikille.

Hohhoijaa. ET OLE KIHLOISSA JOS ET AIO MENNÄ NAIMISIIN. Sinulla on ehkä sormus ja elät avoliitossa mutta et ole kihloissa etkä ikinä tule olemaan kihloissa jos ei aio mennä naimisiin. Piste.
 
Tarkkaan ottaen kihlaus on lupaus avioliitosta ja selkeä "oikeus toimi". Kihla kumppaneilla voi tulla erinäisiä korvaus velvoitteita jos kihlaus purkautuu. Varsinkin mikäli on jo hankittu myös yhteinen koti jne. voi olla, että puhutaan jopa vahingon korvauksista jos toinen tai toinen on tehnyt merkittäviä uhrauksia avioliitto lupautumiseen uskoen. EI SIIS KENENKÄÄ OLE SYYTÄ LÄHTEÄ KIHLA-LEIKKIIN HEPPOISIN PERUSTEIN.
 
No mitään juridista merkitystä kihlauksella ei enää ole. Joskus aikoinaan ollut, kyllä. Ei nykyään kihlauksen purkautumisesta seuraa mitään korvausvelvotteita. Yhteisen omaisuuden jakaminen tapahtuu aivan samoin, kuin kihlautumattomalla avoparilla.
 
Kihlautumisen avulla voidaan aikaisemmin julkistaa suhteen todellinen p ä ä m ä ä r ä, siis avioliitto. Toisten mielestä kihlautuminen on taas turhaa ja vasta naimisiinmenoa pidetään todellisena sopimuksena yhteisestä loppuelämästä.

 
Alkuperäinen kirjoittaja pit.:
No mitään juridista merkitystä kihlauksella ei enää ole. Joskus aikoinaan ollut, kyllä. Ei nykyään kihlauksen purkautumisesta seuraa mitään korvausvelvotteita. Yhteisen omaisuuden jakaminen tapahtuu aivan samoin, kuin kihlautumattomalla avoparilla.

Aikoinaan oli määräyksiä mm. kihlalapsesta, kihlalahjojen palauttamisesta ja kihlatun oikeusjutussa todistamisesta. En nyt jaksa googlailla, mutta muistelen, että ne kaikki oikeusvaikutukset on kumottu.
 
"Perheellistä" miestä arvostetaan eri tavalla, sama juttu kuin armeijan käynyt, jos ymmärrätte mitä tarkoitan.

En ymmärrä. Miten armeijan käyneen kuuluu mielestäsi saada enemmän arvostusta kuin armeijaa käymättömän. Onko tämä silloin osoittanut miehuutensa valmistautumalla taistoon ilman kyseenalaistamista, oppinut valtion tavoille siis?

Minä annan kyllä armeijaa käymättömälle ehdottomasti enemmän arvostusta. Olkoot käymättömyyden syy mikä tahansa. Ovat jättäneet sotaleikit sikseen ja hyvä niin. Ei maailma sotaa kaipaa vaan rauhaa.
 
Viimeksi muokattu:

Yhteistyössä