E
eräs
Vieras
Minua on vaivannut muutaman päivän todella suuri v.itutus/masennus/ärsyynnys/hanskat narikkaan-fiilis.
Syynä miehen ex. Joten jokainen jolla ei ole muuta sanottavaa kuin "Aina te haukutte niitä exiä" voi vapaasti lopettaa lukemisen tähän paikkaan.
Tuossa aiemmin vastasin aloitukseen ja kerroin kuinka meilläkin miehen exä sai kimmokkeen sättimiseen ja syyttelyyn huonosta lasten hoitamisesta, kun kuuli meidän perheenlisäyksestä.
Nyt kun olen tässä asiaa märehtinyt ja itsekseni miettinyt, minua aina enemmän ja enemmän harmittaa se, että miehen exä todella kokee omien lastensa puolisisarukset haittana ts. heidän kuormasta syöjinä eikä minään muuna. Tämä näkyy siinä, kuinka sieltä tulee käskyä ja komentoa kuinka hänen lastensa kanssa pitää olla,mitä pitää tehdä, miten huomioida, harrastaa jne. jne. Minun esikoisestani, siis yhteisestämme hän on käyttänyt mm. nimitystä "se uusi äpärä" ja "pentu"
Ikävä kyllä tuo käytös alkaa vähitellen vaikuttaa myös omaan asenteeseeni. Olen vuosikaudet joustanut ja taipunut, hymyillen kuunnellut lasten kiukut ja silti on aina toimittu VARSINKIN heidän ehdoillaan, on oltu tasapuolisia, monesti jopa niinpäin, että nämä exän lapset on saanut enemmän, koska tämä pienin ei vielä niin ymmärrä.
Nyt vaan alkaa olla mitta ihan täynnä. Tulee mieleen että minkä hiton takia minä leikin jotain hyvää äitipuolta hänen lapsilleen jos siitä ei saa sen vertaa kunnioitusta.
Miehen kanssa asiaa ei jaksa puida, koska kysymyksessä on hänen lapsensa. Tiedän, otan asiat häntä raskaammin.
Tiedän, vika ei ole lasten.
Onko muita jotka kamppailevat samanlaisten asioiden kanssa?
Vertaistukea kaivataan. Jos on joku, joka haluaisi vaikka kirjoitella sähköpostia aiheesta ja tietenkin muistakin jutuista (ei minun elämäkään pelkkää mustaa ole...) voin vaikka harkita rekisteröitymistä että voisi lähettää yv:tä.
Syynä miehen ex. Joten jokainen jolla ei ole muuta sanottavaa kuin "Aina te haukutte niitä exiä" voi vapaasti lopettaa lukemisen tähän paikkaan.
Tuossa aiemmin vastasin aloitukseen ja kerroin kuinka meilläkin miehen exä sai kimmokkeen sättimiseen ja syyttelyyn huonosta lasten hoitamisesta, kun kuuli meidän perheenlisäyksestä.
Nyt kun olen tässä asiaa märehtinyt ja itsekseni miettinyt, minua aina enemmän ja enemmän harmittaa se, että miehen exä todella kokee omien lastensa puolisisarukset haittana ts. heidän kuormasta syöjinä eikä minään muuna. Tämä näkyy siinä, kuinka sieltä tulee käskyä ja komentoa kuinka hänen lastensa kanssa pitää olla,mitä pitää tehdä, miten huomioida, harrastaa jne. jne. Minun esikoisestani, siis yhteisestämme hän on käyttänyt mm. nimitystä "se uusi äpärä" ja "pentu"
Ikävä kyllä tuo käytös alkaa vähitellen vaikuttaa myös omaan asenteeseeni. Olen vuosikaudet joustanut ja taipunut, hymyillen kuunnellut lasten kiukut ja silti on aina toimittu VARSINKIN heidän ehdoillaan, on oltu tasapuolisia, monesti jopa niinpäin, että nämä exän lapset on saanut enemmän, koska tämä pienin ei vielä niin ymmärrä.
Nyt vaan alkaa olla mitta ihan täynnä. Tulee mieleen että minkä hiton takia minä leikin jotain hyvää äitipuolta hänen lapsilleen jos siitä ei saa sen vertaa kunnioitusta.
Miehen kanssa asiaa ei jaksa puida, koska kysymyksessä on hänen lapsensa. Tiedän, otan asiat häntä raskaammin.
Tiedän, vika ei ole lasten.
Onko muita jotka kamppailevat samanlaisten asioiden kanssa?
Vertaistukea kaivataan. Jos on joku, joka haluaisi vaikka kirjoitella sähköpostia aiheesta ja tietenkin muistakin jutuista (ei minun elämäkään pelkkää mustaa ole...) voin vaikka harkita rekisteröitymistä että voisi lähettää yv:tä.