Kiltti,arka ja herkkä lapsi.. olen järkyttynyt mitä teki!!

["Queen"]

[QUOTE="vieras";24884179]Jos se lapsi onkin julma, persoonallisuushäiriöinen nynnerö, joka satutttaa pientä kun ei pelkurina isommille uskalla yrittää.[/QUOTE]

itsestäsikö puhut..sorry tässä ketjussa ei ollut puhe susta..

 

["jop"]

Mikä huolestuttaa on se että hän vie sen kohteen piiloon omaan huoneeseensa.

Tuo on karmivaa.

Tai ehkä se miespuolisesta tuntuu siltä koska miehet/pojat telovat toisiaan avoimesti missä tytöillä on taipumus tehdä se piilossa

Peesailen, vaikken mies olekaan.

Ja tuo tytön sanominen "tiedät, miten käy" viittaisi siihen, että tämä ei todellakaan ollut ensimmäinen kerta. Hyvä, että jäi nyt kiinni ja pystyitte puuttumaan asiaan.

 

[kaffetauko]

[QUOTE="Mami";24883948]

itse en ollut näkemässä,vaan kaverini joka oli käymässä sattui näkemään ja tottakai tuli heti mulle sanomaan.puutuin tilanteeseen , onneksi ei mitään käynyt!!
[/QUOTE]

minkälainen on tuo kaverisi? Kun sanot, että et olisi millään tälläistä uskonut / mitään tähän viittaavaa nähnyt.

Tuli mieleeni sekin mahdollisuus, että hän on rajusti ylitulkinnut tilanteen. Toki voi myös olla että tulkinta on ihan oikea, mutta tuon silti ajatuksen esille, sillä itse tunnen muutaman sellaisen aikuisen, joiden kanssa hyvinkin voidaan katsoa ihan sama tilanne, ja olla täysin eri mieltä siitä, mitä äsken tapahtui. -> eli että tilanne meni vaikka näin: kaverisi näki kun lapsilla oli riitaa, ja isompi suuttui pienelle ja pelotteli antamaan tavaran takaisin. -> hetken päästä kaverisi kulki lasten huoneen ohi ja huomasi isosiskon sakset kädessään lattialla, ja vieressä maassa pikkusiskon.

oikeassa tilanteessa riita oli lapsilta jo unohtunut, isosiskolta tippui sakset maahan ja nosti niitä pikkusiskon ollessa vieressä kumartuneena leikkiin. (taikka vaikka juoksi sakset kädessä, kompastui pikkusiskoon)

ihmisen mieli kun täyttää nuo tyhjät kohdat aina jollain, että tarinasta saataisiin kokonaisuus. Toisilla sitten tuntuu syntyvän raflaavampia näkemyksiä kuin muilla.

 

["vieras"]

[QUOTE="alkup.";24884054]ei oikein osaa sanoa syitä peloille. ollaan käyty perheneuvolassa ja koulupsykologilla juttelemassa niistä. nyt ei vähään aikaan missään.
varmistelee asioita jatkuvasti, tarkkailee kovasti mua, yrittää kuulla aikuisten kaikki puheet yms:/

meillä perheessä pitkään ollut aika stressaava tilanne ehkäpä lapsi tuntee huolta meistä vanhemmista ja/tai koko perheestä. kova taakka lapselle. mutta apua ollaan kyllä haettu ja sitä saatu,mutta eihän tilanteet hetkessä korjaannu silti[/QUOTE]

Minä yrittäisin ehkä selvittää kuinka paljon lasta oikeasti kiusataan koulussa. Minua kiusattiin koulussa ja meni kaksi vuotta ennen kuin sanoin, että minua kiusataan vähän (vaikka se ei siinä vaiheessa enää ollut vähän...) ja vasta kun kiusaamista oli jatkunut jo yli kolme vuotta uskalsin sanoa, että oikeastaan sitä tapahtuu aika paljon... Kiusatut kärsivät usein irrationaalisista pelkotiloista ja voivat luulla, että ihmiset puhuvat heistä koko ajan pahaa (eli voisi sen vuoksi yrittää kuunnella aikuisia). Itsellänikin oli vuosia irrationaalisia pelkotiloja. Kiusaaminen on paljon vakavampi ongelma kuin moni ymmärtää, joten yrittäisin todellakin selvittää onko sellaista ja tekisin asialle jotain. Kiusaaminen on tuhonnut jo liian monta elämää.

 

[Anatolia]

Meillä on muutama ikävä kokemus parista 'kiltistä, arasta ja herkästä' lapsesta.

He ovatkin ikäistensä seurassa kilttejä, arkoja ja herkkiä. Mutta pienempien kimppuun päästessään he ovat oikeita sadisteja.

'Kiltti, arka ja herkkä' 8-9 v tyttö on viime aikoina ottanut oikein elämäntehtäväkseen kiusata mun 5 v poikaani. Kun poika leikkii itsekseen, kerää kiviä ämpäriin ja keppejä kasaan, niin tämä tyttö käy potkaisemassa kasan levälleen, kaataa kivet pois, ja hymyilee onnellisena kun pojalle tulee paha mieli. Käy kimppuun myös fyysisesti, saattaa mm. potkaista maassa istuvaa ja leikkivää poikaani selkään tai päähän.

Toinen tapaus on 10 v poika, joka vuosi sitten hakkasi silloin 4 v poikaani leikkipihassa pariinkin otteeseen. Jokin aika sitten kunnostautui kiusaamalla tuttua alle 3 v lasta.

Molemmat on (nyt tulee suoraa puhetta) sellaisia saakutin nössöjä, nyhveröitä jotka eivät sanaa suustaan saa kun aikuinen kysyy heiltä että oliko tuo nyt fiksusti tehty - seistä möllöttävät vaan urvelon näköisenä. Ikäistensä seurassa eivät saa suutaan auki. Kun tapaamme esim. kaupassa, niin eivät saa sanottua edes moi. Hiirulaisia. Mutta pienempien kiusaaminen, ai että se on heistä hienoa. Kerrankin hekin voivat kuvitella olevansa jotain. Mutta eiväthän he ole. Eivät tule pärjäämään elämässä, kun eivät saa suutaan auki tarvittaessa, eivät pärjää ikäistensä kanssa, ja käyvät heikompiensa kimppuun eivätkä osaa ottaa vastuuta teoistaan.

Nyt on kenenkään oikeasti kiltin, aran ja hiljaisen lapsen vanhemman turha suuttua. Niitä kilttejä, arkoja ja hiljaisia lapsia jotka on reiluja kavereita ja osaavat käytöstavat on paljon. Mutta osa vanhempiensa ja ehkä koulunkin 'kiltti, arka, hiljainen'- termeillä kuvailemista lapsista on todellisuudessa vaan ilkeitä sadistisia nyhveröitä jotka eivät pärjää kenellekään muulle kuin pienemmille.