Eli alla kirje, kriisiä pukkaa tähän parisuhteeseen, johon vauva tulossa. : /
Yleensä se olet sinä, joka lähettelet näitä maileja, mutta kerran näinkin päin.
Kerron nyt sitten kerrankin mitä mielessäni eri asioista ajettelen, tehdään sitten johtopäätöksiä sen mukaisesti.
Raha: ei ole koskaan kivaa olla riippuvainen jostain muusta ihmisestä rahallisesti, se ei hyvän suhteen rakentam,isessa ainakaan auta. Siksi on minulle prioriteetti 1 hankkia oma tulolähteeni, riittävän iso, että olen täysin omillani. Jopa tarvittaessa muuttamaan omaan asuntooni, mikäli asiat siihen pisteeseen menevät.
''Läheisyys'': Olen sinulle aikaisemminkin ( jo paljon ennen omaa raskauttasi ) kertonut omista kokemuksistani edellisiltä kahdelta kerralta joten mikään ei sinulle pitäisi tulla yllätyksenä. Vaikka unohtaisi sen asian, että koko ajatus seksistä alkaa lähes yököttää minua kun tietää, että näitä lapsia vain lisää sen seurauksena tulee, niin koko ajatus seksistä raskaana olevan naisen kanssa ( varsinkin raskauden loppupuolella ) on lähes friikki minun näkökulmastani. Sinulla on lapsi sisässäsi! Tiedän toki että jostain hiton syystä luonto on tehnyt naiset niin, etä raskauden aikana heidän seksuaalisuutensa on huipussaan ja sen jälkeen pitkään lähes nolla, mutta sille asialle en voi mitään. Kun en ole nainen. Sitäpaitsi läheisyys vaatii uskoa toiseen ihmiseen, uskoa suhtyeeseen ja sitä minulla ei ole lainkaan. Tunnen, että olen nurkassa josta ei mitään hyvää vaihtoehtoa ulos ole.
Lapset: Vaikka joistain lapsista pidänkin, älä erehdy luulemaan, että jokainen lapsi saa minun varauksettoman rakkauden osakseen. Varsinkin pienet lapset ( alle 2v ) eivät juuri tunteitani hetkauta mihinkään suuntaan keskinäisen viestinnän puutteen takia ( lue: ei osaa puhua). Minulla on käynyt loistava tuuri, että kumpikin lapsistani on harvinaisen loistava tapaus. Minä puhuin sinulle raskauden alussa siitä, että en haluaisi enää alkaa tätä rulianssia alusta, varsinkin kun yhteinen lapsi sitoo väkisin yhteen vanhemmat, menee heidän suhteellaan jatkossa kuinka vain. Sinun pitäisi se varsin hyvin tajuta, kun seuraat omien vanhempiesi tilannetta. Minua repii ja raastaa se, etten voi olla kokoaikainen isä lapsilleni ja en siedä ajatusta siitä, että joutuisin kolmatta kertaa vastaavaan tilanteeseen. Joten käytännössä sen tilanteen välttämiseksi minulla on yksi ainut tie: olla yhdessä kanssasi riippumatta siitä toimiiko suhteemme.
Koti: Viimeinen side ''omaan elämääni'' eli tämä koti tuntuu nykyisin täysin vieraalta jopa siinä määriun, että jollei lasten osalta täältä pois muutto olisi kamala teko olisin valmis täältä lähtemään heti. Mikään ei enää tunnu omalta. Siksi viihdyn nykyisin niin paljon koneen ääressä; ainut paikka, missä voi olla ''muualla''. Sinä muutat ilman minulta asiaa turhaan kysymättä jatkuvasti sitä, miltä tämä paikka näyttää etkä tajua että päinvastoin kuin naisilla, miehillä turvallisuuden tunne ja mukavuus syntyvät muuttumattomuudesta. Jatkuva, lähes maaninen kodinrakennusvimmasi tekee sen, että joka kerta kun palaan helsingistä tämä kämppä näyttää erilaiselta; rakennat sitä oman lapsesi tuloa vasten, etkä ota minun tarpeitani lainkaan huomioon.
Summa summarum: En haluaisi tässä tilanteessa enää jatkaa, mutta myöskään ulospääsyä ei ole. Älä siis ihmettele, miksi olen väsynyt ja stressaantunut; elämä kanssasi varmistaa vain sen, että turhan vanhaksi en tule elämään.
Mutta sinulla on oikeus mielipiteeseesi.
