Kirje mieheltäni, mitä mielipiteitä herättää teissä?

[ap]

mieheni luki tekstin ja kommentoi: miehesi on romahtamispisteessä. henkisesti miehelle konkurssi on raastavampi kuin avioero, se vie täysin miehisyyden ja tuo vaan helvetin nolon olon, totaaliepäonnistumisen tunteen. semmoisen vinkin ukkokultani antoi että miehesi täytyisi saada terapiaa ja hoitoa, ehkä jopa lääkityskin tuossa tilanteessa. ja oma kämppä. ei kait tuota suhdetta ole enää järkeä jatkaa, mies voisi olla parempi isä lapsilleen kun saisi omaa elämäänsä raiteilleen.

miun mielipide on että menkää perheneuvolaan. keskustelkaa siellä. anna miehesi puhua kun hän haluaa. vaikka tuommonen onkin järkyttävää kuultavaa niin et voi nyt välttyä siltä, et voi muuttaa sitä mitä miehesi tuntee. siun ois nyt parempi antaa miehen mennä, ennenkuin hän romahtaa totaalisesti. tuo on aika hälyttävä merkki.

hälyttävintä on juuri tuo että miehesi sanoo olevansa lyhytikäinen jos sinun kanssasi asuu. mie koen tuon itsemurhauhkailuna. jos miehesi on todella syvän masennuksen kourissa niin ottaisin kyllä vakavasti tämän asian. ja toinen juttu mikä pisti silmään on tuo "sinun lapsesi" jos hän ei aborttia sinun halua tekevän niin miksi hän silti sinua syyllistää?

ja ilmeisesti miehesi on hautonut näitä asioita kauan... todella kauan.. ei pelkästään raskautesi ajan.

ai siis miehesi on eronnut ja hällä on kaksi lasta edellisestä suhteestaan? minkähän takia ei ole mennyt sterilisaatioon sitten jos ei kerran halua lapsia... ihmettelen vaan..

Ei ole itsemurhauhkailusta kysymys, vaan mieheni sairaudesta, jota stressi pahentaa.
Hänelle on lääkäri joskus pahimpina hetkinä luvannut vain muutamia kuukausia elinaikaa. Nyt on tilanne sentään tasoittunut ja parantunut, välitöntä kuolemanvaaraa ei ole. Kovin kipeä hän on silti usein.

 

[Nyynä]

mieheni luki tekstin ja kommentoi: miehesi on romahtamispisteessä. henkisesti miehelle konkurssi on raastavampi kuin avioero, se vie täysin miehisyyden ja tuo vaan helvetin nolon olon, totaaliepäonnistumisen tunteen. semmoisen vinkin ukkokultani antoi että miehesi täytyisi saada terapiaa ja hoitoa, ehkä jopa lääkityskin tuossa tilanteessa. ja oma kämppä. ei kait tuota suhdetta ole enää järkeä jatkaa, mies voisi olla parempi isä lapsilleen kun saisi omaa elämäänsä raiteilleen.

miun mielipide on että menkää perheneuvolaan. keskustelkaa siellä. anna miehesi puhua kun hän haluaa. vaikka tuommonen onkin järkyttävää kuultavaa niin et voi nyt välttyä siltä, et voi muuttaa sitä mitä miehesi tuntee. siun ois nyt parempi antaa miehen mennä, ennenkuin hän romahtaa totaalisesti. tuo on aika hälyttävä merkki.

hälyttävintä on juuri tuo että miehesi sanoo olevansa lyhytikäinen jos sinun kanssasi asuu. mie koen tuon itsemurhauhkailuna. jos miehesi on todella syvän masennuksen kourissa niin ottaisin kyllä vakavasti tämän asian. ja toinen juttu mikä pisti silmään on tuo "sinun lapsesi" jos hän ei aborttia sinun halua tekevän niin miksi hän silti sinua syyllistää?

ja ilmeisesti miehesi on hautonut näitä asioita kauan... todella kauan.. ei pelkästään raskautesi ajan.

ai siis miehesi on eronnut ja hällä on kaksi lasta edellisestä suhteestaan? minkähän takia ei ole mennyt sterilisaatioon sitten jos ei kerran halua lapsia... ihmettelen vaan..

Ei ole itsemurhauhkailusta kysymys, vaan mieheni sairaudesta, jota stressi pahentaa.
Hänelle on lääkäri joskus pahimpina hetkinä luvannut vain muutamia kuukausia elinaikaa. Nyt on tilanne sentään tasoittunut ja parantunut, välitöntä kuolemanvaaraa ei ole. Kovin kipeä hän on silti usein.

sitten kannattais todellakin miettiä että miten sitä miehen stressiä lieventää. se oma kämppä voisi olla yksi vaihtoehto, otatte aikalisän. ethän kuitenkaan halua että lapsenne kasvaa isättömänä? tuskin kuitenkaan lapsen elämästä häipyy.

 

[ap]

mieheni luki tekstin ja kommentoi: miehesi on romahtamispisteessä. henkisesti miehelle konkurssi on raastavampi kuin avioero, se vie täysin miehisyyden ja tuo vaan helvetin nolon olon, totaaliepäonnistumisen tunteen. semmoisen vinkin ukkokultani antoi että miehesi täytyisi saada terapiaa ja hoitoa, ehkä jopa lääkityskin tuossa tilanteessa. ja oma kämppä. ei kait tuota suhdetta ole enää järkeä jatkaa, mies voisi olla parempi isä lapsilleen kun saisi omaa elämäänsä raiteilleen.

miun mielipide on että menkää perheneuvolaan. keskustelkaa siellä. anna miehesi puhua kun hän haluaa. vaikka tuommonen onkin järkyttävää kuultavaa niin et voi nyt välttyä siltä, et voi muuttaa sitä mitä miehesi tuntee. siun ois nyt parempi antaa miehen mennä, ennenkuin hän romahtaa totaalisesti. tuo on aika hälyttävä merkki.

hälyttävintä on juuri tuo että miehesi sanoo olevansa lyhytikäinen jos sinun kanssasi asuu. mie koen tuon itsemurhauhkailuna. jos miehesi on todella syvän masennuksen kourissa niin ottaisin kyllä vakavasti tämän asian. ja toinen juttu mikä pisti silmään on tuo "sinun lapsesi" jos hän ei aborttia sinun halua tekevän niin miksi hän silti sinua syyllistää?

ja ilmeisesti miehesi on hautonut näitä asioita kauan... todella kauan.. ei pelkästään raskautesi ajan.

ai siis miehesi on eronnut ja hällä on kaksi lasta edellisestä suhteestaan? minkähän takia ei ole mennyt sterilisaatioon sitten jos ei kerran halua lapsia... ihmettelen vaan..

Ei ole itsemurhauhkailusta kysymys, vaan mieheni sairaudesta, jota stressi pahentaa.
Hänelle on lääkäri joskus pahimpina hetkinä luvannut vain muutamia kuukausia elinaikaa. Nyt on tilanne sentään tasoittunut ja parantunut, välitöntä kuolemanvaaraa ei ole. Kovin kipeä hän on silti usein.

sitten kannattais todellakin miettiä että miten sitä miehen stressiä lieventää. se oma kämppä voisi olla yksi vaihtoehto, otatte aikalisän. ethän kuitenkaan halua että lapsenne kasvaa isättömänä? tuskin kuitenkaan lapsen elämästä häipyy.

En todellakaan halua miehelleni tapahtuvan mitään. Päinvastoin haluaisin auttaa häntä, kun tiedän miten kovilla hän nyt on. Ongelma onkin ollut se, miten olla tukena, kun toinen on lakannut puhumasta. No, nyt hän on oainakin purkanut tunteitaan vähäsen, jospa tästä saataisiin vyyhtiä purettua hiljalleen.

 

[Minniina aapeelle]

en lukenut koko ketjua joten en tiedä, onko tätä jo kysytty, mutta oletko ap se sama, joka muutama päivä sitten kirjoitti tuolilla lattiaa hakkaavasta miehestä?

 

[minä]

Kuten nyynä jo sanoi, miehelle oma asunto ja aikalisä. Ja miehen varata aika mielenterveystoimistoon jossa saa puhua omista tuntemuksistaan ja pettymyksistään ja masennuksestaan ammatti auttajan kanssa ja saisi mahdollisesti lääkityksenkin. Mies tarvitsee todellakin ammattiapua.....

 

[ap]

en lukenut koko ketjua joten en tiedä, onko tätä jo kysytty, mutta oletko ap se sama, joka muutama päivä sitten kirjoitti tuolilla lattiaa hakkaavasta miehestä?

En ole sama.

 

[Akkavalta]

En lukenut kaikkia viestejä mutta mielestäni toisten henkilökohtaisia kirjeitä ei pitäisi laittaa kaikkien luettavaksi. Vaikka emme tiedä kirjoittajaa niin siinä on jonkun hyvin henkilökohtaiset tunteet laitettu paperille.

 

[vieras]

Miehestä taitaa tuntua, että hänellä ei ole enää mitään omaa, ettei hänellä ole sanomista mihinkään, että hänet on alistettu, laitettu tossun alle. Edes kotia ei saa sisustaa mieleisekseen

Kyvä kun kirjoitti ajatuksensa. Tarvitsee selvästi jotain, josta tuntisi olevansa mies ja että hänelläkin on merkitys.

 

[ap]

En lukenut kaikkia viestejä mutta mielestäni toisten henkilökohtaisia kirjeitä ei pitäisi laittaa kaikkien luettavaksi. Vaikka emme tiedä kirjoittajaa niin siinä on jonkun hyvin henkilökohtaiset tunteet laitettu paperille.

Mietinkin asiaa, että voinko laittaa vai en. Kaipaan kuitenkin asian käsittelyä jonkun (muunkin kuin mieheni) kanssa, enkä kuitenkaan halua asiaa ja mieheni kirjettä jakaa kenenkään kanssa kuka meidät tuntee. Ja mielestäni kirje on oleellinen asia tässä. Päädyin siihen, että tämä on paras vaihtoehto. Ja hyviä mielipiteitä onkin asiaan tullut. Kiitos niistä kaikille!!

 

[vieras]

Sellainen ajatus, että jos täällä nainen kertoisi tuntevansa noin, kuin mitä miehesi kirjoitti, niin täällä haukuttaisiin se mies itsekkääksi ja naista alistavaksi.

 

[ap]

Sellainen ajatus, että jos täällä nainen kertoisi tuntevansa noin, kuin mitä miehesi kirjoitti, niin täällä haukuttaisiin se mies itsekkääksi ja naista alistavaksi.

Olen yrittänyt miettiä asiaa joka kantilta, myös sitä puolta, että olenko itse liian hallitseva. Mieheni on vaikealuontoinen, ja itsekäskin, siitä ei pääse mihinkään.
Mutta paljonko minun tekemisissäni on myöskin vikaa... :/

 

[PahaSilmä]

Mitä mies tarkoitti tuolla raha-jutulla? Sitäkö, että sinä maksat kaiken, vai että hän maksaa? Miten omaan asuntoon muuttaminen liittyy siihen asiaan?

 

[ap]

Mitä mies tarkoitti tuolla raha-jutulla? Sitäkö, että sinä maksat kaiken, vai että hän maksaa? Miten omaan asuntoon muuttaminen liittyy siihen asiaan?

Mies lapsinensa ei pystyisi asumaan kodissamme ilman minua, mies maksaa puolet vuokrasta ja ostaa ruokia, minä maksan käytännössä kaikki muut laskut.

 

[PahaSilmä]

Mitä mies tarkoitti tuolla raha-jutulla? Sitäkö, että sinä maksat kaiken, vai että hän maksaa? Miten omaan asuntoon muuttaminen liittyy siihen asiaan?

Mies lapsinensa ei pystyisi asumaan kodissamme ilman minua, mies maksaa puolet vuokrasta ja ostaa ruokia, minä maksan käytännössä kaikki muut laskut.

Ja se häiritsee ketä? ethän vaan muistuta miestäsi siitä tasaisin väliajoin? Jos et, ongelma on miehesi omassa päässä. Hän on vain ylpeä. Ylpeys ei ole oikeasti kovin hyvä juttu.

 

[Kerttu]

Ei ole mitenkään epätavallista, että mies ei pysty luomaan tunnesidettä lapseen ennen tämän syntymää. Monet miehet myös kokevat lapsensa todella läheisiksi vasta, kun nämä ovat ohittaneet vauvaiän ja miehen on helpompi heidän kanssaan touhuta ja keskustella. Useat miehet eivät myöskään pidä vieraista lapsista, vaan omat vain "sattuvat olemaan" harvinaisen loistoyksilöitä. Eli näissä asioissa miehesi tunteineen ei ole lainkaan poikkeuksellinen.
On kuitenkin tylyä hänen puoleltaan, näistä asioista huolimatta, puhua vain "sinun lapsestasi" ja kaataa koko raskaus sinun niskaasi. Fiksu mies ei kaada raskaana olevan puolisonsa niskaan kaikkia ahdistuksen ajatuksia lapsesta, vaan on kaikesta huolimatta puolisonsa tukena.

Koko kirje vaikutti kuitenkin hyvin nurkkaan ajetun ihmisen tekstiltä. Häntä varmaan helpottaisi tietää, että useimmat hänen ajatuksensa ja tunteensa ovat tuikitavallsia, eikä niitä kannatta kasata lastisksi niskaansa, koska todennäköisesti joka tapauksessa hänestä tulee hieno isä lapselleen (jos kerran on sitä vanhemmille lapsilleenkin) tämän kasvaessa, vaikka nyt tuntuisi miltä.
Mies tarvitsee ahdistukseensa omaa tilaa ja todennäköisesti ammattiauttajan kanssa keskustelu voisi auttaa häntä eteenpäin.

 

[elämä kantaa]

:hug: voimia: olisko miehesi masentunut? ainakin positiivista että on rehellinen sinulle nyt. en tiedä mitä tekisin sinun asemassasi. mies rakastaa aikaisempia lapsiaan ja toivoo ettei joudu eroon tästä uudestakin. kun teillä menee huonosti jo nyt. hän pelkää.anna miehen olla vähän aikaa rauhassa painostukseltasi, et voi pakottaa häntä tekemään mitään juuri nyt. kuukauden päästä voi olla jo parempi tilanne kun ehtii olla rauhassa. siis silleen ettet koko ajan kysele. anna miehen olla luolassaan ja se tulee ulos kun on valmis. mä ymmärrän että sillä on kova stressi ja varmaan huonommuudentunne ku on rahaton ja se on oikee pelko ettei pysty teitä rahattomana elättämään. meneehän sillä rahaa elareihin jo kahdesta lapsesta. sullakin on kamalaa kun et tiedä mitä tapahtuu. mutta aika näyttää. oikotietä ei varmaankaan tässä ole.

 

[ap]

Mitä mies tarkoitti tuolla raha-jutulla? Sitäkö, että sinä maksat kaiken, vai että hän maksaa? Miten omaan asuntoon muuttaminen liittyy siihen asiaan?

Mies lapsinensa ei pystyisi asumaan kodissamme ilman minua, mies maksaa puolet vuokrasta ja ostaa ruokia, minä maksan käytännössä kaikki muut laskut.

Ja se häiritsee ketä? ethän vaan muistuta miestäsi siitä tasaisin väliajoin? Jos et, ongelma on miehesi omassa päässä. Hän on vain ylpeä. Ylpeys ei ole oikeasti kovin hyvä juttu.

En muistuta tarkoituksella, mutta ehkä olen turhan usein muistuttanut siitä, jos mies ostaa lapsillejotain, mikä mielestäni kuuluisi lasten äidin ostaa, kerran kun saa elarit ja lapsilisätkin. Loppujen lopuksi, minähän ne kuitenkin maksan tavallaan...

 

[ap]

Ei ole mitenkään epätavallista, että mies ei pysty luomaan tunnesidettä lapseen ennen tämän syntymää. Monet miehet myös kokevat lapsensa todella läheisiksi vasta, kun nämä ovat ohittaneet vauvaiän ja miehen on helpompi heidän kanssaan touhuta ja keskustella. Useat miehet eivät myöskään pidä vieraista lapsista, vaan omat vain "sattuvat olemaan" harvinaisen loistoyksilöitä. Eli näissä asioissa miehesi tunteineen ei ole lainkaan poikkeuksellinen.
On kuitenkin tylyä hänen puoleltaan, näistä asioista huolimatta, puhua vain "sinun lapsestasi" ja kaataa koko raskaus sinun niskaasi. Fiksu mies ei kaada raskaana olevan puolisonsa niskaan kaikkia ahdistuksen ajatuksia lapsesta, vaan on kaikesta huolimatta puolisonsa tukena.

Koko kirje vaikutti kuitenkin hyvin nurkkaan ajetun ihmisen tekstiltä. Häntä varmaan helpottaisi tietää, että useimmat hänen ajatuksensa ja tunteensa ovat tuikitavallsia, eikä niitä kannatta kasata lastisksi niskaansa, koska todennäköisesti joka tapauksessa hänestä tulee hieno isä lapselleen (jos kerran on sitä vanhemmille lapsilleenkin) tämän kasvaessa, vaikka nyt tuntuisi miltä.
Mies tarvitsee ahdistukseensa omaa tilaa ja todennäköisesti ammattiauttajan kanssa keskustelu voisi auttaa häntä eteenpäin.

Hän ei ole tunteistaan suostunut kanssani keskustelemaankaan, koska ei ole halunnut järkyttää minua. Olen kuitenkin lähes vaatimalla vaatinut, että hän kertoisi todellisista tunteistaan.

 

[lisko]

Varmaan tuollainen kirje saa aikaan melkoisen ahdistuksen tunteen kenelle tahansa, puhumattakaan raskaanaolevalle. Mielestäni täytyy myös ottaa huomioon, että se on riidan jälkeen (vihaisena?) kirjoitettu. Kyllähän se niin on että vihaisena sekä sanoo asioita joita ei tarkoita ja myös ajattelee toisin kuin muuten. Ihan kaikkia vihaisena ja ahdistuneena sanottuja ja tehtyjä asioita ei mielestäni kannata ruotia ihan pohjamutia myöden. Pitää olla myös oikeus ja mahdollisuus "lakaista maton alle" ja keskittyä rakentamaan niitä positiivisia puolia. En tietenkään tarkoita ettei vaikeista asioista saa puhua, mutta myös perspektiivi vihaisena kerrottuihin asioihin pitäisi säilyttää - osan voi unohtaa. Odota että toinen on rauhoittunut riidan jäljiltä, aloita keskustelu rauhallisesti ja jos hän on sitä mieltä että on kanssasi vain koska olet hänen lapsensa äiti, on sinun tehtäväsi valita riittääkö se sinulle. Voi riittääkin. On huonompiakin syitä olla yhdessä. Jonkun verran kirjeen perusteella mielestäni miehesi vaikuttaa ikäistään kehittymättömämmältä. Mm voimakas halu kodin muuttumattomuuteen ja puhe Sinun lapsestasi ja erilaiset syytökset ikäänkuin hän ei olisi aikuisena osallisena elämäänne jne.

 

[Mahoton mirri]

Mun mielestä toivoa ei ole menetetty kun mies itse on alkanut kirjeen kirjoittamaan. Puhukaa ja taas puhukaa sekä ottakaa toisenne huomioon!!

 

[ap]

Nyt uskon että tältä palstalta on oikeasti mahdollista saada tukeakin, kiva nähdä, että niin moni on jopa hieman pohtinut tätä asiaa.
Palailen kertomaan jossain vaiheessa kuulumisiani, ehkä jopa nikilläni. Toivottavasti asiat ovat silloin jo paremmin!

 

[nöppönen]

Aika tyypillinen ahidustunut työtön mies, jolla kaikki tuntuu kaatuvan päälle. Solmuja pitäisi päästä aukomaan, mutta taitaa yksi iso tekijä olla juuri tuo työttömyys, joka heijastuu ihan kaikkeen häneen elämässään

Itsetunto on alakantimissa eikä ulospääsyä mihinkään päin tunnu olevan. Vaikka epäilee kykyään isäksi, voi lapsi hellyttää hänet.

Hurjasti voimia raskauteen, varmasti tuntuu epätoivoiselta.

mä peesaan tätä. ja ehkä miehelle olisi hyvä kotiin luoda se "muuttumaton tila" jos järjestyksen muuttaminenkin ottaa noin koville

 

[vieras]

jos järjestyksen muuttaminenkin ottaa noin koville

No en minäkään tykkäisi jos en saisi omassa kodissani pitää mitään omaa vaan toinen itse määräisi kaiken, huonekalut ja muut. Tykkäisitkö sinä?

 

[vieras]

Tuntematta kokonaisuutta (esim. millaisia ne sun viestit olivat mistä hän mainitsi) ja tietämättä, miten tämä raskaaksi tuleminen tapahtui, vaikuttaa siltä, että suhteenne on aika finaalissa ja hän on heittänyt hanskat tiskiin ja kaipaa jotain muuta elämään, valitettavasti.

Mutta parempi sun on olla yksin kuin tuon miehen kanssa.

 

[elokuu19]

Jos suoraan sanon,niin musta on todella surullista että näinkin henk.koht kirje täytyy täällä julkasta,vaikka kukaan ei tunnistakkaa.Ei ihme ettei miehesi mitään puhu tai kirjoita kun ne täälläkin julkaiset.

Lopputulos:Miehesi puhuu suunsa puhtaakis,ilmeisesti sinua ei miellytä,eikä hyvältä näytä lopputulos.