kirjoitin eilen tänne pelkääväni olevani raskaana,tein testin tänään

["vieras"]

Mistä tiedät oksentavasi edes kertaakaan raskauden aikana? Neljäs kerta voi olla aivan eri. Kannattaa soittaa tuonne jonkun antamaan numeroon. täältä et saa kuin myötätuntoa tai haukkuja ja numerossa vastaa enemmän asiantuntija. Entäs jos abortti on kamala niin antaisi lapsen adoptoitavaksi sen synnyttyä?

 

[jeeees]

[QUOTE="vieras";22285877]Minun mielestä kun seksiä alkaa harrastaa, niin pitää hyväksyä se että ehkäisystä huolimatta voi tulla raskaaksi. Jos ei halua lapsia, voi pitää jalat ristissä.[/QUOTE]

Peesi!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

 

["vieras"]

Kovin kaunis ajatus tuo adoptio, mutta harva siihen käytännössä pystyy.

 

[itti]

[QUOTE="vieras";22285877]Minun mielestä kun seksiä alkaa harrastaa, niin pitää hyväksyä se että ehkäisystä huolimatta voi tulla raskaaksi. Jos ei halua lapsia, voi pitää jalat ristissä.[/QUOTE]

Ootko itte tehnyt niin, vai tuletko tekemään? Mahtaa olla sulla sitkeä mies kun jaksaa odottaa seksiä sinne vaihdevuosiin saakka. Vai meinasitko vaan että lapsia passa putkahdella niin kauan kun siihne pystyt, jopa lähemmäs sinne 45 ikävuotta saakka.

 

[leijona76]

Ja voimia ap! Mulla on ehkäsy kunnossa niin hyvin kun sen voin tehdä estääkseni raskautumisen. Mutta jos kuitenkin sattus napsu käymään niin se ois kauhunpaikka, todellakaan ei haluta enää uutta lasta ja hyvin vakavasti harkitsisin aborttia. Vaikka en näin etukäteen silti voikaan tietää. Eriasia jos aborttia käytetään sen seurauksena että ollaan oltu huolimattonmia jne...

 

[a.p]

paljon tulee ihania viestejä,kiitos vielä niistä.

Luulen tietäväni että olen pää vessanpöntössä ekat kuukaudet 4 raskautta ollut (1 keskenmeno 13v sitten) ja meidän suvun joka naisella sama juttu,toiset selviävät ilman tiputusta,toiset eivät. nyt jo on etova olo,tiedän ja tunnen kuinka se tästä aina lähtenyt pahenemaan päivä päivältä.

ymmärrän jos jotkut ovat abortin vastaisia,mutta se ei ikävä kyllä vaikuta minuun,kun minun on kumminkin kannettava vastuu lapsesta ja sen hoitamisesta ei teidän muitten.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";22285913]Kovin kaunis ajatus tuo adoptio, mutta harva siihen käytännössä pystyy.[/QUOTE]

Kyllä minä pidän adoptiota kauniina ajatuksena. Joku lapseton perhe tulee onnelliseksi saadessaan vauvan.

 

["hei"]

Se pahoinvointi voi olla vieläkin pahempaa kuin edellisissä raskauksissa. Kuka hoitaa 7kk ikäistä jos äiti voi monta kuukautta pahoin. Sitten vielä 2 kouluikäistäkin siihen päälle. Minä olen saanut olla siitä onnellinen, että yhdestäkään en ole pahoinvoinut, mutta tiedän myös ihmisiä jotka ovat maanneet sairaalassa tiputuksessa useamman kerran raskauden aikana. Nykyään ei saa minkäänlaista kotiapua (muuta kuin ongelmaperheet joihin ap:tä ei lueta ) ja jos tukiverkot heikot, niin kyllä tosiaan kannattaa miettiä vaihtoehtoja. Jokaisen perheenjäsenen kuuluu saada olla toivottu ja rakastettu. Jos äiti on jo nyt erittäin väsynyt ja perheessä väsymyksen takia riitoja jne. niin kannattaako siihen vielä toinen "vauva" hankkia. Mielestäni ei. Tämä ei ole helppo ratkaisu ap:lle, joten turha toista on täällä syytellä. Tuo tilannehan on kaikinpuolin kamala!

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";22285929]Kyllä minä pidän adoptiota kauniina ajatuksena. Joku lapseton perhe tulee onnelliseksi saadessaan vauvan.[/QUOTE]

Eihän adoptiossa haeta ihmisille lasta vaan lapselle kotia.

 

[hoya bella]

[QUOTE="vieras";22285929]Kyllä minä pidän adoptiota kauniina ajatuksena. Joku lapseton perhe tulee onnelliseksi saadessaan vauvan.[/QUOTE]

Onhan se ihan kaunis ajatus, mutta nimenomaan ajatus. Käytännössä onkin vähän eri asia. Lapsen antamista pois ei pitäisi oikeastaan edes ehdottaa kenellekään, se on melko älytön teko. Abortti on järkevämpi ratkaisu kaikkien kannalta.

 

[dhff]

siksi abortti,kun lapsilukuni on täynnä.olen ihan väsynyt muutenkin.on lapset jo 8v,6v ja 7kk.en pystyisi/jaksaisi hoitaa vauvaa kun pahoinvointi niin paha,auto pitäisi vaihtaa johonkin 7 paikkaseen..,mutta siis oikea syy on se että en halua enää lapsia,enkä jaksa.

Tosin on sellasia ajatuksiakin mielessä että kyllä mä selviäsin sen kanssa ja oisko se ensimmäinen tyttö jne jne.Mies sanoi että tukee 100% päätöstäni,ainoa huoli sillä että kestäisikö meidän parisuhde,kun viime raskaus oli molemmille vaikeata aikaa + että nytkin on sellaista normaalia vauva-ajan riitelyä kylliksikin,kun olen väsynyt.

Juu kyllä mies ottaa vapaata töistä sitten kun otan lääkkeet,tai luulin että ne otetaan kotona,mutta kuulema sairaalassa.

Itkettää niin kovasti mennä tekee näin,mutta en pystyisi ehkä toiseen päätökseenkään.

Älä tee aborttia. Mulle on tehty niitä kaksi. Rikollinenkin voi sovittaa tekonsa linnassa, mutta abortista nainen saa sieluunsa vamman, jota ei mikään sovita. Eikä auta, että varsinkin sitä toista kertaa katui. Mua ei kukaan ollut tukemassa, kummallakaan kerralla, päinvastoin, törkeä silloinen miesystävä sanoi, että pilaan hänen ja hänen kakaroidensa elämän. Olisin ehkä päätynyt toiseen ratkaisuun, jos yksikin ihminen olisi sanonut, että "älä tee sitä". Ehkä ja ehkä. Sulle on kuitenkin tukea tarjolla. Ota se vastaan, kun saat!!!!

 

[argh!]

[QUOTE="juu";22285897]Kuule, sinuna en tulisi minullekaan puhumaan jaksamisesta ja sen epätietoisuudesta, kun et tiedä yhtään, mitä olen elämässäni joutunut kokemaan.

Ja jos kerran ihmisiä on erilaisia, niin niin on raskauksiakin! Tämä tuleva raskaus kun saattaa olla ihan erilainen ja ei oksetakkaan sitten juuri yhtään.

Sun mielestä, ja joidenkin mielestä mun käsitys saattaa olla ahdasmielinen, MUTTA, tiedän etten ole ainoa.[/QUOTE]

Raskausaika...HEI eikös sitä lasta pidä vähän pitemmänkin aikaa jaksaa, vaikka et raskausaikana olekaa pääpöntössä.

Sekö on isommille sisarruksille oikein että äidin jaksaminen loppuu kun kuopus syntyy? Onko asia vaan niin että ajatellaan sitä syntymätöntä sikiötä mieluummin kuin niitä jo olemassa olevia lapsia?

Ja vaikka mitä ihmettä olet elämsässäs kokenut, se ei voi olla ollut jaksamiseen liittyvää. Ihminen joka on kokenut totaallisen uupumisen ymmärtää ap pelon ja käsittää realistisesti sen että mikä ratkaisu on tehtävänä. Kahdesta pahasta valittava pienempi paha.

Mikä ihme se on että sitä sikiötä ajatellaan aina enemmän, kuin vaikka ap:n tapauksessa niitä isompia sisarruksia? Onko jo elossa ja maailmaan tulleiden lasten oikeudet heikommat kuin vasta rypälevaiheessa olevan sikiönalun?

 

[a.p]

Adoptio tosiaan todella kaunis asia ja kaikki kunnia niille jotka pystyvät tämän tekemään,itse en pystyisi antamaan lastani pois,kun jo nyt tekee todella vaikeeta tehdä tämä päätös,vähän väliä hiipii mieleen että joskos sittenkin pitäisin,mutta ei ei..

 

["minä vaan"]

Ootko itte tehnyt niin, vai tuletko tekemään? Mahtaa olla sulla sitkeä mies kun jaksaa odottaa seksiä sinne vaihdevuosiin saakka. Vai meinasitko vaan että lapsia passa putkahdella niin kauan kun siihne pystyt, jopa lähemmäs sinne 45 ikävuotta saakka.

No harvoinpa se ehkäsy pettää mutta jos pettää niin lapsi/lapset tervetulleita.

 

[dAAF]

Ootko itte tehnyt niin, vai tuletko tekemään? Mahtaa olla sulla sitkeä mies kun jaksaa odottaa seksiä sinne vaihdevuosiin saakka. Vai meinasitko vaan että lapsia passa putkahdella niin kauan kun siihne pystyt, jopa lähemmäs sinne 45 ikävuotta saakka.

Joillakin menee pidempäänkin

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";22285929]Kyllä minä pidän adoptiota kauniina ajatuksena. Joku lapseton perhe tulee onnelliseksi saadessaan vauvan.[/QUOTE]

No niinhän minä juuri sanoin: kaunis ajatus. Mutta fakta nyt vain on se, että harvasta äidistä siihen on siinä vaiheessa, kun se lapsi on syntynyt: äidinvaisto estää lapsesta luopumasta. Siinä kärsii sitten niin lapsi kuin äitikin, kun äiti kituuttelee jaksamisensa äärirajoilla. Nämä tapaukset päättyvät sitten useimmiten surullisesti: lapsen huostaanottoon, äidin romahtamiseen...

 

["vieras"]

Joillakin menee pidempäänkin

Minun mummoni sai kaksoset 49-vuotiaana

 

["juu"]

Raskausaika...HEI eikös sitä lasta pidä vähän pitemmänkin aikaa jaksaa, vaikka et raskausaikana olekaa pääpöntössä.

Sekö on isommille sisarruksille oikein että äidin jaksaminen loppuu kun kuopus syntyy? Onko asia vaan niin että ajatellaan sitä syntymätöntä sikiötä mieluummin kuin niitä jo olemassa olevia lapsia?

Ja vaikka mitä ihmettä olet elämsässäs kokenut, se ei voi olla ollut jaksamiseen liittyvää. Ihminen joka on kokenut totaallisen uupumisen ymmärtää ap pelon ja käsittää realistisesti sen että mikä ratkaisu on tehtävänä. Kahdesta pahasta valittava pienempi paha.

Mikä ihme se on että sitä sikiötä ajatellaan aina enemmän, kuin vaikka ap:n tapauksessa niitä isompia sisarruksia? Onko jo elossa ja maailmaan tulleiden lasten oikeudet heikommat kuin vasta rypälevaiheessa olevan sikiönalun?

Voi voi, et itse yhtään ole ahdasmielinen? Tarkoitat siis, että jos minä en ymmärrä ap:n tekoa tässä ja nyt, en ole voinut itse koskaan kokea elämässä mitään kauheaa ja sitä etten olisi jotain asiaa jaksanut. Kaikesta pääsee yli, ihan kaikesta, jos vain haluaa. Joskus se vaatii aikaa ja rohkeutta tehdä asiat, joskus pääsee helpommalla. Joten, älä sinä tule puhumaan edelleenkään mulle jaksamisesta, kun et tiedä asioistani mitään. Olen ollut erittäin pahasti masentunut esim. Olen menettänyt isäni ollessani teini, se oli rankkaa. ja mitä vielä.

 

[yhyy]

kyllä mulla ainaki oli tosi huono omatunto siitä, että vaikka tulin toivotusti uudestaan raskaaksi, niin hyperemesiksen vuoksi on pystynyt pariin kuukauteen tekemään muuta kuin makaamaan ja oksentamaan. Se huono omatunto tuli siitä että esikko oli kuitenkin vajaan vuoden ikäinen ja konttaili sitten ympäriinsä päivät äidin perässä vessan ja patjan väliä, eikä päässyt ulkoilemaan, sillä minä en siihen kyennyt. Ja todellakin jos ei ole lähellä mummoja tai muita jotka voivat auttaa niiin eipä sitä siinä tilanteessa mitään apua yhteiskunnaltakaan saa...mies toki voi ottaa palkatonta vapaata välillä, mutta siinä sitten menee talouskin kuralle...
vaikea tilanne sinulla ap

 

[pahvi]

En koskaan pysty ymmärtämään miten yksikään äiti voi tappaa oman lapsensa. :'(

 

["Minä"]

ap, olet ihanan ajatteleva ihminen. Oikeasti puolustat omaa perhettäsi, ja ajattelet niin niiden syntyneiden kuin syntymättömän lapsen parasta, loppuviimein. Sinun loppuunpalaminen ei ole kenellekään hyväksi; loppuunpalamisen karmeimmat seuraukset olen nähnyt siskollani. Hän meni psykoosiin 3kk kuopuksensa syntymän jälkeen.

Kannattaa kuitenkin varmaan yrittää saada sterilisaatio, että tälläistä päätöstä et joudu enää toistamiseen tekemään. Tosin senkin saanti voi olla vaikeaa jos kovin nuori olet.

 

["muusa"]

En koskaan pysty ymmärtämään miten yksikään äiti voi tappaa oman lapsensa. :'(

Entäs jos vanhemmat lapset joutuvat kärsimään uuden elämän tulosta, onko sekään oikein? Äidin mielenterveyden romahdus voi romahduttaa myös nuoren lapsen mielenterveyden, ja jättää pysyvät jäljet hänen koko loppuelämäkseen. Pystyisitkö sellaista ymmärtämään? Mä en.

 

[xxzz]

En koskaan pysty ymmärtämään miten yksikään äiti voi tappaa oman lapsensa. :'(

Niin ja varsinkin jos perheessä on jo lapsia, tappavat samalla sisaruksenkin

 

[fakta]

[QUOTE="muusa";22286071]Entäs jos vanhemmat lapset joutuvat kärsimään uuden elämän tulosta, onko sekään oikein? Äidin mielenterveyden romahdus voi romahduttaa myös nuoren lapsen mielenterveyden, ja jättää pysyvät jäljet hänen koko loppuelämäkseen. Pystyisitkö sellaista ymmärtämään? Mä en.[/QUOTE]

Lapsella kaiketi on isä? Ja vanhemmat lapset eivät kuole siihen että äitiä väsyttää. Se on vain itsestä kiinni. Tulevan lapsen siinä kuitenkin tappaa...

 

[dhf]

Peesi!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

peesi, abortti ei ole ehkäisykeino....