M
Murheellinen
Vieras
Tällaisen kirjeen kirjoitin miehelleni koska meillä on viimeaikoina ollut paljonkin riitaa eri asioista. Mm. minä omistan koiran joka nyt asuu toisaalla mutta jonka tahtoisin muuttavan tänne takaisin(koira ei voi jäädä kyseiseen paikkaan). Muutenkin on ollut vaikeuksia viimeisen vuoden aikana aika reilusti ja miehen kanssa ei pysty keskustelemaan kun menee heti tappeluksi. En tosin tiedä vaivautuuko lukemaan koko kirjettä mutta jos ei niin taitaa olla niin ettei kannata enää edes yrittää korjata asioita. 
**************************************
Alkaa olla toivoton olo.
En yhtään tiedä mihin suuntaan pitäisi kääntyä. Rakastan sinua todella paljon mutta viime aikoina on taas alkanut koko meidän suhde ahdistaa aivan suunnattomasti - minkä olet varmaan huomannut.
Sinä osaat olla aivan uskomattoman ihana ja hemmottelet aika-ajoin todella kauniisti mutta...
--------------------------------
Esimerkiksi tämä koirajuttu. Koko ajan uhkailua siitä että jätät minut ja soitat lastensuojeluun tai tulet ja pahoinpitelet sen koiran jne.
Lisäksi tuossakin se että syytät että minä olen huono äiti kun minulla on eri näkemys siitä mikä muksuille olisi hyväksi. Voit itse mennä kysymään lääkärin mielipidettä siihen onko koira huono asia perheessä. Nykyään tutkimukset on osoittaneet että lemmikkiperheiden lapset on monesti jopa terveempiä kuin lemmikittömien perheiden lapset.
Ja se miksi haluaisin juuri ****'in tänne on se että tiedän sen olevan niin pomminvarma lasten suhteen ettei tarvitsisi miettiä että tekeekö se noille jotain kun hermostuu. Uudesta ja tuntemattomasta koirasta ei ikinä tiedä varmaksi mutta **** on aina ollut sitä mallia että sen saa vääntää vaikka solmuun ja se ei sano pahaa sanaa oman perheen jäsenille. Varsinkin lasten suhteen **** on aina ollut extravarovainen.
---------------------------------
Ainoa syy siihen ettet halua koiraa tänne on sinä itse ja sillä ei ole mitään tekemistä lasten kanssa.
Tuntuu sille että käyt jonkin sortin valtapeliä jossa muksut on pelinappuloita. Tiedät että se koira on minulle tärkeä asia ja tiedät myös sen että pystyisin hoitamaan sekä koiran että lapset ilman että kumpikaan kärsisi mutta kun olet päättänyt ettet halua minun saavan sitä mikä minulle olisi tärkeää niin oikein testaat että miten pitkälle sinun valta yltää.
Ja ei. Jos kyse olisi lasten terveydestä niin ymmärtäisin mutta olet moneen kertaan osoittanut että se mitä sinä teit ****n kanssa oli sinun mielestäsi ihan ok vaikka riskeerasit siinä samalla SEKÄ minun terveyden että ****n elämän. Jos ****lla olisikin sattunut olemaan joku tauti josta ei olisi sattunut tietämään niin missä me oltaisiin nyt? Itse sanoit ettet voi olla varma onko se ****n lapsi sinun eli myönsit itsekin että **** olisi ihan hyvin saattanut hankkiutua raskaaksi jollekin muulle miehelle(eli harrastaa suojaamatonta seksiä) ja jos niin olisi ollut ja sillä toisella miehellä olisi joku tauti ollut niin se olisi takuulla siirtynyt minulle silloin kun olin raskaana.
Se ei ole mikään tekosyy ettei mitään - onneksi - käynyt ellei lasketa sitä ****n raskautta. On aika tekopyhää itse ensin vaarantaa sekä minun että Taran elämä ja terveys noin räikeästi ja sitten sanoa että minä olen huono äiti enkä välitä lasten terveydestä ja hyvinvoinnista kun haluan jotain mikä on täysin normaalia ja ihan oikeasti vaaratonta.
Nytkin koko ajan pelkään että mitä jos et olekaan ollut rehellinen vaan olet harrastanut suojaamatonta seksiä jonkun muun kanssa niin mitä sitten käy.
------------------------------------
Sinä odotat että minä hyväksyn sinulta millaista käytöstä tahansa - muita naisia, nalkuttamista, sovittujen asioiden unohtamisia, vaatimuksia milloin mistäkin...
Odotat että hyväksyn sinulta ihan kaiken ilman mitään kysymyksiä tai pahaa mieltä. Haluat että minä olen joku pikku kodinhengetär joka siivoaa, laittaa ruokaa, hoitaa lapset ja lisäksi hoitaa monia asioita sinullekin mutta ei ikinä voi itse pyytää itselleen mitään.
Aina jos olen erikseen pyytänyt jotain itselleni olet vaan vittuillut jotain siitä etten sitä tarvitse tai että voi katsoa jos löytyy kirpparilta ja varsinkin nyt tuosta koirasta olet haukkunut että olen sen takia huono äitikin.
Onko oikeasti niin että minä en saa koskaan tahtoa mitään itselleni ilman että minua syyllistetään?
--------------------------------------
Viime aikoina minä itse olen alkanut olla niin henkisesti rikki koko tämän tilanteen takia että en tiedä enää mitä tehdä.
Kyllä - kämppä on paremmassa kunnossa kun koskaan ennen ja se on ihan siksi että haluan sinulle ja lapsille mukavan kodin mutta ainut mikä tällä hetkellä pitää minut pystyssä on nuo lapset.
Varsinkin kun sinä olet jatkuvasti pois kotoa minä vaan itken kaikki illat kun tuntuu sille ettei kukaan välitä minusta. Itken nytkin koska olo on niin yksinäinen. Aina kun lapset menee nukkumaan, minusta tuntuu sille ettei minulla ole ketään...että olen täysin yksin. Siksi olen siitä koirastakin jankuttanut niin paljon koska minäkin tarvitsen jonkun joka on minulle uskollinen, pitää seuraa ja lohduttaa minua oli tilanne mikä hyvänsä.
Koira ei koskaan sano pahaa sanaa tai kiukuttele, se ei koskaan arvostele eikä syyttele vaan rakastaa omistajaansa pyyteetömästi jokaisena sekuntina päivästä.
Sinä aina kyselet että mihin minä koiraa muka tarvitsisin kun on sinut ja lapset. Lapset - niin rakkaita kun ovatkin ottavat paljon ja heiltä ei voi vaatia mitään takaisin. Sinä taas et vain pysty antamaan kaikkea sitä mitä minä henkisesti tarvitsisin. Sinulla ei ole sitä sisäistä taitoa että jaksaisit vaivautua lohduttamaan minua silloin kun minulla on paha olla vaan yleensä alat vaan tiuskia ja käsket lopettaa itkemisen - tuntuu sille etten uskalla enää näyttää oikeita tunteitani edes omassa kodissani ettet sinä suuttuisi.
-------------------------------------
En ihan oikesti enää tiedä mitä tehdä.
Ahdistaa vain aivan suunnattomasti koko ajan.
Onko se oikeasti liikaa pyydetty että haluaisin vain nätin kodin, terveet lapset, ihanan mieheni ja sen rakkaan koirani, kaikki saman katon alle?
Onko se liikaa pyydetty että haluaisin olla onnellinen?
**************************************
Alkaa olla toivoton olo.
En yhtään tiedä mihin suuntaan pitäisi kääntyä. Rakastan sinua todella paljon mutta viime aikoina on taas alkanut koko meidän suhde ahdistaa aivan suunnattomasti - minkä olet varmaan huomannut.
Sinä osaat olla aivan uskomattoman ihana ja hemmottelet aika-ajoin todella kauniisti mutta...
--------------------------------
Esimerkiksi tämä koirajuttu. Koko ajan uhkailua siitä että jätät minut ja soitat lastensuojeluun tai tulet ja pahoinpitelet sen koiran jne.
Lisäksi tuossakin se että syytät että minä olen huono äiti kun minulla on eri näkemys siitä mikä muksuille olisi hyväksi. Voit itse mennä kysymään lääkärin mielipidettä siihen onko koira huono asia perheessä. Nykyään tutkimukset on osoittaneet että lemmikkiperheiden lapset on monesti jopa terveempiä kuin lemmikittömien perheiden lapset.
Ja se miksi haluaisin juuri ****'in tänne on se että tiedän sen olevan niin pomminvarma lasten suhteen ettei tarvitsisi miettiä että tekeekö se noille jotain kun hermostuu. Uudesta ja tuntemattomasta koirasta ei ikinä tiedä varmaksi mutta **** on aina ollut sitä mallia että sen saa vääntää vaikka solmuun ja se ei sano pahaa sanaa oman perheen jäsenille. Varsinkin lasten suhteen **** on aina ollut extravarovainen.
---------------------------------
Ainoa syy siihen ettet halua koiraa tänne on sinä itse ja sillä ei ole mitään tekemistä lasten kanssa.
Tuntuu sille että käyt jonkin sortin valtapeliä jossa muksut on pelinappuloita. Tiedät että se koira on minulle tärkeä asia ja tiedät myös sen että pystyisin hoitamaan sekä koiran että lapset ilman että kumpikaan kärsisi mutta kun olet päättänyt ettet halua minun saavan sitä mikä minulle olisi tärkeää niin oikein testaat että miten pitkälle sinun valta yltää.
Ja ei. Jos kyse olisi lasten terveydestä niin ymmärtäisin mutta olet moneen kertaan osoittanut että se mitä sinä teit ****n kanssa oli sinun mielestäsi ihan ok vaikka riskeerasit siinä samalla SEKÄ minun terveyden että ****n elämän. Jos ****lla olisikin sattunut olemaan joku tauti josta ei olisi sattunut tietämään niin missä me oltaisiin nyt? Itse sanoit ettet voi olla varma onko se ****n lapsi sinun eli myönsit itsekin että **** olisi ihan hyvin saattanut hankkiutua raskaaksi jollekin muulle miehelle(eli harrastaa suojaamatonta seksiä) ja jos niin olisi ollut ja sillä toisella miehellä olisi joku tauti ollut niin se olisi takuulla siirtynyt minulle silloin kun olin raskaana.
Se ei ole mikään tekosyy ettei mitään - onneksi - käynyt ellei lasketa sitä ****n raskautta. On aika tekopyhää itse ensin vaarantaa sekä minun että Taran elämä ja terveys noin räikeästi ja sitten sanoa että minä olen huono äiti enkä välitä lasten terveydestä ja hyvinvoinnista kun haluan jotain mikä on täysin normaalia ja ihan oikeasti vaaratonta.
Nytkin koko ajan pelkään että mitä jos et olekaan ollut rehellinen vaan olet harrastanut suojaamatonta seksiä jonkun muun kanssa niin mitä sitten käy.
------------------------------------
Sinä odotat että minä hyväksyn sinulta millaista käytöstä tahansa - muita naisia, nalkuttamista, sovittujen asioiden unohtamisia, vaatimuksia milloin mistäkin...
Odotat että hyväksyn sinulta ihan kaiken ilman mitään kysymyksiä tai pahaa mieltä. Haluat että minä olen joku pikku kodinhengetär joka siivoaa, laittaa ruokaa, hoitaa lapset ja lisäksi hoitaa monia asioita sinullekin mutta ei ikinä voi itse pyytää itselleen mitään.
Aina jos olen erikseen pyytänyt jotain itselleni olet vaan vittuillut jotain siitä etten sitä tarvitse tai että voi katsoa jos löytyy kirpparilta ja varsinkin nyt tuosta koirasta olet haukkunut että olen sen takia huono äitikin.
Onko oikeasti niin että minä en saa koskaan tahtoa mitään itselleni ilman että minua syyllistetään?
--------------------------------------
Viime aikoina minä itse olen alkanut olla niin henkisesti rikki koko tämän tilanteen takia että en tiedä enää mitä tehdä.
Kyllä - kämppä on paremmassa kunnossa kun koskaan ennen ja se on ihan siksi että haluan sinulle ja lapsille mukavan kodin mutta ainut mikä tällä hetkellä pitää minut pystyssä on nuo lapset.
Varsinkin kun sinä olet jatkuvasti pois kotoa minä vaan itken kaikki illat kun tuntuu sille ettei kukaan välitä minusta. Itken nytkin koska olo on niin yksinäinen. Aina kun lapset menee nukkumaan, minusta tuntuu sille ettei minulla ole ketään...että olen täysin yksin. Siksi olen siitä koirastakin jankuttanut niin paljon koska minäkin tarvitsen jonkun joka on minulle uskollinen, pitää seuraa ja lohduttaa minua oli tilanne mikä hyvänsä.
Koira ei koskaan sano pahaa sanaa tai kiukuttele, se ei koskaan arvostele eikä syyttele vaan rakastaa omistajaansa pyyteetömästi jokaisena sekuntina päivästä.
Sinä aina kyselet että mihin minä koiraa muka tarvitsisin kun on sinut ja lapset. Lapset - niin rakkaita kun ovatkin ottavat paljon ja heiltä ei voi vaatia mitään takaisin. Sinä taas et vain pysty antamaan kaikkea sitä mitä minä henkisesti tarvitsisin. Sinulla ei ole sitä sisäistä taitoa että jaksaisit vaivautua lohduttamaan minua silloin kun minulla on paha olla vaan yleensä alat vaan tiuskia ja käsket lopettaa itkemisen - tuntuu sille etten uskalla enää näyttää oikeita tunteitani edes omassa kodissani ettet sinä suuttuisi.
-------------------------------------
En ihan oikesti enää tiedä mitä tehdä.
Ahdistaa vain aivan suunnattomasti koko ajan.
Onko se oikeasti liikaa pyydetty että haluaisin vain nätin kodin, terveet lapset, ihanan mieheni ja sen rakkaan koirani, kaikki saman katon alle?
Onko se liikaa pyydetty että haluaisin olla onnellinen?