H
Huuh
Vieras
Ajattelin kirjoittaa ajatuksiani paperille, kun puhuminen on niin vaikeaa. Ei saa sanottua oikeita asioita ja sanottua niitä niin kuin tarkoittaa.
Mä ymmärrän sen että sä haluat katella muita, onhan niissä enemmän silmäniloa kuin minussa. Sitä mä en kuitenkaan voi hyväksyä että se toisten naisten tuijottelu vie meidän yhteistä aikaa. Haluaisin olla illalla sun kainalossa ja jutella siinä samalla (ehkä tehdä muutakin
), mutta sinä mieluummin istut koneella ja katselet muita, miksi? Meneekö meillä oikeasti niin huonosti, että sun pitää hakea lohtua muista?? vai mikä niissä vetää puoleensa?
Toinen asia mitä mä en hyväksy on toi sun salailu. Oonko mä joskus kieltänyt sulta kaverit?? Omasta mielestä en. Mutta se että sä salaa viestittelet ja soittelet sun naispuolisille kavereilla herättää hieman epäilyksiä..
Ja tiietään molemmat mistä se johtuu.. Siitä että sä olet oikeesti joskus mua pettäny, satuttanu pahimmalla mahdollisella tavalla. Ois pitäny sillon luovuttaa, mutta nyt meillä on pojat jotka ainakin mun mielestä ansaitsee perheen jossa rakastetaan toisia. Eikö?
Mä haluaisin yrittää vielä, mutta mä oikeesti tarviin selityksiä ja varmistuksen siitä, ettet sä enää ikinä koskaan satuta mua? Ettei mun tarvii enää itkeä yksin tuolla, kun sulla on jotain parempaa täällä..
Lisäksi mä haluan,että sä puhut mulle. Mä oon sun vaimo ja haluan tietää mitä sulle kuuluu..
Tämä on sitten viimeinen kerta, kun annan anteeksi. Tämän jälkeen jos mulle tulee pienintäkään epäilystä, tää meidän suhde on ohi.
En halua, että pojat oppii et toista ihmistä voi kohdella ihan miten haluaa ilman mitään seurauksia.
Mä oon tottunu elämäni aikana siihen,ettei mulla ole mitää arvoa. Mä elän vain ja ainoastaan toisia varten, viis mun tunteista. Et oo ainut joka mua pettänyt ja jotenkin olen kuvitellut että mä aiheutan sen pettämisen ja että mä ansaitsen sen.
Olen nyt kuitenkin puhunut tästä erään ystävän kanssa ja hän on saanut minut ymmärtämään, että minäkin olen yhtä arvokas kun muutkin. En minäkään ansaitse sellaista kohtelua kun mitä olen saanut ja ennenkaikkea mun ei tarvitse sietää tällaista kohtelua.
Nyt mä haluan, että sä kerrot mulle syitä miksi??
Ja pyydän, ettei selitys oo en tiiä tai kai mä vaan oon tämmönen tms. vaan oikeita syitä, miksi mua täytyy kohdella näin?? Mikä niissä muissa on paremmin?
Toivon,että sä tosissasi nyt yrität.
Rakastan sinua kaikesta huolimatta. Toivottavasti me onnistutaan tässä.
Mä ymmärrän sen että sä haluat katella muita, onhan niissä enemmän silmäniloa kuin minussa. Sitä mä en kuitenkaan voi hyväksyä että se toisten naisten tuijottelu vie meidän yhteistä aikaa. Haluaisin olla illalla sun kainalossa ja jutella siinä samalla (ehkä tehdä muutakin
), mutta sinä mieluummin istut koneella ja katselet muita, miksi? Meneekö meillä oikeasti niin huonosti, että sun pitää hakea lohtua muista?? vai mikä niissä vetää puoleensa?Toinen asia mitä mä en hyväksy on toi sun salailu. Oonko mä joskus kieltänyt sulta kaverit?? Omasta mielestä en. Mutta se että sä salaa viestittelet ja soittelet sun naispuolisille kavereilla herättää hieman epäilyksiä..
Ja tiietään molemmat mistä se johtuu.. Siitä että sä olet oikeesti joskus mua pettäny, satuttanu pahimmalla mahdollisella tavalla. Ois pitäny sillon luovuttaa, mutta nyt meillä on pojat jotka ainakin mun mielestä ansaitsee perheen jossa rakastetaan toisia. Eikö?
Mä haluaisin yrittää vielä, mutta mä oikeesti tarviin selityksiä ja varmistuksen siitä, ettet sä enää ikinä koskaan satuta mua? Ettei mun tarvii enää itkeä yksin tuolla, kun sulla on jotain parempaa täällä..
Lisäksi mä haluan,että sä puhut mulle. Mä oon sun vaimo ja haluan tietää mitä sulle kuuluu..
Tämä on sitten viimeinen kerta, kun annan anteeksi. Tämän jälkeen jos mulle tulee pienintäkään epäilystä, tää meidän suhde on ohi.
En halua, että pojat oppii et toista ihmistä voi kohdella ihan miten haluaa ilman mitään seurauksia.
Mä oon tottunu elämäni aikana siihen,ettei mulla ole mitää arvoa. Mä elän vain ja ainoastaan toisia varten, viis mun tunteista. Et oo ainut joka mua pettänyt ja jotenkin olen kuvitellut että mä aiheutan sen pettämisen ja että mä ansaitsen sen.
Olen nyt kuitenkin puhunut tästä erään ystävän kanssa ja hän on saanut minut ymmärtämään, että minäkin olen yhtä arvokas kun muutkin. En minäkään ansaitse sellaista kohtelua kun mitä olen saanut ja ennenkaikkea mun ei tarvitse sietää tällaista kohtelua.
Nyt mä haluan, että sä kerrot mulle syitä miksi??
Ja pyydän, ettei selitys oo en tiiä tai kai mä vaan oon tämmönen tms. vaan oikeita syitä, miksi mua täytyy kohdella näin?? Mikä niissä muissa on paremmin?
Toivon,että sä tosissasi nyt yrität.
Rakastan sinua kaikesta huolimatta. Toivottavasti me onnistutaan tässä.
