Kiusaajat tietävät asuinpaikkani

["Pelokas"]

Hei,

Toivon nyt teiltä aikuisilta palstailijoilta jonkinlaista vastausta tähän mun mieltä painavaan asiaan, vaikka tähän tuskin kukaan pystyy suoraa vastausta antamaan vaan aika vaan näyttää...

Mua kiusattiin todella pahasti peruskoulussa. Oon kokenu kiusaamisen varmasti kaikilla mahdollisilla tavoilla, niin henkisesti ja fyysisesti. Musta juoruiltiin aivan hirveitä juttuja, joista puoletkaan ei ole totta ja sen takia jouduin sairaalloisen vihaamisen kohteeksi ja oikeasti minusta aivan kaikki puhuvat pahaa/ajattelevat pahaa täällä. Moni sanoo yleensä et ei noin voi olla, mut uskokaa nyt tämän kerran kun kirjotan et niin oikeasti vaan on... Ja sit mitä enemmän vihaajia vaan kerty, kerty ja kerty niin sitä enemmän loukussa olin ja kun saatoinkin yrittää luoda jotain uutta ihmissuhdetta niin se tultiin ja tuhottiin kertomalla minusta jotain hirmu juttuja mistä tuskin ite tiedän ees puoliakaan, vaan sen yhden ja ainoan ja ne on näköjään todella pahoja juttuja sitten olleet koska he ovat saaneet niillä kaikki ihmissuhteeni alut tuhottua... Joskus mietin et oonko mä sadussa kun noin voi ees käydä! et miten noin suuri tuho on mahdollista!?

Haluttiin että minulla ei sais olla poikaystävää ja että minulla ei ois ystäviä. Se tuntuu jumalauta niin sairaalta et toisen elämää sabotoidaan noin paljon!

Oisin voinu ite tehdä asioita kanssa toisella tavalla tai jättää tekemättä kokonaan tiettyjä juttuja, niin tuskin olisin ikinä joutunu kiusatuks. Siitä kannan syyllisyyttä hirmu paljon et olin paljon lapsellisempi ja en osannu sillon tehdä asioita eritavalla mitkä on nyt mulle päivän selviä asioita. Mutta eihän se silti oikeuta kiusaamaan toista!

Sitten mulla oli näitä kaksnaamasia "ystäviä" kuitenkin... ja oletin et hän välittää musta oikeasti, tuollaset ihmiset on just niitä petollisimpia, mut hän tietää nyt missä asun ja sillä kun on mun kiusaajia kavereina niin hän on kertonut sit niille et missä asun nykyään ja mä pelkään et he kaikki muuttavat tänne ja alottavat mun helvetin uudestaan alusta näin 19-20vuotiaina..... (

Onko tuon ikänen enää niin lapsellinen et sortus moiseen?

 

[oiutse]

Voi että, ompa ikävää, että olet joutunut tuollaisen kohteeksi! En itse usko, että kukaan olisi muuttamassa lähellesi ihan tarkoituksella ja aloittaisi kiusaamista, ei sitä yleensä aikuisena jatketa. Mutta varmasti on jäänyt kaivelemaan, en epäile yhtään. Oletko käynyt juttelemassa näistä asioista ammattilaisen kanssa? Jos huomaat, että joku tietty henkilö mustamaalaa, niin tärkeintä olisi tietysti (ainakin viimeistään nyt aikuisena) ottaa asia hänen kanssaan puheeksi. Ja mikäli se ei auta, ota yhteys tarv. virkavaltaan. Rukoilen ja toivon niin kovasti sinulle voimia, ihminen.

 

[vietto]

Ehkä heillä kiusaajilla on muitakin asioita nykyisin elämässään kuin muuttaa jonkun kiusatun perässä jollekin paikkakunnalle, että pääsisivät taas kiusaamaan. Ei olisi heille ihan taloudellisesti taktisin veto pelkästään kiusaamisen ilosta. Eli erittäin epätodennäköistä ellei nyt joku heistä saa sattumalta joskus työpaikkaa tai opiskelupaikkaa samalta paikkakunnalta kuin missä sinä asut.

Harmillista mitä olet joutunut kokemaan. Olethan hakenut keskusteluapua? Tsemppiä elämääsi!

 

[Echo]

Ei kyllä kukaan tarkoituksella muuttaisi kiusatun lähelle; jos joku muuttaakin sun lähelle niin tekee sen varmasti ihan muista syistä.
Kuinka sulla on mennyt uusissa ympyröissä, kun olet päässyt entisestä porukasta eroon?

 

[Ttq]

Kuulostaa että on paranoidisuutta ainakin mukana...

 

["vieras"]

[QUOTE="Pelokas";27773643]Hei,

Toivon nyt teiltä aikuisilta palstailijoilta jonkinlaista vastausta tähän mun mieltä painavaan asiaan, vaikka tähän tuskin kukaan pystyy suoraa vastausta antamaan vaan aika vaan näyttää...

Mua kiusattiin todella pahasti peruskoulussa. Oon kokenu kiusaamisen varmasti kaikilla mahdollisilla tavoilla, niin henkisesti ja fyysisesti. Musta juoruiltiin aivan hirveitä juttuja, joista puoletkaan ei ole totta ja sen takia jouduin sairaalloisen vihaamisen kohteeksi ja oikeasti minusta aivan kaikki puhuvat pahaa/ajattelevat pahaa täällä. Moni sanoo yleensä et ei noin voi olla, mut uskokaa nyt tämän kerran kun kirjotan et niin oikeasti vaan on... Ja sit mitä enemmän vihaajia vaan kerty, kerty ja kerty niin sitä enemmän loukussa olin ja kun saatoinkin yrittää luoda jotain uutta ihmissuhdetta niin se tultiin ja tuhottiin kertomalla minusta jotain hirmu juttuja mistä tuskin ite tiedän ees puoliakaan, vaan sen yhden ja ainoan ja ne on näköjään todella pahoja juttuja sitten olleet koska he ovat saaneet niillä kaikki ihmissuhteeni alut tuhottua... Joskus mietin et oonko mä sadussa kun noin voi ees käydä! et miten noin suuri tuho on mahdollista!?

Haluttiin että minulla ei sais olla poikaystävää ja että minulla ei ois ystäviä. Se tuntuu jumalauta niin sairaalta et toisen elämää sabotoidaan noin paljon!

Oisin voinu ite tehdä asioita kanssa toisella tavalla tai jättää tekemättä kokonaan tiettyjä juttuja, niin tuskin olisin ikinä joutunu kiusatuks. Siitä kannan syyllisyyttä hirmu paljon et olin paljon lapsellisempi ja en osannu sillon tehdä asioita eritavalla mitkä on nyt mulle päivän selviä asioita. Mutta eihän se silti oikeuta kiusaamaan toista!

Sitten mulla oli näitä kaksnaamasia "ystäviä" kuitenkin... ja oletin et hän välittää musta oikeasti, tuollaset ihmiset on just niitä petollisimpia, mut hän tietää nyt missä asun ja sillä kun on mun kiusaajia kavereina niin hän on kertonut sit niille et missä asun nykyään ja mä pelkään et he kaikki muuttavat tänne ja alottavat mun helvetin uudestaan alusta näin 19-20vuotiaina..... (

Onko tuon ikänen enää niin lapsellinen et sortus moiseen?[/QUOTE]

ja moni on kateellinen! sinä löydät kavereita mutta et niistä jotka levittää paskaa!

 

[harjoituskappale]

En usko, että kiusaajat vaivautuvat muuttamaan kiusatun perässä.

Varmasti sellainen pelottaa, mutta pelkäät varmasti turhaan. Voimia, olet varmasti hieno ihminen ja sinun kiusaajasi ovat niitä idiootteja ja epävarmoja itsestään.

t. entinen koulukiusattu

 

[harjoituskappale]

Niin.. ja olen itse 21-vuotias ja minua kiusattiin tosiaan ala-asteella ja myös yläasteella. Tässä oli sellainen ristiriita, että minulla oli myös PALJON oikeita ystäviä.

Ja en tosiaan enää edes asu niillä paikkakunnilla missä minua on kiusattu, mutta joskus kun jossain nähnyt (yläkoulussa kiusanneita) niin moikkaavat eivätkä välitä dissata ollenkaan.

 

["Pelokas"]

En ole vielä kertaakaan hakenut keskusteluapua, mutta aion hakea varmaan ihan oikeaa terapillista apua jossain vaiheessa. Koen olevani niin rikki, etten tästä ehkä muuten selviä. Mullon niin paljon ahdistusta, masennusta ja muita psyykkisiä ongelmia tullu tuon kiusaamisen takia, et oon sekasin koko ihminen... Perheestähän mä haaveilen, mutta mua pelottaa kanssa suuresti et voinko olla kykenevä edes ikinä äidiksi näiden mielenterveys ongelmien takia..

Ja on tässä nyt menny joku päälle vuosi, kun pääsin eroon heistä ja koin sitten et ihanaa voitin nämä vaikeet asiat! mut sit kun tuli toi "ystävä" kuvioihin ja menin tekemään virheen... eli kerroin et asustelen täällä päin ja se ei ollukkaan luottamuksen arvonen, niin naps mun hyvä olo loppu lyhyeen ja nyt koen aika suurta ahdistusta yötä/päivää.....

 

[harjoituskappale]

Voitko ap sanoa missä päin asut, ei siis tarvi kaupunkia suoraan sanoa

 

["vieras"]

Kyllä on kiusaajia, jotka järkiintyvät, kun aikuistuvat, mutta osa kyllä jatkaa toisten elämän sabotoimista aikuisenakin, juurikin 19-vuotias olin. Tämä on yksi syy, etten ole facebookissa.

Kyllä olen joskus ihan ihmetellyt itsekin, miten pahoja jotkut ihmiset ovat - ihan uskomatonta. Olen kylläkin varma, että osa kiusaajista on luonnehäiriöisiä, jotka nauttivat toisten kärsimyksistä. Mutta ei ne kyllä perässä ole muuttaneet. Ei ne omaa elämäänsä jätä vain sinun kiusaksesi.

Onnea uuteen elämääsi!

 

["vieras"]

[QUOTE="Pelokas";27773939]En ole vielä kertaakaan hakenut keskusteluapua, mutta aion hakea varmaan ihan oikeaa terapillista apua jossain vaiheessa. Koen olevani niin rikki, etten tästä ehkä muuten selviä. Mullon niin paljon ahdistusta, masennusta ja muita psyykkisiä ongelmia tullu tuon kiusaamisen takia, et oon sekasin koko ihminen... Perheestähän mä haaveilen, mutta mua pelottaa kanssa suuresti et voinko olla kykenevä edes ikinä äidiksi näiden mielenterveys ongelmien takia..

Ja on tässä nyt menny joku päälle vuosi, kun pääsin eroon heistä ja koin sitten et ihanaa voitin nämä vaikeet asiat! mut sit kun tuli toi "ystävä" kuvioihin ja menin tekemään virheen... eli kerroin et asustelen täällä päin ja se ei ollukkaan luottamuksen arvonen, niin naps mun hyvä olo loppu lyhyeen ja nyt koen aika suurta ahdistusta yötä/päivää.....[/QUOTE]

mieti miten käyttäytyy! Elä anna ensin osotteta...sinä olet yksinäinen ja muut 5000 muuta yksinäistä!

 

["Pelokas"]

Olen aivan varma että pari tyyppiä tulee olemaan aikuisena myöskin olemaan työpaikkakiusaajia. Ilkeä luonne.

Uskon myös siihen että suurin osa kiusaajista aikuistuu ja tajuaa lapselliset/todella sairailta tuntuvat temppunsa ja heille parhain "kosto" onkin se että tuntee kipua koko loppuelämänsä siitä miten pahasti on voinutkaan toisen elämää turmella, koska nämä teothan voidaan anteeksi antaa, mutta ei niitä ikinä pystytä täysin unohtamaan ellei muistin menetystä sitten tule ja näin ollen ne arvet elää sinussa aina. Osa porukasta voi jo nytten täysi-ikäisinä tajuta että miten lapsellinen on voinutkaan olla ja häpee sitä..

 

["Pelokas"]

joo, olen itsekin miettinyt/tajunnutkin sen että se on niin koominen ajatus että ne kaikki kiusaajat seurais mua tälle nykyiselle paikkakunnalleni niin eihän siinä oo mitään tolkkua! ja se ei enää ois muuten ees kiusaamista, vaan vainoamista... ja vainoaminen jos joku niin on todella sairaan ihmisen hommia!

Ei sitä pitäs sotkee lapsellisuudestaan kiusanneen henkilön kanssa.

Se ois hieno juttu jos vaan sais nyt nuo omat aivot tajuamaan että ei mulla oo aikuisena enää mitään hätää.

 

["vieras"]

[QUOTE="Pelokas";27774339]joo, olen itsekin miettinyt/tajunnutkin sen että se on niin koominen ajatus että ne kaikki kiusaajat seurais mua tälle nykyiselle paikkakunnalleni niin eihän siinä oo mitään tolkkua! ja se ei enää ois muuten ees kiusaamista, vaan vainoamista... ja vainoaminen jos joku niin on todella sairaan ihmisen hommia!

Ei sitä pitäs sotkee lapsellisuudestaan kiusanneen henkilön kanssa.

Se ois hieno juttu jos vaan sais nyt nuo omat aivot tajuamaan että ei mulla oo aikuisena enää mitään hätää. [/QUOTE]


vitun homo jengi! pärjäilkää!
kiinnostaa ei vittuakaan!

 

[harjoituskappale]

[QUOTE="vieras";27774369]vitun homo jengi! pärjäilkää!
kiinnostaa ei vittuakaan![/QUOTE]

ei oo mun häpee että oot idiootti

 

["vieras"]

ei oo mun häpee että oot idiootti

minä olen paha suusta!

 

["vieras"]

[QUOTE="Pelokas";27774339]joo, olen itsekin miettinyt/tajunnutkin sen että se on niin koominen ajatus että ne kaikki kiusaajat seurais mua tälle nykyiselle paikkakunnalleni niin eihän siinä oo mitään tolkkua! ja se ei enää ois muuten ees kiusaamista, vaan vainoamista... ja vainoaminen jos joku niin on todella sairaan ihmisen hommia!

Ei sitä pitäs sotkee lapsellisuudestaan kiusanneen henkilön kanssa.

Se ois hieno juttu jos vaan sais nyt nuo omat aivot tajuamaan että ei mulla oo aikuisena enää mitään hätää. [/QUOTE]

Ei ole hätää, mutta voit vähän katsoa, keneen luotat. Itse ainakin olen menneisyydestäni johtuen tajunnut, että maailmassa on myös oikeasti henkisesti todella sairaita ihmisiä, eikä pelkästään lapsellisuudesta kiusaavia. Siksi olen varovainen, kehen luotan. Se on vain itsestään huolehtimista.

Ja nyt aikuisena voithan aina ottaa yhteyttä poliisiin, jos joku vainoaisikin sinua. Kiusaamista lapsena vähätellään; ajatellaan, että lapset nyt on sellaisia, mutta aikuisena sinua kuunnellaan ihan eri tavalla.

 

[harjoituskappale]

[QUOTE="vieras";27774426]minä olen paha suusta![/QUOTE]

ja idiootti selvästikkin. No mä en jaksa enää, jatka jos huvittaa.

 

["Pelokas"]

Olen tosiaankin oppinut nykyään katsomaan paljon enemmän että kehen luotan.

Ennen olin tosi sinisilmäinen, kunnes elämä opettikin sitten ihan kunnolla ja nyt tilanne on ehkä ihan päinvastainen, olen todellakin arka ja en luota helpolla ihmisiin, en tiedä onko sekään sitten niin hyvä juttu... pitää luottaa ihmisiin jostakin noiden välillä.

Tuosta kelle sanoin, niin ei ois voinu yhtään tietää sit! se osaa olla niin hyvää ystävää, mut sit laulaa aina toisten asiat eteenpäin joista on sanottu että ei saa puhua.. enkä minä ole muuten ainut tyyppi ees joka on kokenu sen. Hän jopa on laulanu parhaanystävänsä asiat eteenpäin, en tajua miten pystyin menemään siihen lankaan, etteikö vois laulaa minun.. Noh, kokemusta taas viisaampana.

 

["vieras"]

ja idiootti selvästikkin. No mä en jaksa enää, jatka jos huvittaa.

niin oon kun en ymmärrä teitii! teiti aukoo pääntänsä!

 

["vieras"]

[QUOTE="Pelokas";27774494]Olen tosiaankin oppinut nykyään katsomaan paljon enemmän että kehen luotan.

Ennen olin tosi sinisilmäinen, kunnes elämä opettikin sitten ihan kunnolla ja nyt tilanne on ehkä ihan päinvastainen, olen todellakin arka ja en luota helpolla ihmisiin, en tiedä onko sekään sitten niin hyvä juttu... pitää luottaa ihmisiin jostakin noiden välillä.

Tuosta kelle sanoin, niin ei ois voinu yhtään tietää sit! se osaa olla niin hyvää ystävää, mut sit laulaa aina toisten asiat eteenpäin joista on sanottu että ei saa puhua.. enkä minä ole muuten ainut tyyppi ees joka on kokenu sen. Hän jopa on laulanu parhaanystävänsä asiat eteenpäin, en tajua miten pystyin menemään siihen lankaan, etteikö vois laulaa minun.. Noh, kokemusta taas viisaampana.[/QUOTE]

Niin välillä sitä luottaa vääriin ihmisiin. Itsekin kyllä olen vähän sellainen, etten luota ihmisiin, mutta ajattelen, että parempi olla varovainen. Ja sitten yllättyy positiivisesti, kun löytääkin jonkun luotettavan.

 

["vieras"]

ja idiootti selvästikkin. No mä en jaksa enää, jatka jos huvittaa.

minä voin olla ystävä ja kuitenkin kusettaa! Kukaan joka haluaa olla ystäväs ota yhteyttä. Sinä otat ja jos ei mielytä! mieti!

 

["Pelokas"]

Arvostettavaa?
Pitäskö rengon keinuun heittää?

Mietippä vähän... haluatko olla kunnollinen ystävä ja tuntee arvostusta itsessäs... vai sitten täys lässynlää paska jolla on leukaperät löysällä ja se on noloa? ei siinä paljon voi enää itteensä arvostaa, jos ei osaa olla hiljaa mistään.

Ja musta tuntuu että oon löytäny yhden ihmisen joka vaikuttaa oikeasti luotettavalta ja tukevalta ystävältä.

Ja joskus sitä ei oo pystyny enää pitää pahaa oloaan sisällään ja avautunu ihmisillekin jotka lupaa luotettavuutta ja ei ookkaan... mut en tiiä pitäskö siitä syyttää sit itseään jos tarvis juttu seuraa kipeästi?

Joskus tuntunu että mun otsaan on kirjotettu vaan lappu että petä tämä ihminen ja et mulle saa tehdä mitä tahansa... mulla ei ois niinku arvoa enää...

 

["vieras"]

[QUOTE="Pelokas";27774812]Arvostettavaa?
Pitäskö rengon keinuun heittää?

Mietippä vähän... haluatko olla kunnollinen ystävä ja tuntee arvostusta itsessäs... vai sitten täys lässynlää paska jolla on leukaperät löysällä ja se on noloa? ei siinä paljon voi enää itteensä arvostaa, jos ei osaa olla hiljaa mistään.

Ja musta tuntuu että oon löytäny yhden ihmisen joka vaikuttaa oikeasti luotettavalta ja tukevalta ystävältä.

Ja joskus sitä ei oo pystyny enää pitää pahaa oloaan sisällään ja avautunu ihmisillekin jotka lupaa luotettavuutta ja ei ookkaan... mut en tiiä pitäskö siitä syyttää sit itseään jos tarvis juttu seuraa kipeästi?

Joskus tuntunu että mun otsaan on kirjotettu vaan lappu että petä tämä ihminen ja et mulle saa tehdä mitä tahansa... mulla ei ois niinku arvoa enää...[/QUOTE]

Oletpas arvokas ihminen, ja sinun pitää tietää se ja muistaa se paremmin kuin kenenkään toisen. Ihan sama loppujen lopuksi, mitä muut sinusta ajattelee, kunhan itse muistat aina oman arvosi.