Kiusaajat tietävät asuinpaikkani

["Moi"]

Voit olla huoletta ei kiusaajat enään seuraa aikuisena sinua heillä on jo muuta ajateltavaa. Itse mietin kanssa joskus kanssasi samoin koska muutin rankan kiusaamisen takia paikkakunnalta yläasteen jälkeen. Toki joitakin tuli tännekin jotka tunsi mut mutta heitä en nähnyt montaa kertaa kadulla. Tärkeintä on että nyt tiedät että et anna kenenkään hyppiä silmille. Sinulla on oikeus olla rauhassa. Ja muista että jos jotain tulisi niin aikuisena tietää omat oikeudet (voikun se koskisi automaattisesti myös lapsia) että tarvittaessa poliisi asia häirinnästä tai kunnianloukkauksesta. Tsemppiä arkeen ja ole vahva

 

["Pelokas"]

Ja en tiedä pidänkö itseäni nyt mitenkään kovin arvokkaana.

Päin vastoin. Ihan normaalina ihmisenä. Kaikkien tulis osata tuollaset PERUSjutut. Ei vaikeaa.

 

["Pelokas"]

Vielä on pyöriny paljon mielessä nämä asiat ja aika levoton/uneton yö tuossa takana ja olo on nyt sitten sen oloinen..

Oon saanu täällä jo tosi hyviä vastauksia, mutta sen verran haluaisin vielä jatkaa, että kun sanoin sille ystävälleni siitä muutosta ja sitten sen mitä minä pelkään, että kiusaajani eivät jätä mua vieläkään lopullisesti rauhaan vaan päättävät seurata mua tänne.. niin kun sanoin sille tuosta pelosta, niin se vaan naureskeli mulle että ei noin vainoharhanen tarviis olla ja että tiiätkö tuo ei oo ihan normaalia, eli kiva nyt ne saa mukavaa ivaa porukalla sitten siitä minun pelko asiasta ja pelkään just et se on se potku sille et " ahaa! hei kappas se pelkää meitä noin kovin paljon ) HÄHÄHÄÄÄÄ .. pitäsköhän ihan piruutta ruveta kiusaamaan sitä uudestaan! " ja siitä eroon pääsemiseen ei auttais enää edes muutto (mitä olin suunitellu jo 4v ja toteuttanu nyt, niin kiva jos senkin työn hedelmä menee hukkaan.... ) ne väsyttää minut niin pitkälle että minä oon mielisairaalassa tai kuollu. Ne ei anna mun yksinkertasesti elää. Mun on luovuttava jollakin tapaa mun elämästä, että saisin olla rauhassa edes jotenkin. Minun täytyy luopua siitä ajatuksesta, etten ikinä saa miestä tai muutenkaan normaalia elämää (ystävät, työ) ja en tule olemaan äiti eli en myöskään saa lapsia...

Koska eihän kukaan mies naisekseen porttoa huoli. Sillä ei oo väliä, onko ne juoruilut ollu totta vai ei. Mutta portoks kun sua on sanottu, niin se on sellanen juttu et kunnon miehet ei sellasten naisten kanssa seurustele. Sit jos mulla sattuiski olemaan joskus mies ja lapsia ja kaikin puolin onnellinen ja tasapainoinen elämä, aina näillä sekopäillä on avain kädessään millä ne saa tuhottua multa onnen jos haluavat kertomalla tuota paskaa... Siinä lähtee mulla mies, lapsilta hajoais perhe. Voiko olla julmempaa, kun ne itsekin tietää ettei tuo oo totta?

Se on jännä kun tässä ketjussa korostetaan kuinka 19-20v. on niin aikuinen, mutta muissa ketjuissa niitä haukutaan niin pennuiks ja kokemattomiks vielä, ettei niiltä paljon kypsyyttä voi odottaa. Miksei ne vois muuttaa mun peräs? joskus ylä-asteella kun olin 13 ja he 14 juttelin eräälle söpölle tyypille netissä, ne näki sen ja sitten yks niistä meni puhumaan sille kaikkea paskaa minusta ja se tyyppi hylkäs mut. Ja sitten mulle on sanottu jos kuolisin niin ne vaan nauras. Eikö tää kaikki oo ihan sama asia?

Ja se kaveri kelle kerroin luottamuksella asuu tässä aika mun lähellä on myös niiden kiusaajien kaveri, et hyvinkin mahdollista et ne kiusaajat vois esimerkiks sen takia muuttaa mun lähelle.

Oon liian masentunu jo. Elämä on liian vaikeaa mulla.

 

[suskijaperhe]

itse muutin kotoa heti peruskoulun jälkeen, suurimmaks osaks siks että olin koulukiusattu.. muutin paikkaan josta en ketään juuri tuntenut.. se oli hyvä päätös ja koskaan en tule katumaan. nykyisin en lapsuusmaisemissani suostu yksin käymään, en pelkää kiusaajiani vaan itseäni, että jos törmään kiusaajiin niin tempasen käkättimeen.. ja ku se sonnan haju ei pesemälläkään lähde.. ketjun aloittaja, suosittelen että haet keskusteluapua, ja jos huomaat vainoamista niin samantien yhteys poliisiin, tsemppiä halausten kera, pärjäät kyllä

 

["Pelokas"]

En mäkään täältä paikasta ketään tunne.

Mutta en nyt muista, olinkohan 16 ja muuttanu jo pois ja sit satuinki netissä juttelemaan ja tutustumaan yhteen poikaan ja ne kiusaajat oli sillon minun ikäsiä tai 17-18vuotiaita niin kyllä he muistivat muistuttaa sille jätkälle siitä kuinka mulla on paska maine ja mitä lie kaikkee paskaa sille musta kertoneetkaan kun se jätkä sano mulle sitten että oli luvannu että ei saa sanoa ja oli luvannu myös että ei saa nimiä kertoa ketkä sano, mitä vittua hei on tuo oikeesti?!!??

Tuota en oo vielä tänäkään päivänä tajunnu...

Halusko ne siis päästä mustamaalaamaan mua, vaikka niitä hävettäis se ja sen takia ei saanu nimiä kertoo?

Toikin suhde olis tullu tuon jätkän kanssa toimimaan, ilman mun paskaa mainetta ja et jos mua ei ois koskaan kiusattu. Mulla on menny niin paljon sen kiusaamisen takia pilalle ja se millä ne sitä kiusaamista perustelis niin niiden vastaus ois varmaan joku tämmönen " sä oot itte aiheuttanu ite sen omaan kiusaamises " eli kuten jo tuolla alotuksessani kerroin et oisin voinu jättää joitakin asioita tekemättä, mitä kadun tosi paljon, nii en ois ikinä varmaankaan joutunu ees kiusaamisen kohteeks.. eli olin vähän poikien kanssa sellanen sählääjä ja säätäjä, mutten kuitenkaan niiden panija. Heti kun sekin jätkä johon olin niin korvia myöten ollu rakastunu niin kun sai tietää noista koulussa tapahtuneista asioista, niin alko haukkuminen ja nälviminen mua kohtaan ja arvostus tippu sillä nollaan mua kohtaan.

Eihän kukaan ihminen jaksa koko loppuelämäänsä tällästä?? mut emmä haluais kuollakkaan nuorena ja en ees pystyis ehkä tappaa itteeni............ niin oon ihan loukussa :'(

Ja mitä poliisi ylipäätään pystyis tekee ees näille asioille? ei yhtikäs mitään loppujenlopuks... ei se pysty kuitenkaan taikoo näitä tilanteita pois ja ihmisten ilkeämielisyyttä pois mun kohdalta, tai että saisin sellasen poikaystävän mistä haaveilen tai et mulla ois ystäviä..

 

["Pelokas"]

Nostan ketjua.

 

[exlutka]

Kyllä sun kannattais mennä puhumaan jollekin ammattilaiselle ongelmistasi, yhtään tilannetta ja menneisyyttä vähättelemättä tuntuu että ne on nousseet vähän liian suureen rooliin sun elämässä.

Mä oon ollut ihan oikeasti teininä jakorasia ja maine ollut sen mukainen, mutta eipä se ole estänyt saamasta kunnollista miestä. Miehelleni olen toinen seurustelusuhde, ensimmäinen vakava, ja takana nyt yli kymmenen yhteistä vuotta. Kunnolliset miehet ei kuuntele juoruja vaan ottavat itse asioista selvää ja tutustuvat naiseen ymmärtäen että jokaisella on omat menneisyytensä.

 

[hnjdhm]

Hei, ne ei enää ole pilaamassa sun elämää, sä olet aikuinen eikä sun tarvii antaa niiden ees yrittää pilata sitä. Jos sä itse kiusaat itses noilla ajatuksilla ja peloilla mielisairaalaan tai hautaan niin se on sun oma vikas. Nyt ryhdistäydy, hae jotain apua!!

 

["Pelokas"]

Upeeta että oot löytäny hienon miehen!

En vaan tajua miksei mun eteen oo tuollasta prinssiä kävelly, vaikka tiedän yhden toisen tytön joka on ollu samanlainen jakorasia kun sinä, mutta saanu onnellisia seurustelusuhteita ja sillä on ollu ystäviäki...

Puhuin kerran yhden mun poika puolisen tutun kanssa tässä, menneisyys ajoilta.. ja hän sanoi että niitä tyttöjä ei kiusattu varmaankaan siksi koska ne tosissaan anto ja minä en antanu kellekkään. Sitten tämä jätkä kenestä tuolla aiemmin puhuin, jonka kanssa yritin vakavissani jotain, niin sano kanssa että se etten saa miestä on luultavasti vika siinä etten suostu helposti seksiin ja kaipaan paljon turvaa, vakaata parisuhdetta jne. Eli pitäskö mun lopettaa vaan sit siveyden päivät? *pyörittelee silmiään*

Ja mua kiusattiin pahasti. Mulla on todennäkösesti trauma siitä ja siks nää asiat on näin isossa roolissa mun elämässä. Onko se kuitenkaan ihme?

 

["smeagol"]

sä oot vielä nuori ja totmaar kiusaaminen jättää ikuiset jäljet. mutta kuitenkin ne kiusaajatkin aikuistuu jossain vaiheessa ja tälläin 30 ikäsenä jotkut jopa häpeää että ovat kiusanneet. tosin eivät puhu siitä. minulla siis kaveripiirissä paljon sellaisia ihmisiä jotka ovat harrastaneet peruskoulussa kiusaamista ja sorsimista ym. mutta tänä päivänä pitävät ihmisenä ja joku enemmänkin. sellaisten kanssa edes en ole tekemisissä tietenkän jotka katsovat vielä pitkin nokkaa. en tiedä, olin laiha ja pieni, sekös ihmisiä näköjään ärsytti. kyllä niitä kiusaamisia keksitään niin ulkonäöstä sekä temmataan tuulesta, se ei koskaan oo kiusatun vika vaikka itseään syyllistää että miks olin nii tyhmä että annoin kiusata. siinä sitä itsetuntoa litataa oikee urakalla, ja sitä vaikea saada takaisin.

 

["Pelokas"]

Jääny vähän liikaakin pyörimään päähän nämä asiat. Mutta eiköhän ne ajan kanssa unohdu, kun huomaa että ei mitään pahaa enää tapahdukkaan aikuisena..

Toivottavasti kiusaajilleni olisi jo hitusen näin aikuisuuden kynnyksellä kehittynyt empatiatajua ja että tajuaisivat miten satuttavaa ja väärin oli se mitä he myöskin tekivät minulle, vaikka itsekin olen tehnyt virheitä... mutta eikö mun virheet ollu perus teini perseilyä? toisilla on jo järkeä sillon vähän enemmän ja toisilla taas ei, mutta tulee iän myötä useimmiten.. ei oo mun mielestä mikään harvinaisuus että ennemmin hormoonit vie teini-iässä kuin järki ja sitten säätää, sählää ja seurustelee useiden poikien kanssa ja ei ehkä muutenkaan ole aina niin kovin mukava, kun esittää jotain typerää kovista.

Mä oon vaan vainoharhanen paska.

 

["smeagol"]

no et sä nyt mikään vainoharhanen oo, pelokas ehkä ja itsetunto nollissa. älä mieti kiusaajia vaan omaa vointiasi, se on saatava tasapainoiseksi että voit elää nyt omaa ansaittua elämääsi. viha ja katkeruus on kuluttavia tunteita ja ne oikeasti sairastuttaa fyysisesti, karista ne pois ja tälläiseen saa kyllä terapiahoitoa. itse käynyt jo 5 vuotta, tosin mulla muutakin lapsuusajan traumoja, mutta itsetuntoni olen saanut ripotellen takas. teininä tekee mitä teininä tekee.

 

["Pelokas"]

Jep, mä oon vasta 18.

Sehän siinä pelottaakin et kun mä en odota heiltä kovin kummosta kypsyyttä ennen 30 ikävuotta, niin se et jos ne tässä välissä vielä turmelee loputkin minun nuoruudesta, niin huhheijaa sit se on menny ja milläpä sen takasin maksat.

Siks uskon et ne kykenee mitä sairaampiin temppuihin, koska me ollaan niin nuoria, ettei ne nää niitä todella sairaina temppuina vasta kuin vanhempina kun ajatustaso kehittyy..

 

["smeagol"]

[QUOTE="Pelokas";27799398]Jep, mä oon vasta 18.

Sehän siinä pelottaakin et kun mä en odota heiltä kovin kummosta kypsyyttä ennen 30 ikävuotta, niin se et jos ne tässä välissä vielä turmelee loputkin minun nuoruudesta, niin huhheijaa sit se on menny ja milläpä sen takasin maksat.

Siks uskon et ne kykenee mitä sairaampiin temppuihin, koska me ollaan niin nuoria, ettei ne nää niitä todella sairaina temppuina vasta kuin vanhempina kun ajatustaso kehittyy..[/QUOTE]

ikävä kyllä ilkeitä ja pahoja ihmisiä on. 18 vuotiaana ollaa niin aikuisia että, niin eiköhän sielläkin nousta jollekkin pylväälle ja kruunata itseään että me ei mitään kiusaajia olla, ollaan oikeudenmukaisuuden jumaluuksia. nekin jotka minua kiusasivat esittivät että tekevät tässä maailmassa kaiken oikein, kun itse potkaisit vahingossa kiveä ja se osui ikkunaan ni ne halveksivat katseet, että etkö sä osaa tehdä mitään oikein? ironista, nykyään vitun naurettavaa. kun mä olin 18 muutin eri paikkakunnalle, silloin ei ollut facebookkia missä oltiin koko ajan julkisesti näytillä. sai olla sillätavalla rauhassa. ehkä juuri kaikesta tälläisestä kannattaa poistua, sä saat valikoida sun "ystävät" lajittele kaikki kusipäät pois, niin mäkin tein. mun ei tarvinnu valita ketään, kenenkään ei tarvinnu olla mun kanssa jos se oli vaikeeta. tällä hetkellä on laaja ystäväpiiri ja en ole sieltä vielä mitään mulkkua löytänyt.

 

["Pelokas"]

ja kiusaajille myös, osittain.

Yritän ymmärtää heitä, että he ovat vain nyt olleet nuoria ja tyhmiä, mutta nyt ollaan kaikki täys-ikäsiä ja se tarkottaa sitä et jokainen kasvetaan päivä päivältä aikuisemmaks.. ei ainakaan enää lapsemmaks voida kasvaa ja mennä, koska lapsuus on nyt mennyttä aikaa. Edessä päin on vain nuoruutta ja aikuisuutta. Se poika-tuttu kenen kanssa keskustelin niistä menneistä asioista (toivottavasti teillä ei mene sekaisin nämä, millon kenestäki puhun.) niin selitti kanssa et hänkin ois voinu sillon sanoo niille tyypeille kun ne haukku mua et pitäsivät turpansa kiinni, mutta sillon sitä kuulemma kulki vaan siinä porukassa...

On kolme sellasta ihmistä kuitenkin joille en voi ehkä koskaan täysin anteeks antaa, osittain kuitenkin.

Ne on kaks mun pahinta kiusaajaa ja sitten tämä jätkä johon olin jokunen aika sitten yltiöpäisesti rakastunu, mutta se vaan henkisesti pieksikin mua, eikä auttanu ja pitäny hyvänä vaikka ties kuinka pohjalla olin vaan kiusaus tuli polkee entistä pohjemmalle..

Ja viimesen kerran kun oltiin tekemisissä, niin tekopyhämäisesti vaan heitti " toivottavasti kaikki ongelmas järjestyy " joopajoo. niinhän sä varmasti sitä toivot. empatiakyvytön paska. halusit vaan pestä kätes koko jutusta ulos ja olla muka noin sanomalla tosi hyvä ihminen sitten..

 

["Pelokas"]

et mulla oli hyvä olla ja tunsin että oon nyt niinku päässy sen kiusaamisen yläpuolelle, kun lähdin sieltä paikkakunnalta missä mua kiusattiin ja missä nämä kiusaajat asuvat pääsääntösesti tällä hetkellä.

tuntu hyvältä kun ne perkeleet ei tienny enää mitään mun elämästä! sillon nauroin onnesta.

mutta sitten kun tuli tämä "ystävä" menneisyys vuosilta kuvioihin, aattelin hänen siis olevan tosi hyvä ystävä mulle kun hän aina lohdutti mua sen kiusaamisen kanssa ja puolusti mua jopa ja näin! mietin hartaasti et luotanko vai en... ja päätin luottaa, kun mietin noita sen hyviä tekoja mua kohtaan, jos se ois tehny niitä nii en ois sille omasta elämästäni enempää enää infonnu tai tienny et se asuu mun nykyistä paikkakuntaa aika lähellä, että voitas treffata ja hengata yhdessä. sit joku aika siitä kun olin sanonu sille et missä asun ja purkanu mun tuntoja/pelkoja tulevasta elämästä, niin mulla kävi varmaan joku vaisto... emmä osaa sitä muuksikaan sanoa. tivasin siltä sitten ja sain selville et joo, se on selittäny jo sen poikaystävälle kaiken mun menneisyydestä kuinka oon ollu kiusattu ja muuttanu nyt sinne päin. ja vähätteli sitä mun pelkoa et mitä sitten jos ne kaikki sun kiusaajat tietäski missä sä nykysin asut? ja sitten et jos mua alettas taas kiusaamaan, niin hän kyl puolustas mua. ( ihan kun ois toivonu salaa sitä et alkais se mun repiminen kappaleiks uudestaan ) ei se hänen puolustaminen ennenkään oo kovin häppöstä nimittäin ollu... mut kaikista inhottavinta oli se et oli kerenny jo tuolle poikaystävälleen kertomaan mun menneisyydestä, vaikka toivoin et ois tajunnu pitää turpansa kiinni ja salassa sen jutun, vaikka en erityisesti siitä maininnukkaan että ole hiljaa sitten tästä! tuli vasta myöhemmin mieleen. mut aattelin jo et mikäs tarve sillä ois vieraalle ihmiselle ollu minusta kertoo, joka ei ees mua tunne. mut näyttipä olevan joo. eikä siihen vaadittu kun muutama päivä. ja sitten alko raivoo mulle, etten luota hänen poikaystävään mikä on tosi inhottavaa (kun epäilin et se kertoo sit niille mun kiusaajille kun tuntee yhden niistä ainaki.) ja sit tää oikeen korosti et hän kertoo poikaystävälleen kaiken. mut tää tyyppi on juorunnu myös muiden asioista mulle ja väittää että mulla on kaikki mukamas hyvin. hitto kun tietäs mun tuntemukset. ei se tuntuvasti tajua mun tuntemuksista yhtään mitään, niin en viittiny sellasen ihmisen kans pidemmän päälle ees jatkaa sitä loputonta väittelyä kun sen motto on " my way , or not way " eli minun tavallani, tai ei ollenkaan. ei siinä hyödytä sanoo et älä pliis kerro sitä sit niille...

ääääääsh. tämmöstä monimutkasta paskaa on tämä meidän elämä täällä päin ollu, just tuosta tuollasesta jatkuvasta draama elämästä haluan irti... ei enää maistu

se vika vaan nyt on, et ne perkeleet tietää taas missä meen ja mitä teen. niin kovasti kun yritinkin pitää sen salassa ja punnitsin paljon et tekisin asioita oikein! :S

 

["vieras"]

Ymmärrän sinua niin ja omalta kohdaltani voin kokemuksesta sanoa, että valitettavasti en tiedä lopettaako kiusaajat koskaan... Nyt olen jo 40v, mutta yhä joudun kestämään heitä jos he näkevät minut jossain. Kerran yksi on ohi mennessään paiskannut minut kadulla seinää vasten ja olin tällöin yli 30v. En asu enää samalla paikkakunnalla kuin he, mutta joudun käymään siellä sukuloimassa. Minusta levitetyt juorut on sitten tosi törkeitä. Olin jo peruskoulussa huora joka jakoi kaikille ja teki vaikka mitä seksiin liittyen. Totuus oli kuitenkin se, että menetin neitsyytenikin vasta yli 24-vuotiaana... Minusta on lähetetty työnajantajilleni perättömiä tietoja mm. työskentelen huorana, olen varastanut työantajaltani ja lahjoitellut työnantajaltani varastettuja tuotteita ystävilleni. Kaikkein pahinta tässä on se ettei minulla edes ole sitä yhtä ainoaa ystävää jolle niitä olisin voinut lahjoitella, koska en ole voinut luottaa keneenkään koskaan niin en pysty ystävystymään. Kaikki tietoni olen muuttanut salaisiksi, mutta kauhukseni huomasin nimeni ja kotipaikkakuntani löytyvän netistä erilaisilta voittajalistoilta. Tässä vain pieni osa kokemaani kiusaamista, joka on alkanut tehdä minusta työkyvyttömänkin Ihmisiä pelkäävän hylkiön
Kiusaamisestani on saanut osansa vanhempakin, joiden postilaatikkoa on räjäytelty, autotalli poltettu jne. Se pahin kiusaajani on varmaan tosi tosi sairas. Ja kaikki tehdään niin ettei niitä voi toteen näyttää vaikka olen poliisitutkinnankin pyytänyt.

 

["Pelokas"]

Miten tollasta voi enää edes tapahtua...

KUULOSTAA TÄYDELTÄ HULLUUDELTA

 

[pelokaskaimyös]

sillä myös minusa kiusattiin yläasteella todella raakamaisesti. Jouduin pelkäämään jopa ulkonaliikkumista vapaa-ajalla. Jouduin vaihtamaan puhelinnumeroa lukuisat kerrat ja vielä 5 v. yläasteen päättymisen jälkeen. Traumatisoiduin niin perusteellisesti, että vaihdoin nimeäni ja muutin 400 km päähän, että pääsisin pakoon. Kuulostaa ihan älyttömältä, mutta silloin sitä ei osannut toimia oikein (esim. tehdä rikosilmoitusta tms) kun oli niin peloissaan ja paniikissa.

 

["Pelokas"]

Edelliselle kirjoittajalle, tietävätkö kiusaajat siis missä sinä nykyisin asut ja onko heistä enää ollu haittaa sulle?

Mun vanhemmille, kiusaajani eivät ole koskaan uskaltaneet tehdä yhtään mitään, niitä kohtaan ne käyttäytyvät kuin normaalit nuoret, ihan silleen kohteliaasti. Mutta rauhassa ovat saaneet sitten minun vanhempien seläntakana kiusata kyllä minua... Miten kehtaavat?

Mut piti myös sanoo tuolle, alku järkytyksen jälkeen, että se niinku et sinut on heitetty yli 30-vuotiaana seinää vasten eli käyty käsiks ja tolleen.. ON OIKEESTI SITÄ SAIRASTA TOIMINTAA.

Tuossa ei oo enää kyse lapsellisuudesta, kun tuon ikäset ihmiset noin toimii!!

Mun ei ehkä pitäs lukee tämmöstä. Mutta hienoo että rehellisesti mulle kerrotte, sitähän mä pyysin.

 

[Sadana]

18-vuotiaat ovat vielä teinejä vaikkakin sieltä kypsymisen yläpäästä, joten heiltä voi odottaa melkein mitä tahansa.
Kiusaajasi eivät muuta samalle paikkakunnalle sinun vuoksesi, sillä silloin he joutuisivat jättämään oman turvaverkkonsa ja altistaisivat itsensä samanlaiseen tilanteeseen kuin missä sinä olet ollut nuorempana.
Kiusaajaporukoissa on se mielenkiintoinen juttu että oikeasti niitä kiusaajia on vain pari-kolme kappaletta, loput ovat vain vierestä seuraajia ja epävarmoja tyyppejä jotka haluavat vain muun ryhmän hyväksynnän. Toisin sanoen, jotta he pystyisivät aivan oikeasti sinua kiusaamaan niin tuon ydinporukan pitäisi kokonaisuutena tulla perässäsi ja saada haalittua ympärilleen lauman idiootteja että pystyisivät sinua kiusaamaan. Ja vanhemmiten tuollaisten idioottien haaliminen hankaloituu ihmisten aikuistuessa.

Tällä hetkellä olen täysin asuinalueesi kingi. Sinulla on siellä valtavan suuret mahdollisuudet saada itsellesi super-hyper-parhaat ystävät ja elämä. Ja vaikka joskus jostain alkaisikin "paskanhaju" leviämään alueelle, niin uudet ystäväsi tuntevat jo sinut ja sen millainen olet eivätkä todellakaan välitä vanhoista juoruista. Sillä meillä kaikilla on menneisyytemme ja kaikilta löytyy ajan myötä luurankoja kaapista.

Ja mitä tulee puolison löytämiseen ja lasten saamiseen, niin ne tulevat eteesi sitten kun niiden aika on. Minä itse suunnittelin olevani vanhapiika, mutta mitä vähemmän esitin kiinnostunutta miehistä niin sitä enemmän niitä alkoi pyöriä ympärilläni. Ei tarvinnut muuta kuin poimia omaan makuun parhaimman.

 

[Tepadj]

[QUOTE="vieras";27774639]minä voin olla ystävä ja kuitenkin kusettaa! Kukaan joka haluaa olla ystäväs ota yhteyttä. Sinä otat ja jos ei mielytä! mieti![/QUOTE]

 

["Pelokas"]

Kiitos tuosta pitkästä perusteellisestä vastauksestasi!

Antaa vaan niiden kiusaajien naureskella siellä mun pelkäämiselle jos haluavat, kun ei se kuitenkaan mihinkään vaikuta sitten täällä mun nykysessä elämässä.

Eikä se minun vika ole, ettei se yks tyyppi ollu luotettava. Minkäs mä sille mahdoin. Turha siitä ois mun itteeni syyttää, helpommin joskus sanottu vain kun tehty..

Eiköhän se aika kuitenkin kaiken korjaa ja laita järjestykseen. Nämäkin pelot varmaan katoaa ajan kanssa.

Oon vaan ollu niin kauan yksin, et sosiaalisten suhteiden luominen on taas aika utopiaa. Ehkä mä opin luomaan kuitenkin.

Pitää uskoa hyvään.!

 

[Sadana]

Juuri noin.