Kiusaaminen aikuisiällä

[Naiset...]

Haluaisin purkaa tämä asian jonkun kanssa, joten jaan tämän asian täällä. Olen n. 30-vuotias nainen ja työskentelen itseäni hieman nuorempien naisten kanssa. Työtehtäväni alussa minut otettiin töissä hyvin vastaan ja aloin todella pitämään työskentelystä tässä kyseisessä paikassa. Olen hyvin sanavalmis, lojaali ja rehellinen. Sanon asiat suoraan, mutta hyvällä tavalla mielipidettäni kysyttäessä, en siis ole suunapäänä kokoajan ja usein kuitenkin olen aika hiljainen.
Huomasin jossain vaiheessa, että monet naiset olivat erittäin huonolla itsetunnolla varustettuja ja epävarmoja tekemisistään ja olemuksestaan. Itse olen itsevarma, kunnianhimoinen ja itselläni on jo elämässä tietyt aspektit selkiintyneet ja tiedän mitä elämältäni haluan.

Jossain kohtaa kaikki meni pieleen. Lähimmät työtoverini eivät enää puhuneet minulle mitään, jättivät ulkopuolelle, käänsivät selän, puhuivat päälle, ilmeilivät ja ilkeilivät. En tänä päivänäkään tiedä mitä olen konkreettisesti tehnyt heitä kohtaan väärin, sen verran minulle vihjattiin, että itsevarmuuteni ja onnistumiseni häiritsivät muita niin paljon, että olen suorastaan vihattu.

Onko tämä meidän naisten maailma oikeasti näin mustavalkoinen? Kateus johtaa tällaiseen henkiseen väkivaltaan, jota en ikinä tässä iässä olisi uskonut kokevani. Töissä yritän edelleen tervehtiä normaalisti, mennä juttuihin mukaan ja käyttäytyä täysin niinkuin ennenkin, mutta sisäisesti oloni on ihan kamala. En haluaisi nostaa kissaa enää uudestaan varsinaisesti pöydälle tässä tilanteessa, koska tiedän ajautuvani enemmän suohon. Yhden kerran koitin kysyä olenko loukannut heitä joillain tavalla, mutta 20 naista ovat sinua vastaan ja koitat asiaa siinä sitten selvittää. Vastaukseksi sain vain myhäilyjä ja kuiskuttelua. Kauhea tunne olla inhottu.

Onko teillä samanlaisia kokemuksia tällaisesta?

 

["vieras"]

Onko tämä meidän naisten maailma oikeasti näin mustavalkoinen?

On, ikävä kyllä.

 

["jocelyn"]

nämä narttuilijat etsiytyvät tietyille aloille, ja jos reilu ja reipas nainen sinne joskus eksyy niin parasta on vain etsiä uusi työ mahdollisimman äkkiä. he nimittäin eivät muutu. pahimmillaan pomokin on samaa kaartia.

 

["Vieras"]

Pahoittelut! Kokemusta ei onneksi ole mutta tuota se on suomalainen kateellisuus, tuskin edes tietävät olevansa kateellisia sinulle. Juuri tästä asiasta luin keskusteluja ja kateellisuus haisee niin pahasti läpi. Lisäähän se sitä kuuluisaa ME-HENKEÄ kun voidaan porkualla sulkea joku ulkopuolelle. Ei joudu itse niin herkästi silmätikuksi kun laitetaan sinne porukan ulkopuolelle se kaunein nainen (ainoastaan naisvaltaisella alalla) tai pätevin/ energisin yms.. ) Tuskin tietävät miksi ärsyyntyvät ja sehän on pohjimmiltaan heidän päänsärkynsä. Matalaa profiilia vaan niin jättävät sut rauhaan jonka jälkeen nakkaavat jonkun toisen ringistä pihalle. Näin se vaan menee. Jaksamisia!

 

[Komppaan]

kieltämättä aloittaja kuulostaa luonteensa puolesta sopivan paremmin työskentelemään miesten seurassa.

 

[SuzieQ.]

kieltämättä aloittaja kuulostaa luonteensa puolesta sopivan paremmin työskentelemään miesten seurassa.

Kuka oikeasti haluaa edes myöntää sopivansa oikeasti työskentelemään naisvaltaisilla aloilla? Jos joku sanoo niin, minusta se kertoo jo aika paljon tästä itsestään. Ei voi yleistää tietenkään, mutta en ainakaan itse ole koskaan ollut työpaikassa jossa ei olisi yhtään narttumaista, selkäänpuukottavaa, kieroa naista, yleensä useampiakin.

 

[Sitähän]

Kuka oikeasti haluaa edes myöntää sopivansa oikeasti työskentelemään naisvaltaisilla aloilla? Jos joku sanoo niin, minusta se kertoo jo aika paljon tästä itsestään. Ei voi yleistää tietenkään, mutta en ainakaan itse ole koskaan ollut työpaikassa jossa ei olisi yhtään narttumaista, selkäänpuukottavaa, kieroa naista, yleensä useampiakin.

minä juuri meinasin, ei akkojen keskuudessa voi erottua joukosta jollei se ole joukon hyväksymää erottumista.

Mutta itseppähän asenteenne valitsette..

 

[Naiset..]

kieltämättä aloittaja kuulostaa luonteensa puolesta sopivan paremmin työskentelemään miesten seurassa.

Olen kyllä monesti miettinyt tätä. Monet asiat olisivat todennäköisesti paljon helpompia käsitellä.

 

[Lähinnä]

Olen kyllä monesti miettinyt tätä. Monet asiat olisivat todennäköisesti paljon helpompia käsitellä.

pistää miettimään että jos moni nainenkin tiedostaa kanssasisariensa olevan täysiä kyrpiä jopa toisilleen, niin miksi annatte vallan sille?

Miettikääpä vielä sitäkin, että monella niistä mulkvisti ämmistä on puolisokin rääkättävänä, onko oikeasti ihme jos täällä vähän väliä on joku nainen pandakarhuna?

 

[Naiset..]

pistää miettimään että jos moni nainenkin tiedostaa kanssasisariensa olevan täysiä kyrpiä jopa toisilleen, niin miksi annatte vallan sille?

Miettikääpä vielä sitäkin, että monella niistä mulkvisti ämmistä on puolisokin rääkättävänä, onko oikeasti ihme jos täällä vähän väliä on joku nainen pandakarhuna?

Yksinään on aika vaikea tätä sotaa sotia. Toisaalta olen äärettömän surullinen tilanteesta, mutta toistaalta surullinen näiden pandakarhunaisten ylitsepääsettömän heikosta itsetunnosta ja minäkuvastaan, jota täytyy projisoida vahvempiin yksilöihin kuin "murtaen" vahvemmatkin tasolleen.

 

["vieras"]

Kuka oikeasti haluaa edes myöntää sopivansa oikeasti työskentelemään naisvaltaisilla aloilla? Jos joku sanoo niin, minusta se kertoo jo aika paljon tästä itsestään. Ei voi yleistää tietenkään, mutta en ainakaan itse ole koskaan ollut työpaikassa jossa ei olisi yhtään narttumaista, selkäänpuukottavaa, kieroa naista, yleensä useampiakin.

Mulla on ollut todella reiluja ja mukavia työkavereita naisvaltaisilla työpaikoilla Toki niitä kierojakin on ollut, mutta miesvaltaisessa työpaikassa jokaista selkäänpuukottajaa kohti on sitten ollut joku munapää joka harrastaa seksuaalista häirintää tai muuten kohtelee sukupuolen vuoksi ikävästi. Mä olen ihan sujuvasti luovinut kaikkien joukossa, en ole päässyt tai halunnut niihin ikävien naisten juorokerhoihin ja muihin kuppikuntiin, mutta toisaalta olen kai aika tylsä ihminen, kun kukaan ei ole jaksanut kiusatakaan

 

[Metis]

Musta ei olis ikinä työskentelemään akkojen kanssa. Ei vaan olis.. Muijat puukottaa selkään, puhuu pahaa ja kuolee kateuteen jos itse ei ole paras kaikessa ja siitähän helvetti repeää..

 

[jeepsis]

On kokemusta, ei työtovereista, mutta muuten naisporukoista. Ihan pelkkä 30kg laihdutus ja sen jälkeen nätit, istuvat vaatteet (laardin alta paljastui ihan ok vartalo, nyt olen vielä salilla käynyt ja vähän lihasta ja muotoa hakenut esim. peppuun) ja oma hyvä olo asiasta riitti siihen, että muutama kaveri ja pari ihan ystävääkin lakkasi pitämästä oikeastaan mitään yhteyttä. En todellakaan keksi muuta syytä kuin kateuden, sisältä ja käytökseltäni olen edelleen se ihan sama ihminen kuin lihavanakin. Itse en oikeastaan muuten edes keksinyt tuota kateutta, ihmettelin vaan ääneen kerran miehellenikin että mikähän helvetti tässä nyt on kun ihmiset häviää ympäriltä ja hän siitä sitten vihjaisi, että voisko olla kyse tästä.. Tarkemmin kun sitten asiaa mietin niin juuri nämä kyseiset naiset eivät koskaan ole kommentoineet mitenkään tätä projektiani, vaikka muutos on hurja ja aivan varmasti nähtävissä. Ne, jotka ovat kannustaneet ja kehuneet, ovat juuri niitä, joilla oma itsetunto on kohdillaan ja ovat sinut itsensä ja kroppansa kanssa. Onneksi heitäkin on!

Itselleni aivan vieras ajattelutapa tuo, varsinkin asiassa, minkä jokainen voi tehdä. Voi laihduttaa ja kuntoilla jos asia itseä jotenkin ahdistaa niin että se suorastaan vituttaa kun sen näkee toisessa naisessa. itse olen aina ollut ihan aidosti iloinen ja kannustava jos joku ystävistäni on onnistunut jossain, tai jotain muuta mukavaa on tapahtunut heille. Vaikka asia olisikin jokin sellainen, mitä itsekin olisin halunnut ja toivonut, esimerkiksi raskaaksi tuleminen tmv. juttu. En ymmärrä en minäkään. Ei jonkun jotain ole minulta pois. Voin sanoa että voi että kun mäkin haluaisin, mutta en ymmärrä tätä "kun minulla ei ole niin ei sinullakaan saa olla" -ajatusta. :O

 

[parempaa toivomassa]

Kiusaamiseen pystyvät niin naiset kuin miehet sopivissa olosuhteissa. Ei se naisten osaamisalaa pelkästään ole.

Kiusaamiseen liittyy todella paljon, mutta tärkeää on miten siihen itse asennoituu ja selviää. Varmaa on, ainakin omalla kohdallani, etteivät normaalit käytöstavat ja ongelmasta puhuminen vie yhtään mihinkään. Kiusaajille kaikki sellainen on kivaa, missä kohde reagoi nimenomaan kiusaamiseen eli härmääminen, provosointi, selän takana puhuminen, manipulointi saada muutkin kiusaamaan jne. Hyvin moni on sokea kiusaamisen alkulähteille ja jutut voivat pääkiusaajalla olla sitä luokkaa kuin hän olisi alkujaan uhri ja huonon käytöksen kohde. Se voi lähteä niin pienestä väärinkäsityksestä ja jatkua vuosikausia niin kuin minun kohdallani.

MInä selvitän juuri tällä hetkellä tilannettani juristin kanssa. Päätin, että koska kiusaajalleni ei mene perille rakentava puhe, rehellisyyys saati suuttuminenkaan, aloitan yhteisön ilmapiirin puhdistamisen hänen kavereistaan. Käyn muutaman tyypin läpi ja kerron, missä nyt mennään, ja jään odottamaan kuinka sana lähtee liikkeelle. Pelaan kiusaajan ehdoilla, enkä reagoi häneen enää millään tavalla.

Toivotan ap:lle voimia selvitän tilanteesta.

 

[Björn]

Nyt olisi pieni itsetutkiskelun paikka: mahdatko olla vähän pomottelevaa sorttia? Delegoitko helposti tavallisena rividuunarina hommia muille? Onko ala sellainen, että siellä on paljon opiskelijoita, jotka ovat vain väliaikaisesti tuolla töissä, kunnes valmistuvat ja saavat oman alansa hommia?

 

["vieras"]

Olen hyvin sanavalmis, lojaali ja rehellinen. Sanon asiat suoraan, mutta hyvällä tavalla mielipidettäni kysyttäessä, en siis ole suunapäänä kokoajan ja usein kuitenkin olen aika hiljainen.
Huomasin jossain vaiheessa, että monet naiset olivat erittäin huonolla itsetunnolla varustettuja ja epävarmoja tekemisistään ja olemuksestaan. Itse olen itsevarma, kunnianhimoinen ja itselläni on jo elämässä tietyt aspektit selkiintyneet ja tiedän mitä elämältäni haluan.

Osaamisen ja ominaisuuksien ohella ihmisellä pitää olla sosiaalisia taitoja, suhteellisuudentajua ja tietynlaista vaatimattomuutta (jos ei ole hauska pomotyyppi). Olet unohtanut nämä täysin. Ihminen ei elä vaan omassa kuplassaan.

 

[vicy]

Musta ei olis ikinä työskentelemään akkojen kanssa. Ei vaan olis.. Muijat puukottaa selkään, puhuu pahaa ja kuolee kateuteen jos itse ei ole paras kaikessa ja siitähän helvetti repeää..

tämä on niin totta! Sitten on vielä kuppikuntia jotka kyräilee keskenään ja haukkuu toisiaan, naaman edessä ollaan mielinkielin mutta muuten puhutaan paskaa minkä keritään.
Naisilla tämä toiminta alkaa jo päiväkodissa ja loppuu vasta kuollessa..

 

[Naiset..]

[QUOTE="vieras";28667526]Osaamisen ja ominaisuuksien ohella ihmisellä pitää olla sosiaalisia taitoja, suhteellisuudentajua ja tietynlaista vaatimattomuutta (jos ei ole hauska pomotyyppi). Olet unohtanut nämä täysin. Ihminen ei elä vaan omassa kuplassaan.[/QUOTE]

Jokaisella on huonoja puolia, toki. En kuitenkaan koskaan maininnut etten omaa sosiaalisia taitoja (tulimmehan alussa loistavasti toimeen). Ja kaikille muutenkin tiedoksi, että ihminen kuka kokee tällaista syrjintää jatkuvasti harjoittaa myös aika laajaa itsetutkiskelua otsa rypyssä. Tunnistan omat heikkouteni, mutta työilmapiirissä olen parhaani mukaan yrittänyt minimoida nämä asiat, jotta ikävältä vältyttäisiin. Ja tässä on kuitenkin tulos.

 

["vieras"]

Jokaisella on huonoja puolia, toki. En kuitenkaan koskaan maininnut etten omaa sosiaalisia taitoja (tulimmehan alussa loistavasti toimeen). Ja kaikille muutenkin tiedoksi, että ihminen kuka kokee tällaista syrjintää jatkuvasti harjoittaa myös aika laajaa itsetutkiskelua otsa rypyssä. Tunnistan omat heikkouteni, mutta työilmapiirissä olen parhaani mukaan yrittänyt minimoida nämä asiat, jotta ikävältä vältyttäisiin. Ja tässä on kuitenkin tulos.

Tottakai alussa tullaankin toimeen. Minäkin tulen, vaikka en tykkää ihmisistä ja minusta ei tykätä myöhemmin. Jos aina lopputulos on sama, niin vikaa löytyy. Itsellä syy on asperger. Olen ylikorostuneen oikeustajuinen ja loukkaan muutenkin tahattomasti ihmisiä. En siedä hierarkioita ja nuoleskeluja, vaan kuvittelen, että juuri ne ominaisuudet ja osaamiset merkitsevät ja teen aina kuin pakon ajamana samantyylisen sosiaalisen itsemurhan. Tiedän silti, että kyse on minusta ja ymmärrykseni puutteesta. Jos olisin sosiaalisesti normaali, niin osaisin meloa myös luonnevikaisten ja idioottienkin keskellä, koska ei elämä ole reilua ja kaikki eivät ole tasapainoisia missään.

 

["vieras"]

Minä olen sinusta päinvastaista tyyppiä ja jouduin todella rajun kiusaamisen kohteeksi. Kun kerroin esimiehelle joka oli myös työsuojeluvastaava niin minut leimattiin vainoharhaiseksi ja tämä työsuojeluvastaava otti seuraavassa kokouksessa sitten minun työtäni arvostelevia asioita (koskaan ei käsitelty kenenkään muun työtehtäviä kokouksissa vaikka meitä oli paikalla lähes 30). Lopulta tapahtui jotain ja pimahdin täysin kun en saanut muuta töitä. Mieheni toimitti minut sairaalaan hoitoon kun en päässyt enää kotoa ulos ja olen ollut siitä lähtien täysin työkyvytön eli jo yli 3-vuotta. En saanut mistään apua ja lopulta en enää jaksanut hakeakaan. En mainitse mitä kiusaaminen oli mutta mm. ulkonäköni haukkumista aina ohi kulkiessa jopa kymmeniä kertoja päivässä. Kuvittele vaikka että sanoivat "läski" sen 30 kertaa päivässä aina ohi kulkiessa (tuo sana esimerkki eli ei ollut sana läski). Työpuhelimeen tuli häirikkösoittoja, työpostiin tuli häirikköpostia, liitettiin työsähköpostini moniin roskapostipostituksiin, kun söin niin nurkan takana matkittiin hörppimisääniä. ...ja nämä yli 40v naisia ja pari jopa yli 60v. Ja tämä vain osa kokemastani.

 

[kuulostat samalata kuin minä]

[QUOTE="vieras";28668753]Tottakai alussa tullaankin toimeen. Minäkin tulen, vaikka en tykkää ihmisistä ja minusta ei tykätä myöhemmin. Jos aina lopputulos on sama, niin vikaa löytyy. Itsellä syy on asperger. Olen ylikorostuneen oikeustajuinen ja loukkaan muutenkin tahattomasti ihmisiä. En siedä hierarkioita ja nuoleskeluja, vaan kuvittelen, että juuri ne ominaisuudet ja osaamiset merkitsevät ja teen aina kuin pakon ajamana samantyylisen sosiaalisen itsemurhan. Tiedän silti, että kyse on minusta ja ymmärrykseni puutteesta. Jos olisin sosiaalisesti normaali, niin osaisin meloa myös luonnevikaisten ja idioottienkin keskellä, koska ei elämä ole reilua ja kaikki eivät ole tasapainoisia missään.[/QUOTE]

Epäilen itselläni aspergeria. En viihdy isoissa joukoissa, tunnen itseni ulkopuoliseksi vaikka alussa tulenkin hyvin toimeen. En osaa sosiaalisia kiemuroita hallita. Olen kömpelö jne.

Kuitenkin tuosta tekstistäsi kuulsi aika rankka kritiikkisi itseäsi kohtaan. Et kuiytenkaan ole voinut valita luonnettasi? Kuitenkin sallit muille ihmisille luonnevikaisuutensa ja outoutensa.

 

["vieras"]

Epäilen itselläni aspergeria. En viihdy isoissa joukoissa, tunnen itseni ulkopuoliseksi vaikka alussa tulenkin hyvin toimeen. En osaa sosiaalisia kiemuroita hallita. Olen kömpelö jne.

Kuitenkin tuosta tekstistäsi kuulsi aika rankka kritiikkisi itseäsi kohtaan. Et kuiytenkaan ole voinut valita luonnettasi? Kuitenkin sallit muille ihmisille luonnevikaisuutensa ja outoutensa.

Sallinhan sen itsellekin. Tähän nyt vaan kuuluu, että osaa analysoida (vuosien päästä) itseään ja käytöstään, kun ei ole niin vaikea tila. Ja olen sössinyt pysyvästi asioita tosi paljon. Luonnevikaisistakin ymmärrän sen, että eivät voi mitään itselleen, kun puuttuu itsekritiikkiä ym. Kyse ei ole varsinaisesti sallimisesta, vaan tiedosta, että toisia ei voi muuttaa. Osaan arvostaa fiksujen ihmisten tilannetajua siinä, etttä eivät ole aina luonnevikaisten kurkussa kiinni, vaan heillä on pelisilmää ja rauhoittava vaikutus muihin.

 

[Rähinä-Reetta]

Musta tuntuu, että kaikenlainen kiusaaminen on ihan maan tapa.

 

["huoh"]

[QUOTE="vieras";28668753]Tottakai alussa tullaankin toimeen. Minäkin tulen, vaikka en tykkää ihmisistä ja minusta ei tykätä myöhemmin. Jos aina lopputulos on sama, niin vikaa löytyy. Itsellä syy on asperger. Olen ylikorostuneen oikeustajuinen ja loukkaan muutenkin tahattomasti ihmisiä. En siedä hierarkioita ja nuoleskeluja, vaan kuvittelen, että juuri ne ominaisuudet ja osaamiset merkitsevät ja teen aina kuin pakon ajamana samantyylisen sosiaalisen itsemurhan. Tiedän silti, että kyse on minusta ja ymmärrykseni puutteesta. Jos olisin sosiaalisesti normaali, niin osaisin meloa myös luonnevikaisten ja idioottienkin keskellä, koska ei elämä ole reilua ja kaikki eivät ole tasapainoisia missään.[/QUOTE]

Mä olen tällainen, mieheni mukaan täysin naiivi. Naureskelee mulle kun sanon jotain havaintoja miten joku käyttäytyy kuin persläpi tai hyväksikäyttää tai kiusaa. Naureskelee mun järkytykselle siitä, että jotkut valehtelevat räikeästi eivätkä kai edes häpeä.

 

["hmmm"]

[QUOTE="vieras";28668753]Tottakai alussa tullaankin toimeen. Minäkin tulen, vaikka en tykkää ihmisistä ja minusta ei tykätä myöhemmin. Jos aina lopputulos on sama, niin vikaa löytyy. Itsellä syy on asperger. Olen ylikorostuneen oikeustajuinen ja loukkaan muutenkin tahattomasti ihmisiä. En siedä hierarkioita ja nuoleskeluja, vaan kuvittelen, että juuri ne ominaisuudet ja osaamiset merkitsevät ja teen aina kuin pakon ajamana samantyylisen sosiaalisen itsemurhan. Tiedän silti, että kyse on minusta ja ymmärrykseni puutteesta. Jos olisin sosiaalisesti normaali, niin osaisin meloa myös luonnevikaisten ja idioottienkin keskellä, koska ei elämä ole reilua ja kaikki eivät ole tasapainoisia missään.[/QUOTE]

Miksi sallit siis toisille tahallisen kiusaamisen ja luonnehäiriöisyyden (joku haluaa manipuloida ja kieroilla ja tuhota toisen elämää puhumalla selän takana) mutta itsellesi et tuota korostunutta rehellisyyttä ja oikeudenmukaisuutta ja sitä että et ole perehtynyt noihin toisten sairauksiin, siis kieroiluun ja pahuuteen?

Jos on esim. lukuihmisiä, opiskelee koko ajan jotain, niin eihän sitä ehdi pohtia mikä ajaa näitä sairaita kiusaajia.

tai siis tietäähän sen, kateus (siitä että joku pitää itsestään.)