Ä
äitini mun
Vieras
Tää on vähän tätä samaa, mutta kysynpä teidänkin kokemuksia, kun itsellä vasta täm yksi lapsi ja välillä ei oikein tiedä mihin asioihin pitäisi puuttuua voimakkaammin ja mihin ei.
Vähän alta 2-v:lla taaperollamme on aivan ihana perhepäivähoitopaikka, mutta...nyt muutaman kuukauden ajan olen huomannut lasta hakiessani, että yksi hoitopaikan pojista "kiusaa" lastamme koko ajan. Tönii, menee sekaantumaan leikkeihin esim. kaatamalla tornit, heittämällä tavarat pois, läpsäisee liukurilla jne. Tätä tapahtuu esim. sen koko 5-10 min ajan mitä seuraan siinä sivussa, kun juttelen hoitajan kanssa päivästä, joskus menee aikaa enemmän. TAaperomme on viime viikkoina oppinut puhumaan enemmän ja monesti kotona sanoo, että xxxx kiusaa, xxxxx tuhma ei saa kaataa jne. Ihan kuin tosiaan yrittäisi kertoa, että joku on ilkeä hänelle.
Ymmärrän toki sen, että lapset opettelevat ottamaan tosia huomioon ja keskinäistä leikkiä. Siksi syntyy välillä tilanteita, joissa jotakuta voi ns. sattua että tulee lapiostakin päähän. Nämä tilanteet ok, kun ei toistu jatkuvasti kovin ikävinä jne., mutta todellakaan ei tunnu nyt kivalta jos onkin niin, että tämä yksi poika kiusaa meidän taaperoa päivät pitkät mennen kaikkiin leikkeihin sotkemaan, tönimään ja tuuppimaan. Ja kun meidän lapsi lähti kohti autoa huomasin sivusilmällä, että siellä oli jo toisen lapsen kimpussa ja tämä huusi, että ei saa, älä töni. Ikäeroa "kiusaajalla" ja meidän lapsella n. vuosi.
Miten tähän voisi asiallisesti puuttua? Toisaalta lapsemme on itsekin aika lailla itseään puolustava, mutta jää auttamattomasti kakkoseksi vanhemmalleen. On tulistuva luonne ja menettää joskus malttinsa kunnollakin kun joku asia ei toimi kunnolla.
NEUVOJA kaivataan
Vähän alta 2-v:lla taaperollamme on aivan ihana perhepäivähoitopaikka, mutta...nyt muutaman kuukauden ajan olen huomannut lasta hakiessani, että yksi hoitopaikan pojista "kiusaa" lastamme koko ajan. Tönii, menee sekaantumaan leikkeihin esim. kaatamalla tornit, heittämällä tavarat pois, läpsäisee liukurilla jne. Tätä tapahtuu esim. sen koko 5-10 min ajan mitä seuraan siinä sivussa, kun juttelen hoitajan kanssa päivästä, joskus menee aikaa enemmän. TAaperomme on viime viikkoina oppinut puhumaan enemmän ja monesti kotona sanoo, että xxxx kiusaa, xxxxx tuhma ei saa kaataa jne. Ihan kuin tosiaan yrittäisi kertoa, että joku on ilkeä hänelle.
Ymmärrän toki sen, että lapset opettelevat ottamaan tosia huomioon ja keskinäistä leikkiä. Siksi syntyy välillä tilanteita, joissa jotakuta voi ns. sattua että tulee lapiostakin päähän. Nämä tilanteet ok, kun ei toistu jatkuvasti kovin ikävinä jne., mutta todellakaan ei tunnu nyt kivalta jos onkin niin, että tämä yksi poika kiusaa meidän taaperoa päivät pitkät mennen kaikkiin leikkeihin sotkemaan, tönimään ja tuuppimaan. Ja kun meidän lapsi lähti kohti autoa huomasin sivusilmällä, että siellä oli jo toisen lapsen kimpussa ja tämä huusi, että ei saa, älä töni. Ikäeroa "kiusaajalla" ja meidän lapsella n. vuosi.
Miten tähän voisi asiallisesti puuttua? Toisaalta lapsemme on itsekin aika lailla itseään puolustava, mutta jää auttamattomasti kakkoseksi vanhemmalleen. On tulistuva luonne ja menettää joskus malttinsa kunnollakin kun joku asia ei toimi kunnolla.
NEUVOJA kaivataan
