Kiusaamisen 0-toleranssi: Miten pitkälle on mentävä, jottei vaan kukaan herkkä kokisi itseään syrjityksi?

["vieras"]

Kiusaaminen määritellään mun lapsen koulussa niin, että kiusaaminen on kaikki mikä tuntuu kiusatusta pahalta ja väärältä. Kuulemma tyttöjen välisessä kiusaamisessa on yleistä syrjiminen ja porukasta eritäminen, mihin nyt sitten omakin lapseni on syyllistynyt. Hän on siis virallisesti koulukiusaaja.

Kiusattu on lähistöllä asuva ADHD:ta sairastava tyttö, joka osaa olla hyvin haastava kaveri. Suuttuu jos asiat ei mene hänen mielensä mukaan, on jatkuvasti liikkeessä ja äänessä ja on siksi tyttöni mielestä pidemmän päälle aika uuvuttavaa seuraa. Tyttöni EI ole häntä ikinä haukkunut, nimitellyt, vaan ollut ystävällinen ja tästä syystä ilmeisesti tuo kiusattu tyttö on hakeutunut erityisesti minun tyttöni seuraan. Tyttöni ei jaksa jatkuvasti olla hänen kanssaan, vaan on keksinyt tekosyitä, joista on sitten jäänyt kiinni.

Koulun välitunneillakin olisi mieluummin parin hyvän kaverinsa kanssa kuin tuon ADHD-tytön...

Eilisilta menikin sitten palaverissa, jossa oltiin mukana minä, tuon kiusatun ADHD:ta sairastavan tytön isä, opettaja, parin muun oppilaan vanhempia.

Minun tyttöni osalta kiusaaminen on sitä, että hän eristää tuota kiusattua tyttöä pois seurastaan/kaveriporukasta. Ei hyväksy mukaan välituntileikkeihin/koulumatkaseuraksi ja vapaa-ajan seuraksi. No, joskus on hänenkin kanssaan, mutta vähemmän.

Tuo kiusattu tyttö on kotona itkennyt ja raivonnut tilannetta, itkenyt iltaisin itsensä uneen, itsetunto on kuulemma maassa, on maasennuksen oireita ja suree kaverittomuuttaan.

Nyt sitten tuli ehdoton neuvo, että XXX TÄYTYY ottaa mukaan koulumatkaseuraksi, välituntiseuraksi jne. Tämän kamalan seurasta eristämisen on loputtava.

Oma tyttöni vaan on hieman sitä mieltä (kuten minäkin), että hänen elämänlaatunsa kärsii kun ei saa itse valita kaveriseuraansa.

No, tää on tätä nykyaikaa sitten. On oltava kaikkien kaveri.

 

[emeleia]

No koska kiusaamisen kokemus on niin vahvasti subjektiivinen, en määrittelisi kiusaamista alun alkaenkaan niin, että kiusaamista on kaikki se mikä kiusaamiselta tuntuu. Olen omille lapsilleni opettanut, että kiusaamista on se, että teet tai sanot toiselle jotain mistä tämä ei pidä vaikka tiedät että tämä ei siitä pidä.

Kyllä on aika ikävä tilanne nyt teillä, ei tyttöä voi pakottaa olemaan toisen kanssa jos ei kerran halua. Tuo kiusaamisen määrittelyn logiikka kääntyi päälaelleen, ja teidän tytöstänne tuli koulun määritelmällä kiusattu.

 

["poikia3"]

Kamala tilanne.

Mutta ERISTÄMINEN on kiusaamista, se on erittäin pahaa kiusaamista, joka rikkoo lapsen itsetuntoa. Kaikki lapset, edes ne kiusatut eivät miellä tätä kiusaamiseksi. Yleensä vaan se eristäminen tekee koko kouluyhteisön kipeäksi. Haukkuminen ja nimittely ovat näkyvää - eristämisen huomaamiseen menee pidempi aika, ja siihen on vaikeaa puuttua.

Kun tytöt leikkivät tyypillisesti kaksin, on tilanne tosi vaikea kyllä.

Minä sanoisin niin, että aina kun pihalla leikitään jotain ryhmäleikkiä on kaikki huolittava mukaan - tarkoitan esim. hyppynarulla hyppimistä, erilaisia pelejä jne. Mutta kahden keskisiin leikkeihin ei tarvitse huolia.

Mulla on nimenomaan kiusatun lapsen äidin näkökulma. Mun lastani kiusattiin ensin koulussa näkyvillä tavoilla, nimittelyillä jne. Kun siihen puututtiin alkoi tuo eristäminen - ja kun koulukuraattori teki luokassa tutkimukset kiusaamisesta molemmissa tilanteissa. Ekassa nimittelytilanteessa kiusaaminen ei näkynyt, mutta eristämistilanteessa se näkyi.

Kun eristäminen loppui, minulla oli kotona kuin aivan eri poika.

Mietippä itse omalla kohdallasi miltä tuntuisi, jos kukaan ei koskaan leikkisi oman lapsesi kanssa, eikä häntä huolittaisi leikkeihin mukaan, miltä se mahtaisi tuntua?

 

[hei kuules,]

ap: mikä sun mielestä sitten olisi oikea ratkaisu ongelmaan? Se, että eristäminen jatkuu ja tämä kiusattu tyttö masentuu ja tekee jossain vaiheessa itsarin?

 

["Maru"]

Miksi pitää koulussa olla pienissä kaveriporukoissa? Eihän työpaikoillakaan sitä hyväksytä, siis kuppikuntia. Meillä tyttären koulussa suositaan sitä, että kaikki on kaikkien kanssa koko koulupäivän. Vapaa-aika on kavereiden kanssa oloa varten. Silloin ei tarvitse kenellekkään selvittää kenen kanssa on ja miksi. Emmehän me aikuisetkaan pidä kavereillemme tiliä kenen kanssa kuljemme. Ja usko tai älä. Luokan henki on muuttunut radikaalisti parempaan suuntaan tämän myötä. Kaikki saavat enemmän ja kukaan ei joudu yksin kärsimään yhden ihmisen erilaisuudesta. Oma tyttäreni soti aluksi tätä ajatusta vastaan, mutta on nyt kahden vuoden jälkeen sanonut, että olen ollut oikeassa. Tämä malli tulee koulusta, johon kuntamme "sairaat" lapset integroidaan kun muissa kouluissa opettajat eivät ole osanneet haltsata ongelmaa. Siellä on toimittu näin viimeisen 20 vuoden ajan ja saatu hyviä tuloksia. Kaikki, myös ns. terveet lapset ovat olleet onnellisia. Ja huom. lapsilta on pyydetty palautetta ryhmähengestä, opettajasta, opetustavoista jne. kaksi kertaa vuodessa, joten siellä on todella kuunneltu oppilaita ja kehitetty toimintaa sen pohjalta. Ovat oppineet tästä elämästä enemmän kuin keskiverto koululainen. Ja tämä koulu on niitä ainoita jotka sanovat että kiusaamista heidän koulussaan on, mutta sille tehdään aina jotain. Toiset väittävät että kiusaamista ei ole . LOL!

No joka tapauksessa. Onko koulussanne koulukuraattoria tai psykologia, joka voisi auttaa lapsia kehittämään ryhmähenkeä ja antaa tyttärellesi ja muille lapsille ohjeita kuinka toimia ahdistavassa tilanteessa? Olisi hyvä jos lapset olisivat aluksi yhdessä ja sopisivat pelisäännöistä, kaikkien luokan tyttöjen kesken. Sitten olisi lapsilla mahdollisuus kertoa ilman tätä haastavaa tyttöä mistä kiikastaa ja miettiä yhdessä toimintakeinoja. Lopuksi kerran viikossa olisi tunti jolloin tehtäisiin ryhmäytymis tehtäviä ja keskusteltaisiin. Kyllä se auttaisi koko luokkaa paljon. Onhan aikuisillakin työnohjausta vaikeissa tilanteissa. Se kouluttaisi lapsia työelämän haasteisiin jo tässä vaiheessa, eikä se ole lainkaan pahasta tässä maailmassa. Ota lapsen vahvuutena asian selvittäminen ja aja tilannetta siihen suuntaan että lapset saavat apua. Ei ole tyttäresi tehtävä kantaa vastuuta yksin. Siihen tarvitaan aikuisia jotka ehdottomasti tekevät työnsä LOPPUUN ja näyttävät esimerkkiä kuinka ongelmat ratkaistaan!

 

[piina]

Siinä olen samaa mieltä, että nollatoleranssi on mahdoton, mutta siihen voi kuitenkin pyrkiä. Meistä varmasti jokainen joskus tahtomattaankin loukkaa toista ja joskus on sellaisia pattitilanteita, että kaikkia ei voi miellyttää vaan teit niin tai näin, niin jollekin tulee paha mieli.

Mitä tyttösi tilanteeseen tulee. Jos ajattelisit adhd tytön kannalta, niin onko hänelle oikein, ettei kukaan leiki hänen kanssaan. Tuleeko hänestä kiva kaveri sillä, että hän jää yksin. Oppiiko hän hyville kaverisuhteille sillä, että hänet eristetään. Mutta kyllävain, ei hänen kasvualustaansa saa antaa tyttösi vastuulle eikä hänen hyvinvointinsa saa tulle tyttösi kustannuksella. Tärkeintä teille on, että tyttönne voi hyvin ja jos kaveri satuttaa tyttöäsi, niin kukaan ei voi pakottaa tyttöänne jatkuvasti leikkimään hänen kanssaan.

 

[emeleia]

Kumpi on pahempi tilanne vaikka sen kiusatuksi itsensä kokeneen kannalta: eristäminen vai se, että toiset ottavat mukaan porukkaan koska heidät on siihen pakotettu, ja todellinen kaveruus jää taatusti kokematta?

Ehkä ap:n kuvailemassa tapauksessa voitaisiin sopia, että adhd-tyttö pääsee porukkaan mukaan, jos yrittää olla niin että muut hänen kanssaan viihtyvät. Adhd-lasten vanhemmilla on valitettavasti taipumusta helposti hyväksyä lapseltaan minkälaista käytöstä tahansa diagnoosiin vedoten ja tässä tapauksessa pakottaa myös muut hyväksymään. Kyllä adhd-lapsenkin pitää oppia se, että kaveruus kuten kaikki ihmissuhteet myöhemmässäkin elämässä on kahden kauppa; homma toimii, jos molemmat käyttäytyvät niin, että toinenkin haluaa olla yhdessä. Pakottamalla ei pitkälle pötkitä näissä asioissa.

 

[piina]

Marulta hyvä teksti. Eli ei integroituja lapsia pidä laittaa normaalien kasvattaviksi vaan se kasvatustyö tehdään valvotusti ryhmissä. Ehkä ap:n tapauksenkin kohdalla tämän yhden lapsen ryhmäyttämiseksi olisi hyvä, että aikuinen olisi aina välituntisin yms. ohjaamassa tilanteita, joissa tämä sopeutumaton lapsi on hankalaksi muile.

 

[piina]

ap: mikä sun mielestä sitten olisi oikea ratkaisu ongelmaan? Se, että eristäminen jatkuu ja tämä kiusattu tyttö masentuu ja tekee jossain vaiheessa itsarin?

Tai toinen vaihtoehto voi olla, että ap:n lapsi masentuu liianisosta vastuusta ja tekee itsarin...

 

["fifiia"]

Koulussa mielestäni ei pidä ketään sulkea pois yhteisistä leikeistä tai peleistä. Koulussa ja työpaikalla ryhmässä pitäisi pystyä toimimaan kaikkien kanssa vaikka jonkun seura ei niin kivalta tuntuisi. Ketään ei kuitenkaan pidä eikä tarvitse välitunnilla houkutella mukaan väkisin, jos joku haluaa vetäytyä syrjään itse. Vapaa-aika koulun jälkeen jokainen voi seuransa valita vapaammin.

 

[Eedla]

Kurja tilanne tosissaan.

Mä olen henk koht tuossa kohtaa sitä mieltä, että kouluaikana tyttö pitäis kyllä hyväksyä joukkoon koskan on väärin yhtä lasta kohtaan että hänet eristetään muiden joukosta. Mutta vapaa-aikana mielestäni ei sinun lapsesi ole velvollinen kaveeraamaan tuon tytön kanssa jos se oleminen tuntuu raskaalta.

 

[vicy]

Mun mielipide on se että kaikkien kanssa ei tarvi leikkiä! Se ei ole kummankaan kannalta reilua että muut pakotetaan ottamaan tuo adhd tyttö mukaan leikkeihin, koska ap:n tyttö haluaisi leikkiä niiden kavereiden kanssa niitä leikkejä mitä haluaa eikä niin että tuo yksi tulee siihen päsmäröimään ja sille adhd tytölle ei varmasti ole kivaa olla ryhmässä missä muista huomaa etteivät muut haluaisi leikkiä hänen kanssaan.
Tuo ryhmäytymiseen pakottaminen johtaa helposti fyysiseen kiusaamiseen ja nälvimiseen ja haukkumiseen, joka on kuitenkin pahempi ja vahingollisempaa kuin eristäminen.
Mun mielestä tuossa ap:n tilanteessa adhd tytön vanhemmat ovat lähinnä vastuussa siitä että tyttö saisi kavereita esim. järjestämällä tytön johonkin harrastukseen tai muualle mistä voisi löytyä niitä enemmän samanhenkisiä kavereita, koska sen että koulussa ei ole kaveria kestää paljon paremmin jos sitten vapaa ajalla on kevereita.

 

[Eedla]

Marulta hyvä teksti. Eli ei integroituja lapsia pidä laittaa normaalien kasvattaviksi vaan se kasvatustyö tehdään valvotusti ryhmissä. Ehkä ap:n tapauksenkin kohdalla tämän yhden lapsen ryhmäyttämiseksi olisi hyvä, että aikuinen olisi aina välituntisin yms. ohjaamassa tilanteita, joissa tämä sopeutumaton lapsi on hankalaksi muile.

Mullakin kävi mielessä että miksi adhd lapsi on ns normaaliluokassa. Yleensä heidän koulu sujuu paremmin kun ovat pienluokassa.

 

[Blue]

Meidän luokka oli ala- ja yläasteella poikkeuksellinen siitä että siellä ei ketään kiusattu. Meidät nostettiin usein malliksi ja saatiin siitä tunntustustakin.

Näin jälkeenpäin mietittynä yksi syy hyvin toimivaan luokkaan oli ehkä se että me oltiin aina KAIKKI yhdessä. Hypättiin hyppistä yhdessä, myös pojat. Leikittiin rosvoa ja poliisia yhdessä, pelattiin jalkapalloa yhdessä ja jos joku ei halunnut pelata niin se kannusti, yms. Ketään ei suljettu pois ja mitään "kuppikuntia" ei ikinä ollut koulupäivien aikana. Ja me myös puolustettiin toisiamme tosi vahvasti. Siksi varmaan ei ulkopuoleltakaan kukaan ikinä ketään härppinyt, vaikka "heikkoja lenkkejä" (eli potentiaalisia koulukiusattuja) luokkaamme pari mahtui.

Kukaan ei ikinä pakottanut meitä olemaan yhdessä, se lähti meidän omasta tahdosta ja superhyvästä luokkahengestä. Sen takia se varmaan toimikin. Ja toki riitoja tuli mutta silloinkaan ei ketään eristetty vaan ne saatiin selvitettyä, viimeistään opettajan avulla.

Eli tätä nykyäänkin varmaan haetaan, mutta enenevässä määrin tämä muuttuu hankalammaksi koko ajan koska yhteiskunta jo itsessään vaatii pärjäämään itsekseen. Ja jokainen opetetaan ajattelemaan vain itseään.

 

[vieras (ap)]

Kiitos kun vastailitte.
On tosiaan siis ihan normaali iso luokka kyseessä ja en tiedä miksi tuo ADHD-tyttö normaalilla luokalla on. Koulussa on myös erityisluokka, mutta tämä tyttö ei siellä ole...

Opettajat ei juuri välituntisin oppilaita seuraa. Koulussa on 500 oppilasta ja muistaakseni yksi välituntivalvoja/välkkä ja tuo yksi on kiertävästi ihan minkä tahansa luokan opettaja. Ne kävelee ympäri pihaa ja katsoo kait lähinnä, ettei kukaan loukkaa itseään tms.

Ja juu, tyttöni on ahdistunut tästä uudesta ohjeesta. Tänään sitten lähti sen AHDH-tytön kanssa yhtä matkaa kouluun kun pakotin, mutta itkua melkein väänsi kun illalla ja tänä aamuna keskusteltiin tilanteesta. Noo, ehkä se tästä tasoittuu...

Ymmärrän toki tilanteen tuon porukasta eristetyn tytön kannalta, mutta olen kuitenkin äiti vain omalle lapselleni ja hänestä minulla on vastuu ensisijaisesti.

 

[Eedla]

Kiitos kun vastailitte.
On tosiaan siis ihan normaali iso luokka kyseessä ja en tiedä miksi tuo ADHD-tyttö normaalilla luokalla on. Koulussa on myös erityisluokka, mutta tämä tyttö ei siellä ole...

Opettajat ei juuri välituntisin oppilaita seuraa. Koulussa on 500 oppilasta ja muistaakseni yksi välituntivalvoja/välkkä ja tuo yksi on kiertävästi ihan minkä tahansa luokan opettaja. Ne kävelee ympäri pihaa ja katsoo kait lähinnä, ettei kukaan loukkaa itseään tms.

Ja juu, tyttöni on ahdistunut tästä uudesta ohjeesta. Tänään sitten lähti sen AHDH-tytön kanssa yhtä matkaa kouluun kun pakotin, mutta itkua melkein väänsi kun illalla ja tänä aamuna keskusteltiin tilanteesta. Noo, ehkä se tästä tasoittuu...

Ymmärrän toki tilanteen tuon porukasta eristetyn tytön kannalta, mutta olen kuitenkin äiti vain omalle lapselleni ja hänestä minulla on vastuu ensisijaisesti.

TUota mä en ymmärrä että pitää koulumatkat kulkea yksissä :O eikö riittäis että hän hyväksyy tytön joukkoon koulun välitunneilla? Mielestäni riittäisi koska jos on kidutusta joutua eristetyksi nii on se kidutusta joutua olemaan sellaisessa seurassa joka tuntuu raskaalta.
Olisko mitenkään mahdollista sumplia tyttönne koulumatkoja niin että se jostain syystä ei onnistuis yhtä aikaa adhd tytön kanssa? siis en tosiaankaan millään pahalla sano tätä asiaa, mun omaa poikaa kiusattiin syksyllä koulussa (joka onneksi loppui sitte) että ymmärrän kiusatuksi joutuneen äidin tunteita. Silti oon sitä mieltä että koulumatkat kyllä pitäis saada itse päättää kenen seurassa kulkee. Jos teiän tyttö lähtis vähä aiemmin/myöhemmin kuin naapurin tyttö, se menis eri kulkuvälineellä tms?

 

["Maru"]

Mullakin kävi mielessä että miksi adhd lapsi on ns normaaliluokassa. Yleensä heidän koulu sujuu paremmin kun ovat pienluokassa.

Esimerkkikoulu on ihan tavallinen koulu ja pääosa lapsista on ihan tavallisia. Luokkaa kohden on 1-3 erityislasta, eikä joka luokalla ole edes ole avustajaa. Ihan tämä kaikki on opettajista lähtöisin. He haluavat että kaikilla lapsilla on hyvä olla koulussa ja jokainen tulee mielellään. Siellä aikuiset ihan oikeasti välittävät lapsista. Opettajia koulussa on tällä hetkellä muistaakseni 10. Oikeilla toimenpiteillä voidaan auttaa lapsia. On tämä koulu saanut kestävän kehityksen sertifikaatinkin. Ja samat toimenpiteet toimivat isossakin koulussa. Tyttäreni ei ole tästä koulusta, vaan on jättisuuressa koulussa. Mutta kun heidän luokallaan tuli ongelmia, molemmissa kouluissa toimiva kuraattori tiesi heti miten toimia, koska oli ollut kehittämässä tätä toimintaa tässä edistyksellisessä koulussa. Ja tyttäreni kuului näihin "kiusaajiin" ja tilanne oli hyvin paljon samanlainen kuin ap:n tyttärellä. Nyt kun ovat viidennellä luokalla, kaikki sujuu hyvin. Toki ovat välillä pienissä porukoissa, mutta aina tälle "syrjityllekin" löytyy seuraa. On löytänyt uusia kavereita ja vaihtaa usein kaveripiiriä kesken päivänkin. Eli tilanne on kaikille ihanteellinen. On ilo katsoa mitä välittäminen saa aikaan.

 

["Maru"]

Kiitos kun vastailitte.
On tosiaan siis ihan normaali iso luokka kyseessä ja en tiedä miksi tuo ADHD-tyttö normaalilla luokalla on. Koulussa on myös erityisluokka, mutta tämä tyttö ei siellä ole...

Opettajat ei juuri välituntisin oppilaita seuraa. Koulussa on 500 oppilasta ja muistaakseni yksi välituntivalvoja/välkkä ja tuo yksi on kiertävästi ihan minkä tahansa luokan opettaja. Ne kävelee ympäri pihaa ja katsoo kait lähinnä, ettei kukaan loukkaa itseään tms.

Myös minun tyttäreni on 500:n oppilaan koulussa ja luokalla on 31 oppilasta, mutta saivat homman silti toimimaan. Kyse on vaan opettajien ja vanhempien yhteispelistä, eli vanhemmat vaativat lapsilleen apua ja opettajat yhdessä koulukuraattorin kanssa hoitavat tilanteen niin, että ongelmaan saadaan ratkaisu.

 

["vieras"]

Porukasta eristäminenhän on kiusaamisen muodoista pahimpia ja erityisesti tytöt sen osaa hyvin. Ja ei ADHD tarkoita ettäkö toinen olisi niin kontrolloimaton että hänen kanssaan on mahdotonta olla, toki siihen on helppo vedota että "sen oma syy kun on sellainen ja tollainen... "

Jos olisi minun tytöstä kysymys niin sanoisin että lopettaa tuollaisten tekosyiden keksimisen ja ottavat yhden mukaan porukkaan. Kyllä se ihan itsessä on vika jos yksi ei muka porukkaan millään mahdu.

Ja ihan samaa muuten opetan lapsille jo täältä päivähoidosta lähtien. Jos lapset jättää jonkun pois porukasta niin sitten puhutaan kaikki yhdessä että ketään ei jätetä porukasta pois ja kaikki pitää ottaa leikkiin mukaan ja miksi. Tosi pienetkin lapset ymmärtää tämän ja alkavat jopa itse pitämään huolta siitä että ketään ei saa syrjiä. Sen kasvatuksen pitää lähteä heti pienestä, siinä täytyy olla ns. tiukka, mutta yrittää tuoda se kumminkin esiin positiivisella tavalla ja keskustelemalla asiasta mahd. paljon lasten kanssa.

 

["Tia"]

Tässä taa näkee ajattelumallin, että kun kiusattu ei ole oma lapsi niin ei tarvii välittää mutta jos olisi tilanne toisinpäin niin johan olis älämölö.

Sanoppa ap mikä sinusta nyt olisi hyvä ratkaisu tähän?

 

["vieras"]

On hirveän muodikasta olla aina heikomman puolella näennäisesti. Minusta jokaisella ihmisellä on subjektiivinen oikeus valita seuransa, niin koulussa, työssä kuin vapaa-aikanakin. Jos joku muu siitä masentuu, niin sille ei sitten voi mitään. Koulussa ja työpaikalla täytyy toki pystyä tulemaan toimeen kaikkien kanssa, mutta ei ketään, varsinkaan lasta, voi velvoittaa ottamaan ystäväkseen henkilöä, josta ei yksinkertaisesti pidä tai tämä käy rasitteeksi kuten ap:n tapauksessa hän kuvaa. Kiusaaminen on varmaankin tässä tapauksessa koettavissa myös niin päin, että ADHD-tytön käyttäytymisen kokevat muut kiusanteoksi, vaikka tämä ei sitä niin tarkoitakaan. Tämä tuntuu kyllä tilanteelta, joka pitäisi olla vain aikuisten ratkaistavissa.

 

[ällöttää]

Noi voi helkutin helkutti. Jotkut lapsethan nyt on sitten sellaisia jotka ihastuu johonkin toiseen lapseen enemmän kuin muihin, ja sitten justiin sen fiksun ja mukavasti käyttäytyvän pitäisi raahata perässään ja hoivata koko sitä sopeutumatonta luuseriporukkaa.

Omalle tytölle aikanaan päiväkodissa yritettiin sälyttää tällaista vastuuta. "Kun ne pojat ja se ja se tyttö on aina niin rauhallisia kun ne leikkii sen teidän tytön kanssa." Tyttöni oli ja on edelleen fiksu ja kiltti, mutta mieluiten hän olisi leikkinyt parin fiksumman itseään isomman kanssa, tai edes normaalien ryhmäläistensä kanssa, mutta ei, hänet laitettiin kahden pöljimmän pojan ja yhden vilkkaimman tytön kanssa em. syystä.

Otin tyttöni pois ko. päiväkodista, yksi näistä pojista tuli sitten perässä sinnekin, ja äitinsä oli tuiki hämmästynyt, kun uudessa tarhassa tytöstäni ei enää tehtykään hänen poikansa lapsenvahtia...

 

[Mrs Bean]

Voisiko olla mahdollista, että eristetty tyttö otetaan välitunti leikkeihin iloisesti mukaan ja etukäteen sovitaan tietyt "säännöt" eli jos alkaa riehumaan liikaa tai vahingoittamaan toisia niin siitä seuraa aina hetken "jäähy" leikeistä, eli leikkimään hetkeksi muuta. Josko tilanne helpottuisi jokaisen kohdalla. Ja hankalakin tyttö saisi eväitä muiden kanssa toimimiseen.

 

["vieras"]

Vaikea tilanne varmasti kaiken kaikkiaan. Ymmärrän hyvin että ei ole mukavaa ap:n tytöstä jos joutuu väkisin olemaan kaveri mutta toisaalta ymmärrän sitä "kiusattuakin" että ei varmasti ole mukavaa jos ei oteta porukkaan mukaan. Minä en henkilökohtaisesti voi ymmärtää että miksi ei voitaisi touhuta isommalla porukalla jolloin kaikki pääsisivät mukaan mutta kenenkään ei tarvitsisi koko aikaa olla sen ehken niín kivan kaverin kanssa. Eiköhän se menisi siinä joukon jatkona. Toisaalta koulussa voitaisiin lisätä sitä että esim ryhmätöitä tehdessä ryhmät arvottaisiin ja kiinnitettäisiin huomiota että eivät aina ne samat ole päättämässä ketä pyytävät ryhmiinsä. Ts opettajille enemmän vastuuta siitä että ainakin oppitunneilla ei syrjimistä pääsisi tapahtumaan. Samoin minusta koulussa voitaisiin kannustaa siihen yhteiseen toimintaan jolloin kaikilla olisi siihen mahdollisuus osallistua. Vapaa-ajallahan jokainen voi tehdä mitä itse tahtoo.

 

[hkj]

Mä olen sitä mieltä, että koulussa on oltava kaikkien kanssa ja nämä kuppikunnat tulee kieltää. Kotona voi jokainen leikkiä kenen kanssa haluaa. Tytöillä tämä ongelma korostuu, ei osata olla ryhmässä, vaan vain kahdestaan ja kolmas on aina liikaa.