Kiusatut, ajatteletteko koskaan että kiusaaminen ei välttämättä johdu myöskään kiusaajasta itsestään?

[----l-l-l]

Sillä isällä voi olla takana niin kamalia asioita ettei hän ole edes aikuisikään mennessä pystynyt niitä käsittelemään. Pointti oli että typerää tuollainen että itselle pitäisi antaa anteeksi ja ymmärtää mutta sitten ap ei kykene anteeksiantoon ja ymmärrykseen, ja oot vitun vajaa jos et sitä tajua. Säkin varmaan puolustelet kiusaamistas jollain mukavilla tekosyillä, kun on aina kiva siirtää vastuu muille ja olla niiiiiin uhria

Siis onko ap:n isä pahoitellut käytöstään ja kertonut mistä se johtuu? Totta helvetissä isällä voi olla takana vaikka mitä, niin kuin usein onkin. Mutta se, että ap:n isä on pahoinpidellyt lastaan ei ole sama asia kuin että ap on LAPSENA kiusannut jotain ihmistä ja myöhemmin katuu sitä. Olisiko sinusta sama asia jos mätät lastasi turpaan kuin että lapsesi alkaa eskarissa haukkumaan muita?

 

[Rollolainen]

[QUOTE="nanna";22905492]Ei vaan pointti on se, että niille, jotka PYYTÄVÄT anteeksi, voidaan ehkä jopa antaa anteeksi! Mä käsitin, ettei isä pahemmin ole tekojaan katunut, joten kuinka helppoa siinä tilanteessa on antaa anteeksi?? Toki ihan vaan oman mielenrauhan takia olisi hienoa, jos vain voisi unohtaa oman kaltoin kohtelunsa, mutta se on todella vaikeaa. En mä ainakaan anna anteeksi kellekkään, joka ei edes tajua tehneensä väärin ja jatkaa samaa rataa.[/QUOTE]

minäkään en ole sedälleni antanut anteeksi,, mutta en osaa silti hntä oikein vihatakaan. kuitenkaan edes nyt aikuisiällä en ole mielelläni kahdestaan hänen kanssaan samassa huoneessa enkä myös päästä tytärtäni hänen lähelleen ( onneksi asuu toisella paikkakunnalla)

 

[tytsi-89]

TEINI-IKÄISILLE siis on sallittu leikki, jossa yritetän polttaa toisten hiuksia ja tavaroita hävitetään ja rikotaan

Ei tietenkään ole. Täytyy olla jo aika häiriintynyt, että tuollaista tekee.

 

["jep"]

Teille "nopeet syö hitaat" -ihmiset - mitäs jos oma nopea ja älykäs ja sosiaalisesti taitava lapsenne ilmentää sitä loistavaa vahvuuttaan kiusaamalla jonkun vähän temperamenttisemman äiteen tai isukin lasta, ja tämä temperamenttinen äitee tai isukki ihan vahingossa vähän peruuttaa autolla teidän nuppusenne päälle? Tai jotain? ) Ei sillä, että tuollaista toimintaa kannattaisin tai oikeana pitäisin, mutta ymmärrän vanhempia, jotka eivät jaksa olla loputtoman rakentavia ja ystävällisiä, jos omaa lasta kiusataan ja piinataan koulussa jatkuvasti.

 

["nanna"]

minäkään en ole sedälleni antanut anteeksi,, mutta en osaa silti hntä oikein vihatakaan. kuitenkaan edes nyt aikuisiällä en ole mielelläni kahdestaan hänen kanssaan samassa huoneessa enkä myös päästä tytärtäni hänen lähelleen ( onneksi asuu toisella paikkakunnalla)

Mä sanoisin, että juuri sinun itsesi kannalta on hyvä, ettet vihaa häntä. Vihaaminenkin on erittäin rankkaa, joten hienoa, jos et joudu kärsimään vielä siitäkin kaiken muun lisäksi!

 

[---g---]

Mä en oikein tiedä, mitä ajatella näistä kiusatuista, jotka tässäkin ketjussa kertovat ajatuksiaan. Millaisina he mahtavat olla vanhempina?

Heidän mielestään ei pitäisi saada anteeksi, vaikka katuu ja haluaa pyytää anteeksi, jos on LAPSENA kiusannut jotain ja taustalla on oman isän pahoinpitelyä ym. ongelmia. Jos oma lapsenne jäisi kiinni kiusaamisesta (vaikkapa syrjimisestä, toisten haukkumisesta), ajattelisitteko samoin? Hän ei ansaitse anteeksiantoa, eikä hänellä ole ihmisarvoa!? Toki kiusattu päättää antaako anteeksi vai ei, mutta tänne kirjoittelevien mielestä jo lähtökohtaisesti kiusaaja ei ansaitse anteeksiantoa.

 

[fifiia]

Siis jos vaikkapa väkivaltaisten vanhempien lapsi lyö muita lapsia koulussa 12-vuotiaana, siitä ei voi syyttää vanhempia? Hohhoijaa. 12-vuotiaan pitää toki itse käsitellä asiat ja ymmärtää lyömisen vaikutus ikäistensä psyykeeseen siitä huolimatta, että hän ei ole muuta mallia nähnytkään kuin väkivaltaisen mallin. Aika paljon vaadittu keskenkasvuisilta lapsilta.

En missään nimessä väitä että vanhemmilla ei olisi vastuu lapsen hyvinvoinnista. Kiusaaja voi olla enemmän avun tarpeessa kuin kiusattu, mutta ensisijaiseti tai oikeastaan ollenkaan sen "avun antajan", ymmärtäjän ei pidä tai tarvitse olla kiusatun tai hänen läheistensä. Se ymmärtääkö tai haluaako hän ehkä myöhemmin aikuisena ymmärtää tai antaa anteeksi kiusaajalle on sitten jo toinen juttu.

Kiusaaja toivottavasti saa myös apua ja myös kykenee sitä apua vastaanottamaan. Minusta hänen kuitenkin tulee hyväksyä aikuisena se että toisten kiusaaminen oli hänen tekonsa, johtui se mistä tahansa. Itselleen täytyy myös osata antaa anteeksi, vaikka tehtyä pitääkin vääränä. Omat virheensä voi hyväksyä vaikka toinen ei niitä syystä tai toiseta anteeksi pystyisi antamaan.

Hyväksikäyttö toki on täysin hyväksikäyttäjän syytä, vaikka hänelläkin saattaa siihen olla omat selitykset/edesauttavat tekijät. On ja olisi varmasti hyvä jos jokainen hyväksikäyttäjä joutuisi vastuuseen teoistaan, mutta onko se hyväksikäytetyn eheytymisen kannalta täysin välttämätöntä. Onko merkitystä missä kohtaa pahuuden kierre katkaistaan, jos se katkaistaan välittömästi silloin kun se on mahdollista.

 

["nanna"]

[QUOTE="jep";22905536]Teille "nopeet syö hitaat" -ihmiset - mitäs jos oma nopea ja älykäs ja sosiaalisesti taitava lapsenne ilmentää sitä loistavaa vahvuuttaan kiusaamalla jonkun vähän temperamenttisemman äiteen tai isukin lasta, ja tämä temperamenttinen äitee tai isukki ihan vahingossa vähän peruuttaa autolla teidän nuppusenne päälle? Tai jotain? ) Ei sillä, että tuollaista toimintaa kannattaisin tai oikeana pitäisin, mutta ymmärrän vanhempia, jotka eivät jaksa olla loputtoman rakentavia ja ystävällisiä, jos omaa lasta kiusataan ja piinataan koulussa jatkuvasti.[/QUOTE]

Mulle on ainakin ihana sama, olisiko lapseni kiusaajan vai kiusatun roolissa, en nukkuisi ennen kuin tuo loppuisi.

 

["zaza"]

Kiusaajis ta tehdaan syyllisia - ei ole se oikein

 

[Rollolainen]

Ei tietenkään ole. Täytyy olla jo aika häiriintynyt, että tuollaista tekee.

opettajan mielestä vika oli minussa, kiusajat olivt ns paremmista perheistä, ja ope tiesi mun äidin ja isän, joten mua sia iihan luvalla kiusata, kyse oli pineestä koulusta. pahinta kaiakista oli se että myös mun serkku osallsitui kiusaamiseen.
Kun zernobiili räjähti, sain lempinimeksi zernobiili. Minä MUKA haisin, vaikka siihen en usko vieläkänkun kävin kuitenkin pesulla joka päivä ja vaihdoin puhtaat vaatteet.

 

[Rollolainen]

[QUOTE="zaza";22905623]Kiusaajis ta tehdaan syyllisia - ei ole se oikein[/QUOTE]

he ovat syyllisiä., KETÄÄN EI OEL LUPA KIUSATA, ei MISTÄÄN SYYSTÄ

 

[-------t]

Mä en ole kyllä todellakaan ollutkaan sitä mieltä, että kiusattujen tai heidän vanhempien pitäisi hirveästi sympata kiusaajaa ja käyttää energiaa "ymmärtämiseen". Mutta olen sitä mieltä, että lasten ja nuorten parissa toimivien aikuisten ja vanhempiekin olisi hyvä huomata myös se "toinen puoli" ja toinen näkökulma. Lisäksi kiusatun omaa oloa saattaa helpottaa syy-yhteyksien ymmärtäminen, ainakin itsellä oli näin. Anteeksi ei ole pakko antaa kenenkään. Silti on hirvittävä ajattelutapa, että lapsena tehdystä virheistä jo lähtökohtaisesti ei ansaitse missään tapauksessa anteeksi, vaikka taustalla saattaisi olla vaikka mitä.

 

[oppikaa luonnosta]

[QUOTE="totta";22905487]Niin... Yleensä ne kiusaajat onkin niitä heikkoja, jotka jää jalkoihin. Ainakin mun entiset kiusaajat on nyt aikuisina säälittäviä alkkiksia tai muuten elämässä epäonnistuneita. Mietipä sitä.[/QUOTE]

Olet väärässä. En ole tarkoittanut mitään "heikkoja kiusaajia" vaan johtohahmoja. Vahvoista lapsista, pärjääjistä, voittaista tulee vahvoja aikuisia. Mä olin kiusaaja, nyt aikuisena olen menestynyt ja rikastunut. En tosiaan ole saavuttanut tätä kiltteydellä.

 

["vieras"]

Olet väärässä. En ole tarkoittanut mitään "heikkoja kiusaajia" vaan johtohahmoja. Vahvoista lapsista, pärjääjistä, voittaista tulee vahvoja aikuisia. Mä olin kiusaaja, nyt aikuisena olen menestynyt ja rikastunut. En tosiaan ole saavuttanut tätä kiltteydellä.

Miltä sinusta tuntuu ajatus siitä että olet mahdollisesti pilannut jonkun mielenterveyden ja sitä kautta jopa koko elämän?

 

["vieras"]

Mä en oikein tiedä, mitä ajatella näistä kiusatuista, jotka tässäkin ketjussa kertovat ajatuksiaan. Millaisina he mahtavat olla vanhempina?

Heidän mielestään ei pitäisi saada anteeksi, vaikka katuu ja haluaa pyytää anteeksi, jos on LAPSENA kiusannut jotain ja taustalla on oman isän pahoinpitelyä ym. ongelmia. Jos oma lapsenne jäisi kiinni kiusaamisesta (vaikkapa syrjimisestä, toisten haukkumisesta), ajattelisitteko samoin? Hän ei ansaitse anteeksiantoa, eikä hänellä ole ihmisarvoa!? Toki kiusattu päättää antaako anteeksi vai ei, mutta tänne kirjoittelevien mielestä jo lähtökohtaisesti kiusaaja ei ansaitse anteeksiantoa.

Itse kirjoitin, että olen halunnut antaa anteeksi ja halunnut ymmärtää. Mutta, joskus siihen ei vain pysty. Ne traumat on jotain sellaisia, etten pysty niitä edes aikuisena käsittelemään. Olen ollut myös työpaikkakiusattu ja jouduin sen takia lopettamaan työni kokonaan. Ja tässä tapauksessa kyseessä oli aikuinen viisikymppinen naisihminen.

Mä en ole ainakaan sanonut, etteikö joku voisi antaa anteeksi. Itsekkin varmaan voisin jos multa joskus anteeksi pyydettäisiin tai edes selitettäisiin miksi kiusaajat toimi miten toimivat. Kukaan ei ole koskaan pahoitellut, saati esittänyt mitään katumukseen viittaavaa. Kaikilla ihmisillä on ihmisarvo jopa murhaajilla.

Toivottavasti olen hyvä vanhempi, yritän ainakin parhaani. Ja koko sydämestäni toivon, että omat lapseni eivät joudu kiusaajan tai kiusatun asemaan.

 

[paha mieli]

[QUOTE="vieras";22905745]Miltä sinusta tuntuu ajatus siitä että olet mahdollisesti pilannut jonkun mielenterveyden ja sitä kautta jopa koko elämän?[/QUOTE]

hyvä kysymys...

 

["jep"]

Olet väärässä. En ole tarkoittanut mitään "heikkoja kiusaajia" vaan johtohahmoja. Vahvoista lapsista, pärjääjistä, voittaista tulee vahvoja aikuisia. Mä olin kiusaaja, nyt aikuisena olen menestynyt ja rikastunut. En tosiaan ole saavuttanut tätä kiltteydellä.

Mäihällä et kiusannut lasta, jonka vanhemmilla on ongelmia vihanhallinnassa, hyvä sulle .

Ja juu, kyllä minun mielestäni lapsena tyhmyyksiä (mistä tahansa syystä) tehnyt ansaitsee anteeksiannon, mutta vituttaa ja säälittää lässytys siitä, kuinka kiusaaminen on niin kovin menestyvää ja älykästä. Yhtenä päivänä joku isompi ei enää jaksa katella sitä kukkoilua ja pomotusta, ja vetää lättyyn. Yhtenä päivänä jonkun isi ei jaksakaan enää ajatella, että tuo poikani/tyttäreni elämästä helvettiä tekevä räkänokka on vielä lapsi itsekin, ja upottaa penskan pään läheiseen ojaan vartiksi. Että se siitä kiusaamisen älykkyydestä.

Jos omani kiusaisi toista, en toki rupeaisi häntä pahoinpitelemään, mutta sen päiväset madonluvut saisi, ja jos ei siitä uskoisi, niin jonkin sosiaalista asemaa heikentävän rangaistuksen, kuten kolmen kuukauden kotiarestin, että oppisi miten hienoa toimintaa kiusaaminen on. Sosiaalisesti voi menestyä myös olemalla hyvä kaveri ja jättämällä toisten nokkimisen idiooteille.

 

[paha mieli]

ihan järkyttävän ilkeitä kommentteja joilakin... :x

 

["vieras"]

Mä en ole kyllä todellakaan ollutkaan sitä mieltä, että kiusattujen tai heidän vanhempien pitäisi hirveästi sympata kiusaajaa ja käyttää energiaa "ymmärtämiseen". Mutta olen sitä mieltä, että lasten ja nuorten parissa toimivien aikuisten ja vanhempiekin olisi hyvä huomata myös se "toinen puoli" ja toinen näkökulma. Lisäksi kiusatun omaa oloa saattaa helpottaa syy-yhteyksien ymmärtäminen, ainakin itsellä oli näin. Anteeksi ei ole pakko antaa kenenkään. Silti on hirvittävä ajattelutapa, että lapsena tehdystä virheistä jo lähtökohtaisesti ei ansaitse missään tapauksessa anteeksi, vaikka taustalla saattaisi olla vaikka mitä.

Varmaan ymmärrät, että jos kiusaaminen on jatkunut vuosia. Se on ollut systemaattista ja siitä on aiheutunut paljon erilaisia haittoja sekä vahinkoja. Voi olla vuosia jopa kymmeniä vuosia hyvin vaikea ymmärtää kiusatun saati hänen läheistensäkkään sitä toista osapuolta. Jokainenhan kantaa aina huolta siitä läheisestään. Kyllä ensisijaisesti kiusaajan omien vanhempien tulisi olla se tukeva ja ymmärtävä osapuoli.

Kyse ei mielestäni ole siitä, etteikö anteeksi saisi antaa. Kyse on enemmänkin siitä pystyykö anteeksi antamaan, vaikka tietäisi kiusaajan taustat.

 

["Leila"]

Hei, ei kiusaamista kannata noin vakavasti ottaa!

 

["a.p"]

Ohhoh, tämä ketju onkin jatkunut pitkälle. :O
Täällä onkin tullut kaikenlaista mielipidettä.
Mutta tosiaan, kuten moni täällä nyt luulee EN missään tapauksessa syytä kiusattua lainkaan!
Enkä ajattele että tekoni olisi millään tavalla oikeutettua, ajattelen että voin antaa itselleni anteeksi ja jatkaa eteenpäin, koska kiusaaminen oli kuitenkin lähtöisin vanhemmistani.
Eli pystyn jotenkin ymmärtämään omia inhottavia tekojani paremmin, kun en pahuuttani kiusannut.
Ja haluan pyytää tytöltä anteeksi ja olen kirjottanut hänelle kirjeen, kunhan nyt rohkenen sen lähettää.

Selitän tekojani, mutten vähättele niitä verukkeella, että minulla oli kamalaa kotona. Ja pyydän kirjeessä koko sydämestäni anteeksi kaikkia pahoja sanojani.

 

["a.p"]

[QUOTE="Leila";22905822]Hei, ei kiusaamista kannata noin vakavasti ottaa! [/QUOTE]

Ja nää provoviestit voi jättää ihan muualle, aika vakava aihe vitsailulle.

 

[tytsi-89]

Olet väärässä. En ole tarkoittanut mitään "heikkoja kiusaajia" vaan johtohahmoja. Vahvoista lapsista, pärjääjistä, voittaista tulee vahvoja aikuisia. Mä olin kiusaaja, nyt aikuisena olen menestynyt ja rikastunut. En tosiaan ole saavuttanut tätä kiltteydellä.

Onko hyvät johtohahmot muita tallovia? Ihminen on hyvin heikko, jos hänen tarvitsee pönkittää omaa egoaan toisten kiusaamisella. Se ei tosiaan ole merkki vahvuudesta.

 

["a.p"]

Onko hyvät johtohahmot muita tallovia? Ihminen on hyvin heikko, jos hänen tarvitsee pönkittää omaa egoaan toisten kiusaamisella. Se ei tosiaan ole merkki vahvuudesta.

Turha hänen kanssaan on kiistellä, selvä provo. En usko että kukaan noin tosissaan ajattelee, jos ajattelee niin....wow!

 

[kiusattu]

Ihan sama mitä kotona on ollut... Sitä kotona olevaa paskaa ei kukaan ole oikeutettu purkamaan toiseen tyystin syyttömään! On muita keinoja jolla hakea apua omaan tilanteeseen, eikä tehdä vielä jonkun toisenkin tilannetta ja koulunkäyntiä helvetiksi! Mielestäni ap eikä kukaan kiusaaja ole ansainnut anteeksiantoa sillä, että onkin isompana tajunnut kuinka paskamaisesti on aikanaan käyttäytynyt! Jos nyt kiusaajani tulisi selittämään jotain omasta isästään ja vierittäisi syyn jonnekkin muualle kuin omaan itseensä niin luulempa, että inhoaisin häntä vielä enemmän. Jos ei ole pokkaa ottaa syitä omiin nimiin niin ei ole ymmärtänyt yhtään mitään! Sori, ei sympatiaa, ei teetä!!!