Kiusatut, ajatteletteko koskaan että kiusaaminen ei välttämättä johdu myöskään kiusaajasta itsestään?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja huono ihminen
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
[QUOTE="a.p";22905833]Ohhoh, tämä ketju onkin jatkunut pitkälle. :O
Täällä onkin tullut kaikenlaista mielipidettä.
Mutta tosiaan, kuten moni täällä nyt luulee EN missään tapauksessa syytä kiusattua lainkaan!
Enkä ajattele että tekoni olisi millään tavalla oikeutettua, ajattelen että voin antaa itselleni anteeksi ja jatkaa eteenpäin, koska kiusaaminen oli kuitenkin lähtöisin vanhemmistani.
Eli pystyn jotenkin ymmärtämään omia inhottavia tekojani paremmin, kun en pahuuttani kiusannut.
Ja haluan pyytää tytöltä anteeksi ja olen kirjottanut hänelle kirjeen, kunhan nyt rohkenen sen lähettää.

Selitän tekojani, mutten vähättele niitä verukkeella, että minulla oli kamalaa kotona. Ja pyydän kirjeessä koko sydämestäni anteeksi kaikkia pahoja sanojani.[/QUOTE]

Hyvä näin. Toivottavasti saat yhteyden.
Mä en ole aikuisena pelännyt tai vihannut kiusaajiani. Ne on mulle ihan yhdentekeviä ihmisiä, lähinnä säälin heitä, mutta jos siinä joukossa olis ykskään täysjärkinen, "normaali" ihminen, suostuisin yhteydenottoon ihan mielenkiinnosta. Vihaa tunnen oikeastaan vaan näiden tyyppien vanhempia ja senaikaisia opettajia kohtaan, jotka eivät tehneet asialle mitään.
 
Sitäpaitsi, kiusattuna olen sitä mieltä, että kiusaaja voi antaa itselleen anteeksi. Ja ennen kaikkea pitääkin antaa itselleen anteeksi, eihän sitä omaakaan elämää muuten pysty elämään normaalisti. Uskon itse, että kyllä niitä traumoja saa molemmat osapuolet, mut ne traumat on erilaisia. Tuskin kumpikaan osapuoli loppujen lopuksi voi koskaan unohtaa niitä asioita mitä on kokenut tai mitä on tehnyt. Mutta aina ne voi yrittää työntää sinne taka-alalle ja keskittyä muuhun elämään ja pyrkiä tekemään paremmin. Ei kenenkään tarvitse ottaa vanhoista teoistaan taakkaa itselleen.

Ja ehkä joskus, kiusaaja ja kiusattu voivat tehdä sovinnon ja puhdistaa ilmaa. Antaa ja pyytää anteeksi. Ennen kaikkea ihminen on aina itse itsensä tuomari.
 
Ihan sama mitä kotona on ollut... Sitä kotona olevaa paskaa ei kukaan ole oikeutettu purkamaan toiseen tyystin syyttömään! On muita keinoja jolla hakea apua omaan tilanteeseen, eikä tehdä vielä jonkun toisenkin tilannetta ja koulunkäyntiä helvetiksi! Mielestäni ap eikä kukaan kiusaaja ole ansainnut anteeksiantoa sillä, että onkin isompana tajunnut kuinka paskamaisesti on aikanaan käyttäytynyt! Jos nyt kiusaajani tulisi selittämään jotain omasta isästään ja vierittäisi syyn jonnekkin muualle kuin omaan itseensä niin luulempa, että inhoaisin häntä vielä enemmän. Jos ei ole pokkaa ottaa syitä omiin nimiin niin ei ole ymmärtänyt yhtään mitään! Sori, ei sympatiaa, ei teetä!!!

Niin on vain te ja teidän tuska. On tuokin kieltämättä aika itsekästä ettei nähdä mitään muuta kuin se oma kärsimys.
Tein ymmärtämättäni väärin tätä tyttöä kohtaan ja lopetinkin, kun täysijärkinen opettaja piti minulle puhuttelun oikeasta ja väärästä tavasta kohdella muita ihmisiä, sillon ensimmäistä kertaa ymmärsin ja jopa pelästyin, että minä olen kiusaaja. Hän jatkoi minua ruipeloksi haukkumisella mutta itse lopetin tyystin, yritin olla kun en huomaisikaan. PElkäsin että jos sanon sanankin takaisin olen taas tajuamattani kiusaaja.

Ja en tarvitse sinunkaan sympatiaa. Enkä kiusattuni, toivon että anteeksipyyntöni auttaa häntä, siinä kaikki.
 
[QUOTE="totta";22905922]Hyvä näin. Toivottavasti saat yhteyden.
Mä en ole aikuisena pelännyt tai vihannut kiusaajiani. Ne on mulle ihan yhdentekeviä ihmisiä, lähinnä säälin heitä, mutta jos siinä joukossa olis ykskään täysjärkinen, "normaali" ihminen, suostuisin yhteydenottoon ihan mielenkiinnosta. Vihaa tunnen oikeastaan vaan näiden tyyppien vanhempia ja senaikaisia opettajia kohtaan, jotka eivät tehneet asialle mitään.[/QUOTE]

Mä taas en vihaa ihmisiä saati järjestelmää. Mulle ne traumat kohdistuu niihin tekoihin, ne mitä koin tuntuvat häpeällisiltä, taakoilta. Ehkä voisinkin ajatella niin, että ihmisille on anteeksi annettu mutta tehdyille teoille ei. Jotenkin täytyisi päästä yli niistä nolatuksitulemisen tunteista.
 
Jokainen meistä tekee elämässään virheitä, ja jokainen ansaitsee mahdollisuuden tulla kuulluksi! Hienoa, että on ihmisiä, jotka tahtovat pyytää anteeksi ja ovat aidosti pahoillaan. Jotkut loukkaukset vain ovat ikävä kyllä niin pahoja, ettei niitä voi antaa anteeksi, mutta pääasia on, että väärin tehnyt on oppinut läksynsä eikä jatka toisten mielen pahoittamista. :)
 
Jokainen meistä tekee elämässään virheitä, ja jokainen ansaitsee mahdollisuuden tulla kuulluksi! Hienoa, että on ihmisiä, jotka tahtovat pyytää anteeksi ja ovat aidosti pahoillaan. Jotkut loukkaukset vain ovat ikävä kyllä niin pahoja, ettei niitä voi antaa anteeksi, mutta pääasia on, että väärin tehnyt on oppinut läksynsä eikä jatka toisten mielen pahoittamista. :)

Kiitos.
 
[QUOTE="vieras";22905952]Mä taas en vihaa ihmisiä saati järjestelmää. Mulle ne traumat kohdistuu niihin tekoihin, ne mitä koin tuntuvat häpeällisiltä, taakoilta. Ehkä voisinkin ajatella niin, että ihmisille on anteeksi annettu mutta tehdyille teoille ei. Jotenkin täytyisi päästä yli niistä nolatuksitulemisen tunteista.[/QUOTE]

Niin, nää on niin yksilökohtaisia juttuja, ja riippuu varmaan paljon myös siitä, millaista se kiusaaminen oli. Mulle ei ole omista kokemuksistani jäänyt häpeän tunteita. Kiusaaminen alkoi haukkumisena, mutta parin vuoden jälkeen koko homma huipentui tosi väkivaltaiseen välikohtaukseen, johon sitten jo puututtiin, ja se on jäänyt päällimmäisenä mieleen. Olen järkeillyt asian niin, että mun oli parempi olla silloin kiusattuna kuin niiden kiusaajien jengissä, jotka siis nykyään örisee räkä poskella entisen kotikaupunkini kapakoissa aina, kun siellä käyn.
 
[QUOTE="a.p";22905884]Turha hänen kanssaan on kiistellä, selvä provo. En usko että kukaan noin tosissaan ajattelee, jos ajattelee niin....wow![/QUOTE]

Noin ajattelevia ihmisiä on oikeesti. Luulenpa että tuokin oli tosissaan niinkuin muutkin kiusaajat tässä... Ei kaikki kadu kiusaamistaan vaikka sä kadut ap, jotkut on ihan julmia aikuisina. Mun kiusaajat voisi kirjoittaa just noin kuin tuo... Ne on menestyviä, pidettyjä ihmisiä, paitsi niistä joita ne käyttää hyväksi, ja siitä ei muut tiedä... Edelleen ne on ilkeitä mulle, erona lapsuuteen vain se että nyt täm,ä on pahempaa, kun ne on AIKUISIA ja silti toimivat niin... Mä joudun pakosta näkemään niitä kun ne on mun serkkuja. Välttelen niin paljon kun pystyn... Puolustautua en osaa vielälään. Olen tosi arka. :(

Mut onneksi sä olet muuttunut ja kadut tekoasi. :) Mä voisin ajan kanssa antaa anteeksui jos mun kiusaajat nyt yhtäkkiä muuttuisi, lopettaisi kiusaamisen ja pyytäisi anteeksi...
 
Alkuperäinen kirjoittaja kyyneliä;22906157:
Noin ajattelevia ihmisiä on oikeesti. Luulenpa että tuokin oli tosissaan niinkuin muutkin kiusaajat tässä... Ei kaikki kadu kiusaamistaan vaikka sä kadut ap, jotkut on ihan julmia aikuisina. Mun kiusaajat voisi kirjoittaa just noin kuin tuo... Ne on menestyviä, pidettyjä ihmisiä, paitsi niistä joita ne käyttää hyväksi, ja siitä ei muut tiedä... Edelleen ne on ilkeitä mulle, erona lapsuuteen vain se että nyt täm,ä on pahempaa, kun ne on AIKUISIA ja silti toimivat niin... Mä joudun pakosta näkemään niitä kun ne on mun serkkuja. Välttelen niin paljon kun pystyn... Puolustautua en osaa vielälään. Olen tosi arka. :(

Mut onneksi sä olet muuttunut ja kadut tekoasi. :) Mä voisin ajan kanssa antaa anteeksui jos mun kiusaajat nyt yhtäkkiä muuttuisi, lopettaisi kiusaamisen ja pyytäisi anteeksi...

Onpa kurjaa, että joudut näkemään niitä, mutta muista, ettet sä tarvi serkkujes hyväksyntää eikä sun tarvi niitä mielistellä. Ei ne ole sua parempia, eikä ne välttämättä kiusaa sua tietoisesti. Ajattele niin, että ne on vaan v**tumaisia ihmisiä. Sukuhan on pahin...
 
Alkuperäinen kirjoittaja kyyneliä;22906157:
Noin ajattelevia ihmisiä on oikeesti. Luulenpa että tuokin oli tosissaan niinkuin muutkin kiusaajat tässä... Ei kaikki kadu kiusaamistaan vaikka sä kadut ap, jotkut on ihan julmia aikuisina. Mun kiusaajat voisi kirjoittaa just noin kuin tuo... Ne on menestyviä, pidettyjä ihmisiä, paitsi niistä joita ne käyttää hyväksi, ja siitä ei muut tiedä... Edelleen ne on ilkeitä mulle, erona lapsuuteen vain se että nyt täm,ä on pahempaa, kun ne on AIKUISIA ja silti toimivat niin... Mä joudun pakosta näkemään niitä kun ne on mun serkkuja. Välttelen niin paljon kun pystyn... Puolustautua en osaa vielälään. Olen tosi arka. :(

Mut onneksi sä olet muuttunut ja kadut tekoasi. :) Mä voisin ajan kanssa antaa anteeksui jos mun kiusaajat nyt yhtäkkiä muuttuisi, lopettaisi kiusaamisen ja pyytäisi anteeksi...

No sitä en ymmärrä etteikö edes aikuisena viimeistään itse opi väärää ja oikeaa. Aikuinen on kuitenkin aikuinen. Toivon mukaan he edes joskus oppivat katumaan! : /
 
Kyllä valitettavasti on vanhempia, jotka ovat jotenkin liioitellun allergisia kaikelle kiltteydelle ja toisen huomioonottamiselle, ja samastavat sen nössöyteen. Ovat sitä mieltä, että "kyllä minun lapseni saa ilmaista mielipiteensä, ja jos se ei muita miellytä niin ei voi mitään". Tällaiset "mielipiteensä ilmaisijat" sitten oppivat jyräämään ja öykkäröimään, ja usein keräävät ympärilleen mielistelevän hovin, mutta oikeasti sosiaalisesti taitavat lapset kyllä näkevät tuollaisen lävitse, ja pysyttelevät kaukana.

Lapselleen voi opettaa itsensä kunnioittamista myös niin, että toisetkin on syytä ottaa huomioon. Jos haluaa. Sellainen voi ehkä vaatia vähän enemmän panostusta vanhemmilta kuin välinpitämätön "mutku meidän Nicopetteri ei vaan tykkää siitä toisesta eikä sen oo pakko tykätä".
 
Aina tottakai se menee niin, että kiusaajalla on heikko itsetunto, hän tietää olevansa tyhmemepi, rumempi, vähemmän rakastettu vanhempiensa taholta kuin se, jota kiusaa. Päivänselvää että syynä on AINA KATEUS.

Se jota kiusataan ja eristetään toisista, on aina sellainen, jolla on kultainen sydän ja joka ei itse osaisi tai haluaisi kiusata muita.

Ja todella kiusaajat voivat olla ap:n kaltaisista kodeista tai sitten kodeista, joissa pinnallisesti on kaikki hyvin, molemmat vanhemmat töissä, rahaa, ulkomaanmatkoja jne. mutta lapselta odotetaan suorituksia rakkauden eteen, suositummuutta tai hyvää koulumenestystä tai jotain.
 
ja yleensä kiusaaja ei muutu vaan jatkaa tyytyväisenä polskuttamista, koska saa kiusaamisen kautta sen, mitä haluaa: edes vähän itsearvostusta. Kun vie siltä paremmalta ihmiseltä ystävät ja itsetunnon, niin on saanut edes jotain aikaan elämässään ja voi luulla, että on parempi, vaikka sydämessään tietää olevansa mätä.
ap on parempi kuin normikiusaaja, joka ei todellakaan kadu tai muutu.
 
Alkuperäinen kirjoittaja kyyneliä;22906157:
Noin ajattelevia ihmisiä on oikeesti. Luulenpa että tuokin oli tosissaan niinkuin muutkin kiusaajat tässä... Ei kaikki kadu kiusaamistaan vaikka sä kadut ap, jotkut on ihan julmia aikuisina. Mun kiusaajat voisi kirjoittaa just noin kuin tuo... Ne on menestyviä, pidettyjä ihmisiä, paitsi niistä joita ne käyttää hyväksi, ja siitä ei muut tiedä... Edelleen ne on ilkeitä mulle, erona lapsuuteen vain se että nyt täm,ä on pahempaa, kun ne on AIKUISIA ja silti toimivat niin... Mä joudun pakosta näkemään niitä kun ne on mun serkkuja. Välttelen niin paljon kun pystyn... Puolustautua en osaa vielälään. Olen tosi arka. :(

Mut onneksi sä olet muuttunut ja kadut tekoasi. :) Mä voisin ajan kanssa antaa anteeksui jos mun kiusaajat nyt yhtäkkiä muuttuisi, lopettaisi kiusaamisen ja pyytäisi anteeksi...

Just näin suurin osa ihmisistä toimii: kaksinaamaisesti ollen paskoja niille, joille valitsee (jotka eivät psyty puolustautua) ja kivoja niille joillekin, joille on apkko olla kiva: jotka ovat siinä asemassa, että heille ei voi olla paskamainen
 
Onpas täällä taas mielenkiintoisia äitejä liikkeellä. Toisissa ketjuissa huudetaan lastensuojelua apuun, jos naapurin täti vähän lähtee viihteelle ja jättää lapset yksin. Sitten kun kuullaan, mitä siitä tulee, kun joku ei koskaan tehnyt lastensuojeluilmoitusta ajoissa, syytetäänkin lasta.

Sairainta tässä ketjussa ovat kuitenkin ne mielipiteet, joissa samaistetaan lapsen tekemä kiusaaminen aikuisen ihmisen harjoittamaan lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön. En todellakaan toivo, että näin ajattelevilla on omia lapsia, koska ette pysty tarjoamaan heille tervettä kasvuympäristöä tuollaisella ajattelutavalla.

Mielestäni kiusaamiseen on aina puututtava ja mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Eikä vain siten, että kiusaaminen lakkaisi vaan nimenomaan siten, että kysellään myös kiusaajalta, miksi tämä kiusaa. Ne teistä, jotka ovat sitä mieltä, että ei se ketään kiinnosta, miksi sitten valitatte vuosia kestäneestä kiusaamisesta. Ketä sen sitten pitäisi kiinnostaa? Kiusaamisen kun voisi yrittää saada katkaistua puuttumalla siihen varhain ja selvittämällä sen syyt. Parhaimmassa tapauksessa pelastetaan sekä nykyinen kiusattu että tulevat kiusatut ja myös kiusaaja ja hänen sisaruksensa perhehelvetistä.
 
Oletteko te seksuaalisesti hyväksikäytetyt tehneet aikuisena sitten mitään ilmoitusta näitä hyväksikäyttäjiänne kohtaan tai tiedättekö onko ne jatkaneet puuhiaan vapaasti?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Koivunkäpy;22903254:
Mua ei kiinnosta paskan vertaa miks yks kakara on kiusannu omaa tyttöäni 2,5v. mutta sen tiedän että sen on viisainta loppua ensi viikon keskiviikkona kun on keskustelu koulussa opettajan ja kiusaajan vanhempien kanssa.

Aika tollo olet kun et heti puuttunut tilanteeseen ,kun 2,5 vuotta annat toisen kärsiä. Minä vaadin omille heti koulun vaihtoa tai koti opetusta ,mut kiusaajan kans ei olla samassa koulussa. niin jos kiusaaja saatais poistettua , niin olisi aina paras vaihtoehto.
 
näinhän se on että varmaan suuri osa niistä kiusaajista purkaa huonoa oloaan kiusattuun. johtui se huon olo mistä vaan. mutta kiusattu, eikä myöskään hänen läheisensä varmaan jaksa ajatella, että antaa kiusata, kun sillä niin paha olla. ja varmaan suuri osa kiusaajista katuu tekojaan kun vanhenevat. mutta ovat silti saattaneet jättää ikuiset traumat sille, jota kiusasivat.
 
[QUOTE="a.p";22903217]Lopetin kun minut vietiin puhutteluun ja tajusin asian.
Pelästyin jopa hiukan, koska olin aina pitänyt kiusaajia typerinä ja yhtäkkiä minua sanottiin kiusaajaksi.[/QUOTE]

mä veikkaan et tämä lause kertoo paljon siitä, miksi tässä ketjussa mielipiteet jakautuu niin rajusti.

lähes jokainen lapsi kiusaa jossain vaiheessa, tajuamattakaan kuinka paljon vahinkoa saavat sillä aikaan, ja kun siihen puutuutaan normaalit lapset ymmärtää lopettaa, mut ikävä kyllä niitäkin kiusaajia on, jotka muuttavat kiusaamisen vielä pahemmaksi, ja jatkavat sitä useammankin puuttumisen jälkeen vaan uudestaan ja uudestaan.

luulen et nämä erot mielipiteistä tässä keskustelussa johtuu siitä, et jokainen meistä kokee kiusaamisen erilaisena.
toiset on sitä mieltä et kun puhutaan koulukiusaajista, puhutaan niistä jotka on ollut ilkeitä toisille, ja toiset meistä taas puhuvat niistä kiusaajista, jotka on tosiaankin aiheuttaneet vakavia fyysisiä tai psyykkisiä vaurioita kiusatulle, sellaisia joita ei ihan pikku palaverissa korjatakkaan enää kohdalleen.
 
Itse ainakin käsitän että kiusaaminen on sellaista, jossa kiusaajalla ja tämän peesaajilla on ylivoima.
Lisäksi toinen ei voi puolustautua, eli ei ole sellaisia henkilöitä, jotka uskaltavat asettua puolustamaan koska pelkäävät kiusaajan kiusamista itseään kohtaan, jos puolustaa. Tai ei edes haluta, koska jollain tasolla ollaan itsekin kateellisia kiusatulle jostain.

Kiusaaminen on siis eristämistä porukasta. Kiusaamisesta ei ole kyse, jos toinen puoli luokkaa tappelee toisen puolen kanssa.
 
Hyvä et ap katuu ja tajuaa ainakin jollain tasolla toimineensa lapsena väärin.

Mun kiusaajat oli kaikki ihan hyvistä perheistä, suosittuja urheilijapoikia ja koulun suosituin tyttö. Onneksi mulla oli hyviä ystäviä paljon ja se auttoi jotenkin selviämään kiusaamisesta hengissä, mutta nyt ne mun kiusaajat on ihan menestyviä aikuisia, jotka ei kyllä koskaan minkäänlaista katumusta ole osoittaneet.
Mä lähdin opiskelemaan toiselle paikkakunnalle(jonka muuten teki meidän koulusta samojen tyyppien kidutuksen jäljiltä muutama muukin) ja oli mieletön kokemus kun kukaan ei huudellu ja vittuillu, Tunneilla uskalsi vastata ilman huutelua jne. Siitä mun "normaali elämä" alkoi ja tajusin etten ole sen ihmeempi kuin kukaan muukaan, että mullakin on normaali ihmisarvo.

Parasta, eli pahinta tässä kaikessa on se, et toi mun pää-kiusaaja tyttö on nykyään luokanopettaja samoilla seuduilla kun missä me asutaan.
Jos tulisi mun lasten kouluun opettajaksi niin en antaisi ikinä opettaa mun lapsia ja tekisin rehtoria myöten selväksi miksi niin olisi.
Onneksi ei näytä todennäköiseltä et näin kävisi ikinä. Mut voin kuvitella tuossa luokassa ja tuon opettajan oppilailla miten miten paskaa koulunkäynti on jos jotain kiusataan, tuo ei takuulla sihen puutu, kun ei mitenkään tunnu tekojaan katuvan.=/

Mut mun kokemus on et kiusaajat ei tosiaan läheskään aina ole mitään ongelmaisia jotka päätyy katuojaan. Päinvastoin, koulussa ainoat jotka mua oikeasti nousi puolustamaan oli niitä joilla oli itsellään kotona vaikeaa ja joiden aikuiselämä ei tosiaan ole mennyt niin kovin hyvin.
 
Mun kiusaajat olivat niistä "hyvistä perheistä". Mä oli liian "erilainen" hiljainen, kiltti, pukeuduin halppishalli vaatteisiin. En omannut samoja mielipiteitä muitten kanssa, eikä minun mielipiteitä kunnioitettu. Olin herkkä, enkä sietänyt jonninjoutavaa leikinlaskua.

En siedä vieläkään jonnin joutavaa mun tapojani/aatoksieni dissaamista. Mulla on oikeus olla täälaien kun olen.

Piätäsikö se sanallinen kiusanteko ja joukosta eristäminen antaa anteeksi? Ehkä. Ehkä voin jo. Tai sitten en.
 
Tottakai kiusattun vanhemmat voivat tehdä esim lastensuojelu ilmoituksen kiusaajan perheestä jos kokevat sen tarpeelliseksi, mutta heidän tehtävä ei ole etsiä syitä kiusaamiseen. Syiden etsiminen pitäisi olla minusta enemmin kiusaajan vanhempien, läheisten tai opettajan tehtävä.

En tiedä, ehkä arvostaisin anteeksi pyyntöä ja selvitystä siitä että kiusaaja on muuttunut ja muuttanut tapansa. Syitä kiusaamiseen tuskin jaksaisin lukea kirjeestä, minä en niistä halua ja voi ottaa vastuuta, niihin kiusaaja joutuu hakemaan apua muualta.

Yksinkertainen anteeksi pyyntö riittää; "olen pahoillani tapahtumista, kiusaaminen ei johtunut sinusta vaan jostakin ihan muista asioista". Jos minä tai joku muu kiusattu ei pysty antamaan anteeksi, entä sitten sen asian kanssa on vain opittava elämään, pakottaa ei voi ketään anteeksi antoon.
 
Meistä aikuisista se on kiinni.
Psykologit ja muut jos otetaan mukaan peliin, he alkavat jutella kiusatulle. Ei hän halua kuin leikkiä ja kuulua porukkaan.
Se, kenen kanssa pitäisi puhua ja kenet pitäisi ottaa luokan eteen puhuteltavaksi, on kiusaaja. Se heikko ja huonoitsetuntoinen ihminen, joka halua suosiota keinolla, että yrittää pudottaa sen kivemman, kiltimmän, suositumman, hauskimman kaverin pois. Koska yleensä kiusatulla on alunperin paras itsetunto, on toiset huomioonottava ja suosittu.
 

Yhteistyössä