koen että en ole enään äiti lapselleni.

["aap"]

Itse olen myös oikeusprosessin läpikäynyt. Lapsen vakiintuneisiin olosuhteisiin tehdään lain mukaan vain erittäin painavista syistä muutoksia. Näitä oikeusjuttuja on nykyään paljon, joten kertoisitko ap mitä sinulla oikeudenpäätöksessä lukee perusteluissa? Sanot, ettei mitään ole, mutta kyllä sellaiset on päätöksessä lueteltu. Millä perusteella nähtiin, että lapsen edun mukaista on muuttaa vakiintuneita olosuhteita?

ei siinä oikeastaan ole mitään muuta kuin että isä antaa laselle enemmän juomiota kun lapsella on ylivilkkaus. ja minä en sitä voi niin paljoa antaa kun kaksi muutakin lasta. ja kyllä mielestäni voin .ja toiseksi siinä korostettiin sitä etten halua olla isän kanss atekemisissä muutakuin tekstiviestillä ja pakollisissa palavereissa. oikeusjuttu kesti 4vuotta:/

 

["aap"]

Minulle tuli fyysisesti huono olo kirjoituksestasi. Toivon sinulle erittäin paljon voimia. Tilanteesi on varmasti ihan sietämätön, en osaa edes kuvitella tuskasi määrää.

Lähetän sinulle tässä viestissä sylillisen voimaa jaksaa, kourallisen uskoa tulevaan ja kokonaisen huoneellisen muistutuksia siitä, että olet lapsesi äiti aina. Sitä ei tule kukaan sinulta viemään. Älä koskaan luovuta. Sillä vielä tulee se aika kun olet taas lapsesi kanssa yhdessä ja erottamattomat. Kanna häntä ajatuksissasi ja sydämessäsi tavallisessa arjessasi. Kirjoita hänelle paljon kirjeitä. Aina kun tapaatte, kerro hänelle kuinka paljon rakastat ja kaipaat. Sen hän kyllä tietää varmasti muutenkin. <3

kiitos sinulle,tuli ihan itku.

 

["aap"]

ei ole mielenterveysongelmia. normaali arkea eletään miehen ja kahdenmuun lapsen kans. koulussa olen itse ja mies töissä. opiskelen viimeistä vuotta lähihoitajaksi. mietin vain että miksi minä sitten voitin käräjäoikeuden ja siitä meni taas ylivuosi kun oli hovioikeudenkäynti ja sit isä kuitenkin voitti sen...isä yritti kok sen vuoden ennen hovia täytäntöönpanna hakemuksen missö vaati ties millä syillä lastaan itselleen,mutta hovilta tuli aina kielteinen vastaus. sitten yllättäen istunto käsittelyssä kävi ihan toisin päin. . kaikki on mahdollista.

 

[jill]

Minulle tuli fyysisesti huono olo kirjoituksestasi. Toivon sinulle erittäin paljon voimia. Tilanteesi on varmasti ihan sietämätön, en osaa edes kuvitella tuskasi määrää.

Lähetän sinulle tässä viestissä sylillisen voimaa jaksaa, kourallisen uskoa tulevaan ja kokonaisen huoneellisen muistutuksia siitä, että olet lapsesi äiti aina. Sitä ei tule kukaan sinulta viemään. Älä koskaan luovuta. Sillä vielä tulee se aika kun olet taas lapsesi kanssa yhdessä ja erottamattomat. Kanna häntä ajatuksissasi ja sydämessäsi tavallisessa arjessasi. Kirjoita hänelle paljon kirjeitä. Aina kun tapaatte, kerro hänelle kuinka paljon rakastat ja kaipaat. Sen hän kyllä tietää varmasti muutenkin. <3

NO NIIMPÄ NIIN!!!!
Jopa oli oiva neuvo. Että jos on itellä paha olo, saa muillakin olla? Tässä tapauksessa laitettaisiin lapsi kärsimään kunnon syyllisyydentunteesta, jos äiti hehkuttaisi kamalaa ikäväänsä aina tavatessa. HALOO! Ajattele, ennenkuin neuvot.

 

[näin]

[QUOTE="Mies";24554756]Kaikille varmasti parasta että lapsesi isänsä luona ja hänellä huoltajan oikeudet.[/QUOTE]

Niiin minustakin, mitäs äiti luopuu lapsistaan. Parempi silloin isällään. Isäkin on hyvä huoltaja.

 

["aap"]

niin vaikka lapsi asuukin isällään on meillä silti yhteishuolto.

 

["..."]

Mulla ihan sama tilanne. Ex mieheni on narsisti ja käyttää lasta välineenä minua satuttaakseen. Puhui minusta valheita oikeudessa ja pyysi jopa hullun äitinsä sinne todistamaan ihan älytömmiä asioita minusta,asioita joissa ei ollut mitään perää. Olen itse ihan normaali,naimisissa oleva sairaanhoitaja,en polta enkä juo ja asumme omakotitalossa ja molemmilla vakkariduunit. En siis mikään alkoholisti/narkkari.
Lastani nään sillon kun exäni armollisesti antaa!
Pahalle tuntuu. Mutta kipuun tottuu kun taroeeksi pitkään sattuu..joskus kun lapseni on isompi niin kerron hänelle miksi olen ollut niin vähän läsnä hänen elämässään.

 

[starry]

NO NIIMPÄ NIIN!!!!
Jopa oli oiva neuvo. Että jos on itellä paha olo, saa muillakin olla? Tässä tapauksessa laitettaisiin lapsi kärsimään kunnon syyllisyydentunteesta, jos äiti hehkuttaisi kamalaa ikäväänsä aina tavatessa. HALOO! Ajattele, ennenkuin neuvot.

Ikävää jos ymmärsit kirjoittamani noin. En todella tarkoittanut, että lasta tulisi syyllistää ikävästä tilanteesta ja vierittää vastuuta äidin pahasta mielestä lapsen harteille. Mitä tarkoitin on se, että mielestäni on ensiarvoisen tärkeää, että lapsella on kokemus siitä, että äiti kaipaa ja rakastaa häntä vaikka asuukin satojen kilometrien päässä ja tapaamiset on harvassa.

Lapsen pahoinvointia tällaisessa tilanteessa on omiaan lisäämään tunne siitä, että hänet on hylätty ja unohdettu. Siitä kun tämän äidin kohdalla ei missään tapauksessa ole kyse.

 

["aap"]

[QUOTE="...";24555101]Mulla ihan sama tilanne. Ex mieheni on narsisti ja käyttää lasta välineenä minua satuttaakseen. Puhui minusta valheita oikeudessa ja pyysi jopa hullun äitinsä sinne todistamaan ihan älytömmiä asioita minusta,asioita joissa ei ollut mitään perää. Olen itse ihan normaali,naimisissa oleva sairaanhoitaja,en polta enkä juo ja asumme omakotitalossa ja molemmilla vakkariduunit. En siis mikään alkoholisti/narkkari.
Lastani nään sillon kun exäni armollisesti antaa!
Pahalle tuntuu. Mutta kipuun tottuu kun taroeeksi pitkään sattuu..joskus kun lapseni on isompi niin kerron hänelle miksi olen ollut niin vähän läsnä hänen elämässään.[/QUOTE]

oikeesti voiko olla näin samanlaista enään... kuitenkin mhatvaa että on joku joka kokenut saman. ei ole helppoa selittää sellaisille jotka ei ole kokenut edes eroa tai saatika oikeusprosessia.

 

[voi hyvin.]

kaikkea hyvää sinulle kuitenki<3 ja siunausta.

 

[, -,M]

kaikkea hyvää sinulle kuitenki<3 ja siunausta.

LOL

 

["susu"]

Tuon ikäinenhän voi siksikin sanoa, että haluaa asua isän kanssa, koska isän luona saattaa olla "hauskempaa", kun lapsi ei ole viettänyt normaalia arkea siellä. Minun isäni on myös ollut viikonloppuisä, ja muistan kyllä kuinka mukavaa isän luona oli, kun kaiken sai periksi, sai aina karkkia ja tehtiin kaikkea mukavaa. Arki äidin kanssa sitten oli tasaista ja tylsää.

Hirveää kun lapsi erotetaan äidistään Paljon voimia sinulle..

Joo, kyllä munkin lapsi 9v on joskus sanonut suutuspäissään, et haluaa muuttaa isin luo, mut toisella kerralla sanoinkin että selvä, ruvetaan pakkaamaan, saat muuttaa isin luo. Siihen loppui ja sanoikin ettei haluaisi muuttaa vaikka isi ei kiellä mistään... Kyllä jotain muutakin ongelmaa on jos lapsi haluaa äidin luota pois, ikävä kyllä. Ja vielä tänäpäivänäkin oikeudessa ollaan kyllä äidin puolella, aikas paljon pitää olla näyttöä et lapsi erotetaan äidistään. En nyt ihan niele sitä että oikeutta olis ihan vaan viilattu linssiin tässä. Ikävää toki on että lapsista riidellään.