Kohdunkaulan pehmeneminen ja kovat kivut

[odottava..]

RV 28.
Olin sellaisen 2kk sairaslomalla, kun oli todella paljon supistuksia ja kipuja ja sitten kamala ahdistus vauvan vammasta. Nyt sitten lääkäri laittoi takaisin töihin, siitä huolimatta, että minulla on kipuja, en nuku ja olen ahdistunut.
En pääse työpäivän jälkeen enään ylös kun istahdan tai käyn makaamaan. Töissä en tee mitään fyysistä, istun ja käyn kahvilla, naputan vähän konetta. Silti kipu on jatkuvaa, supistelu ei ole säännöllistä, eikä suoraan ole vasta kuin kerran säikyttänyt lähtövalmiiksi sairaalaan, mutta kivuliasta se on, niin että saatan voihkaista tahattomasti (joka sitten taas saa työkaverit ja miehen kotona hyseeriseksi).

Lääkäri katsoi viikko sitten että kohdunkalua on kiinni, mittaa ultralla 3,5cm.
Ite olen silloin tällöin kokeillut ja ennen se kohdun suu on ollut hyvin kiinteä ja varmasti ihan kiinni. Raskauksia on takana muutama ja silleensä vertailukohdetta on siitä, miltä pitäisi omalle kädelle tuntua ja nyt ei todellakaan tuntunu sille kun ennen. Vastassa oli hyvin pehmeä suu, kaulaa oli kyllä havaittavissa, mutta suorastaan ahistavan tuntuista.

Jos tää tilanne ei pahene, mulla ois neuvola taas maanantaina. Oon ihan totaallisen väsynyt pompotteluun lääkäreiden ja sairaaloiden osalta kaikkialta ja viimeinen niitti oli, kun siinä kuukauden valvomisen jälkeen soitin neuvolan ohjaamalle psykiatriselle hoitsulle aikaa ja sain sen kuukauden päähän. Siitä, kuinka hirvittävää kaikki on nyt ei osaa puhua ja kun kerron kysyjille miten menee olen kylmäkiskoisen neutraali ja kun kysyjä kauhistuu ja menee lukkoon ja näkee, ettei tiedä mitä voi sanoa, en voi todeta kun sellasta sattuu ja nalle karkit ei mee tasan. Yksin ollessa valvon yöt ja ulisen, mieskään ei tiedä siitä yhtään mitään. Luultavasti just se, että mies on kokoajan läsnä ja me mennään ja tehdään mun jaksamisen mukaan asioita ja se on kiinnostunu kaikesta ja aina mahassa kiinni ja kehumassa mua kumppanina saa varmaan tän baletin toimimaan niinkin hyvin, ettei surulle ole aikaa kun yön yksinäisinä hetkinä.

Raskauden aikana oon tavannu parikymmentä lääkäriä ja mitään järkeä ei tunnu missään olevan. Yhden mielestä olin kykenevä tekemään ihan hyvin ainakin viikolle 24 varsinaista työtäni, joka on oikeastaan hyvin vaarallista. Yksi lääkäri oli kirjoittanut "äiti on järkyttynyt lapsen tilasta" ja se siitä, neuvolasta vähän kyseli kuulumisia, mutta alkukankeuden jäljiltä tuskimpa tulee antoisia juttuhetkiä tädin kanssa.

Tekis mieli vaan lyödä hanskat tiskiin, marssia johkin lekurille ja sanoo, et tuntuu ku elämä loppuu minä hetkenä hyvänsä ja päätyä vaikka kaheks kuukaudeks makaa sairaalaan. Kun vaan ei jaksa mennä samasta asiasta enään valittamaan yhtään ainutta kertaa. Jos sen lääkärin mielstä oon työkykynen niin sitten oon. Jos tässä menee nyt jotain vikaan (vaikka voin kyllä heittää lepoon jos niin kroppa sanoo kaikkialla muualla kun matkalla töihin ja takas) huomautan ehkä aiheesta sille tohtorille.

Oispa olemassa sellanen vanhanaikanen oma lääkäri. Kyllä ennen oli aina sama kun oli isot lapset pieniä. Nyt en oo vuosii tavannu sellasta omaa lääkäriä, koskaan ei oo virkaa täytettu tai lekuri on just lomalla..


Jos nyt joku sanois, et ihan ok, et on kovia kipuja ja se pehmeneminen ei merkkaa mitään...?

 

[Snoopy]

Uudelleensynnyttäjillä paikat pehmenee aikaisemmin ja se on ihan normaalia. Kohdunsuu voi jopa alkaa avautumaan noilla viikoilla ja sekin on normaalia (joskin pitää kyllä seurata). En nyt ihan ymmärrä sun kirjoitustasi.

 

["justiina"]

Minulla oli myös supistuksia ja kipuja viikosta 21 eteenpäin, mutta en ollut ahdistunut kun ajattelin että kyllä lääkärit tietävät. Supistuksia tuli rauhallisesta kävelystäkin, joten todella hissukseen sai olla. Ensin tuli kolme viikkoa sairauslomaa ja kun supistukset ja kivut edelleen jatkuivat, niin lääkäri sanoi että voin palata töihin kun kohdunsuu ei ollut avautunut supisteluista huolimatta, ainoastaan vähän pehminnyt. Sanottiin että jos kivut ja supistelu pahenevat, niin sitten uudestaan lääkäriin. Palasin sitten töihin, eikä tilanne pahentunut siitä ennen kuin ihan raskauden lopussa, jolloin jäin kuukadeksi sairauslomalle ennen äitiyslomaa ja terve lapsi syntyi rv 40+3. Se on vissi juttu, että jos ihminen on ahdistunut, kaikki kivut ja tuntemukset tuntuvat pahemmilta kuin muuten (ahdistunut ihminen ei edes hengitä kunnolla ja paikat vetävät helposti maitohapoille). Toivotaan että saat sairauslomaa hermojesi takia, vaikka sille ei muuten olisi tarvetta.

 

[hei hoi]

Semmoista vaan, että kohdunkaulan sorkkiminen voi edistää sen avautumista, altistaa tulehduksille yms. joten älä sorki itseäsi! Miksi et voi uskoa lääkäreitä? Kivut ovat kurjia, mutta monilla odottajilla on koviakin kipuja, eikä se tarkoita mitään pahaa. Minulla oli heti raskauden alussa monta viikkoa todella kovat mahakivut ja tehtiin ylimääräisiä ultraääniä niin kauan kunnes varmistui että sikiö on kohdussa eikä ole kohdun ulkopuolinen raskaus. Kipukohtaukset toistuivat muutaman kerran raskauden aikana niin, että alavatsa oli todella kipeä jotain 3-4 viikkoa kerrallaan, mutta ei se auttanut kuin purra hammasta ja koittaa elää mahdollismman normaalia elämää, kun kaikki näytti olevan kunnossa vauvalla. Raskaus meni sitten ihan loppuun asti ja terve poika syntyi viikolla 39.

 

["kukkanen"]

Pyydä tuohon unettomuuteen unilääkettä, ne eivät ole varsinaisesti suositeltavia raskaana oleville, mutta ei niillä pitäisi olla erityisempiä sivuvaikutuksia kun pientä annosta ottaa. Jos ei nuku, niin kyllä elämä tosi raskaaksi menee. Itse otin omin lupineni muutamia jaksoja nukahtamislääkettä, kun ahdisti ja ajatukset vain kiersivät kehää. Olo parani ja ajatukset selkiytyivät aina muutaman kokonaan nukutun yön jälkeen. Terve lapsi minullekin syntyi.

 

[..ap]

Tiedän, että raskaudet on erillaisia, mutta en vain osaa hyväksyä, että näin paljon on ok sattua. Mutta hyvä, että on normaalia.
Voihan se olla, että lääkäri ajattelee, että on parempi olla työssä ja tehdä jotain, jotta ajatukset olisi väkisin muualla kuin tulevassa sairaala helvetissä ja peloissa.Ssiitä olen erityisen peloissani, vaikka vauva on kasvanut hyvin ja on todella vahva ja virkeä, että synnytys käynistyisi nyt liian ajoissa, sillä selviytymiseen mahdollisuudet on huonommat kuin terveiden vauvojen kohdalla.

Ekana vastanneelle anteeksipyyntö, kun kirjotan oikeastikkin aika vaikeaselkoisesti. Välillä vaan se kaikki ryöppyää ulos ja on montakymmentä riviä turhaa sen varsinaisen kysynyksen lisäksi.

 

["hei"]

Jos kohdunkaulaa on hyvin jäljellä ja se on kiinteä lääkärin tutkimuksissa, niin ei silloin avautumista ole tapahtunut. Kuulostat hyvin ahdistuneelta, minusta lääkärin pitäisi ohjata sinut keskustelemaan jonkun kanssa peloistasi. Lisäksi olisi hyvä seurata kohdunkaulantilaa neuvolassa tms. säännöllisesti. Älä itse mene koskettelemaan kohdunkaulaa, se altistaa tulehduksille jne. Lisäksi uudelleensynnyttäjänä voit varautua siihen, että paikat pehmenee etukäteen. Esim. minulla ja muutamalla ystävälläni kohdunkaula oli melkein hävinnyt ja kohdunsuu auki 2-4 cm viikkoja ennen synnytystä.

 

["vieras"]

Hae mielenterveyssyistä sairaslomaa, jos ei raskauden vuoksi tule. Itse olin aivan puhki ja lääkäri laittoi masennuksen vuoksi sairaslomaa ja loppuraskaudessa se vaihtui raskaudesta johtuvaksi sairaslomaksi. Jos raskaus kunnossa muuten niin ei ne sen vuoksi laita sairaslomaa ennen kuin syytä eli yleensä vasta ihan lopussa.