kohtalotovereita?

[ei varmaan kukaan tajua]

Mitä enemmän vanhenen, sitä vähemmän pidän ihmisistä ja "huomaan" asioita.
Esim. nyt sellainen, että ihmiset ovat ihan erilaisia eri ihmisille.
ja kun naisesta tulee äiti, hän muuttuu sellaiseksi, että alkaa leperrellä joillekin lapsille, joiden luulee olevan potentiaalisia leikkikavereita omille lapsilleen, tai joiden äidistä ajattelee olevan jotain hyötyä tai mahdollinen ystävä.
Mutta jos joku "räkänokka tulee juttelemaan, on kuin ei huomaisikaan.

Mitä vanhemmaksi tulen, sitä raadollisempana ihmiskunta näyttäytyy ja sitä vähemmän pidän ihmisistä.
Lindgrenin elokuvissa lapset vaeltavat vapaina ja kaikki ovat jotenkin enemmän "samanarvoisia". ei puhuta pelkästään niille lapsille, joiden äidit ovat kavereita ja puheliaita, vaan kaikille lapsille vastataan ja huomataan, jotka ihan selvästi tulevat seurustelemaan.

 

[Pessi]

Mä taas en jaksa niin kovasti yrittää miellyttää ihmisiä kun ikää tulee lisää.

 

[ap]

Ikävää on huomata jo ihan pienten lastenkin osaavan tämän ihmisten erottelutaidon. eli ollaan paskamaisia sellaisille, joilla on asuinalueella alhainen status . Hymyillään sellaisille aikuisille/lapsille, joista voi olla hyötyä.

Olen ollut onnellinen nähdessäni lasteni käyttäytyvän ihan samalla tavalla kaikille. vieraalle pihaan eksyvälle pikkulapselle kuin aikuisille. Kaikille sama peruskohteliaisuus. Ei mitään maireaa hymyä joillekin ja joillekin vittumainen ilme.

Harmi vaan, ei taida tuolla tavalla maailmassa pärjätä, kun 99% ihhmiskunnasata on perseennuolijoita.

(väsy)

 

[Limone]

Mitä vanhemmaksi tulen, sen vähemmän minua kiinnostaa tutustua uusiin ihmisiin. Mutta tuollaista ap:n kuvailemaa käytöstä en kyllä ole huomannut, vaikka leikkipuistossa ja hiekkalaatikolla paljon aikaa lapsen kanssa vietänkin. Enemmän kyllä tulee itsellä juteltua sellaisten lasten ja näiden vanhempien kanssa, jotka jo tunnen, koska en vaan aina jaksa vieraiden ihmisten kanssa aina jutella.