Koira lopetettavaksi?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Mitään muuta vaihtoehtoa?
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

Mitään muuta vaihtoehtoa?

Vieras
Mulla on suuri murhe.

Meillä on viisi vuotias sekarotuinen pikkukoira. Koiralla on epilepsia, mutta kohtauksia onneksi aika harvoin. Koiran luonne on "ärhäkkä". Haukkuu aina vieraille, räksyttää kun rapusta kuuluu ääniä, suojelee omaa reviiriään ja omia herkkujaan turpa virneessä ja on minuakin joskus näykkäissyt.

Koira on meille TODELLA rakas! Mutta viimeaikoina on käynyt mielessä luopuminen. Meidän tyttö 7kk harjoittelee kovasti liikkumista ja pelottaa että koira joku kerta näykkäsee tyttöä jos tyttö menee liian lähelle koiran tavaroita. Olis kiva jos tyttö vois joskus aikoinaan tuoda kavereitaan meille kylään ilman että tarvitsee pelätä koiraa.

Mitä mä teen? Ei kai kukaan halua sairasta koiraa, joka käyttäytyy uhkaavasti. On yleensä kyllä aivan ihana, mutta joskus aika arvaamaton ja hyökkääävä.

Ja toisekseen, koira on joutunut elämänsä aikana kokemaan kovia (aikaisemmassa perheessä koiraa pahoinpideltiin) eikä varmaan kovinkaan helposti tottuisi uuteen perheeseen. Tuntu kuitenkin väärältä lopettaa nuorta koiraa.
 
Miten koira suhtautuu lapseen noin muuten? Monesti eläimet kohtelevat pieniä suojelevammin kuin aikuisia, mutta kirjoituksestasi en päässyt selvyyteen mikä on teidän tilanteenne. Itse arvioisin tilannetta nimen omaan teidän koiranne ja lapsenne suhteen perusteella. Jos tuntuu, että uhka on todellinen ja vakava, ei ole muuta vaihtoehtoa kuin luopua koirasta. Jos kuitenkin tuntuu, että tilanne olisi hallittavissa, voittehan seurata päivän kerrallaan ja toimia sitten, kun tarvetta ilmenee.

Meidänkin perheeseemme kuuluu aiemmissa kodeissa pahoinpidelty koira, joka ei suuremmin lapsista välitä. Ensimmäisen uhkaavan tilanteen tullen koiralle kerrottiin tiukasti, että lapsiin ei ole lupa puuttua. Sen jälkeen koira on vain varoittanut murisemalla tietyissä tilanteissa lapsia tulemasta lähemmäs. Kiinni ei ole ikinä käynyt. Muriseminen varoittaa myös vanhempia, jolloin osaa mennä puuttumaan tilanteeseen, jos lapsi on vielä niin pieni, ettei sitä itse ymmärrä varoa. Näin lapsikin oppii pikku hiljaa ymmärtämään murinan varoitukseksi. Meillä on parjätty näin, mutta jokainen koira on yksilö ja sen mukaan on ratkaisut tehtävä...
 
Raskain mielin varasimme tänään meidän koiralapselle ajan eläinlääkäriin lopetusta varten ;( En millään haluaisi tätä tehdä, mutta mun on ajateltava lapseni parasta. Ja koko perheen parasta. Pitkään mietimme koitammeko etsiä koiralle uutta kotia, mutta lopulta tulimme päätökseen, että myös koiralle lopetus on parempi vaihtoehto. Ei se koskaan sopeutuisi uuteen kotiin. Ollaan koitettu kouluttaa koiraa ja näyttää sille oma paikkansa laumassa, mutta tuo reviirinsuojelu taitaa olla sillä verissä.

Kertokaa mulle kuinka mä pääsen yli tästä itkemisestä ja surusta! Mulla on murhaaja fiilis ja mun käy niin sääliksi tuota koiraa :(
 
No jos et viitsi hakea apua ammattilaiselta ni toiseksi paras vaihtis on piikki. tai en mä tiä oletteko hakeneet apua ammattikoirankouluttajalta?? mut ei missään nimessä eteenpäin! Tolla luonteella se on vaan koiran kiusaamista.
 
Kyllä tuo on oikea ratkaisu vaikka pahalta tuntuukin. Te otatte vastuun koirasta ettekä vain sysää sitä vaikeimman ja raskaimman päätöksen tekemistä muille. Vaikeaa se on ja tulee varmasti olemaan vielä jonkin aikaa, mutta kun pitää mielessään, ettei muuta vaihtoehtoa ole/ollut niin siitä selviää.

Minä en tosiaan näe muuta vaihtoehtoa tilanteessanne kuin antaa koiran nukkua pois. Olisi väärin laittaa koira eteenpäin. Koira ei osaa ajatella mennyttä ja tulevaa, se elää tätä hetkeä.
 

Yhteistyössä