Koiranpentu ja vastasyntynyt taloon yhtäaikaa???

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Wemi
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja Wemi:
Mun ukko ilmoitti eilen, et se on varannut koiranpennun, labbiksen. Luovutus ens viikolla. Mulla LA 25.7.
Mites hitossa tosta saadaan toimiva yhtälö? Kysynpähän vaan.

Ei mulla muuten mitään sitä vastaan ole, mut on tuo nyt sellanen asia, mistä mun mielestä pitäis vähän neuvotella etukäteen.
Kysyin, et kukas sitä pentua vie ulos pissille koko ajan? Vastaus oli et " no sinä, nythän se on hyvä ottaa kun sä oot himassa". Sanoin et kuule, ei se nyt ihan onnistu, mulla on sitten kotona pieni ihmisvauva, jota en todellakaan jätä yksin minuutikskaan. Eri juttu, jos olis rivitalosta kyse, helppohan koira olis opettaa ulos takapihalle. Mutta kun asutaan vielä toistaiseksi kerrostalossa.
Onko kellään ollut samaa tilannetta ja mitenköhän siitä on selvitty?

Mä ihmettelen enemmän, miten teidän perheestä saadaan toimiva yhtälö....
Koiranpennun varaaminen ei kuitenkaan ole mikään uuden maton tai auton osto-tyylinen päätös, vaan kun se on ihan elävä otus, pitäisi sen ottamiselle olla hyväksyntä koko perheeltä.
Parhaassa mahdollisessa tapauksessa se on niitä tosi hellpoja pentuja, joka on jo sisäsiisti tai muuten hokaa sen homman eikä tee kovinkaan montaa vahinkoa sisälle ja on jo sisäsiisti kun kotiudut vauvan kanssa.
Pahimmassa tapauksessa sun synnytys käynnistyy aiemmin ja koira on kuten meidän uusin pentu---> otettiin 13.4. ja täysin sisäsiisti ei ole vieläkään....
Kyllä yrittäisin vielä keskustella ihan vakavasti (mikäli miehesi on sellaiseen kykenevä ) asiasta, voisiko pennun hankintaa lykätä vaikka ensi kevääseen!
 
Tuo lykkäys kävisi mulle tässä kohtaa paremmin kuin hyvin, mutta toi äijä on sellanen, että kun se haluaa jotain, sehän myös sen hankkii. Täytyy yrittää jututtaa tyyppiä vielä.
Ymmärrän tasan tarkkaan tarinan riskit, jos vauvan tai koiran kanssa ei menekään kaikki niin kuin elokuvissa... Joku siitä sitten joutuu kärsimään, tai oikeastaan kaikki, enemmän tai vähemmän.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Wemi:
Tuo lykkäys kävisi mulle tässä kohtaa paremmin kuin hyvin, mutta toi äijä on sellanen, että kun se haluaa jotain, sehän myös sen hankkii. Täytyy yrittää jututtaa tyyppiä vielä.
Ymmärrän tasan tarkkaan tarinan riskit, jos vauvan tai koiran kanssa ei menekään kaikki niin kuin elokuvissa... Joku siitä sitten joutuu kärsimään, tai oikeastaan kaikki, enemmän tai vähemmän.

no valitettavan usein näissä tapauksissa on niin että kohta on koira etsimässä uutta kotia, kun ei ole jaksettukaan sekä pientä vauvaa että koiran pentua. pitäis hieman ajatella sitä eläintä, ennen kuin sen ottaa. koira tarttee paljon huomiota, jota ei ehkä tarpeeksi riitä kun on pieni vauva
 
Meillä ei olisi onnistunut. Lapsi itki pienenä todella paljon ja nukkui huonosti, hyvä että jaksoi kalat ja jyrsijät ruokkia huoltaa, koiraa ei olisi todellakaan jaksanut sisäsiistiksi opettaa tai muuten kouluttaa. Voihan tietysti olla, että teille tulee helppo ja tyytyväinen vaavi. Kehottaisin lykkäämään koiran hankintaa, koska jos ei niin käykään, niin helisemässä olette.
 
Ei nyt ihan ideaali aika. Yksi uusi asia kerrallaan olis parempi. Tokihan se on mahdollista, mutta kyllä sen silloin pitäisi olla sun idea tai sun ainakin täytyisi olla täysillä mukana. Ei mies voi tuollaista noin vaan päättää. Se pentuaika on kuiteskin hirmutärkeää, että koira kasvaa oikein. Ottakaa vähän myöhemmin!
 
Alkuperäinen kirjoittaja Wemi:
Tuo lykkäys kävisi mulle tässä kohtaa paremmin kuin hyvin, mutta toi äijä on sellanen, että kun se haluaa jotain, sehän myös sen hankkii. Täytyy yrittää jututtaa tyyppiä vielä.
Ymmärrän tasan tarkkaan tarinan riskit, jos vauvan tai koiran kanssa ei menekään kaikki niin kuin elokuvissa... Joku siitä sitten joutuu kärsimään, tai oikeastaan kaikki, enemmän tai vähemmän.

Jos ei anna periksi asiassa, minä sinuna latelisin sitten omat ehtoni tiskiin, eli että mies hoitaa pennun TÄYSIN, koska on sen hommannutkin, eli ottaa mukaan töihin, hoitaa sisäsiisteyskoulutuksen yms.
Säälittää kyllä ajatellen tulevaa lastanne (en tiedä onko teillä muita lapsia), jos miehesi noin vähät välittää hänestä ja luulee pienen lapsen hoidon olevan ruusuilla tanssimista, että siinä sivussa hoituu koiranpentukin...
 
Ukolla on kaksi lasta aiemmasta liitosta, pitäisi kyllä tietää mistä shöystä on kyse.
Hän ei ole mikään vaipanvaihtaja, eli vastuu vauvasta on minulla. Tykkää kovasti touhuta vanhempien muksujensa kanssa, näin se varmasti on monilla miehillä, mitä olen ymmärtänyt.
Hänelläkään ei ole ollut aiemmin "kunnon" koiraa, entisessä kodissa ( ex:llä ) oli, ja on edelleen, pikkupuudeli, jonka hoito oli tyyliä ruoka kuppiin tiettyyn aikaan ja terden ovi auki kun koiran on aika käydä kusella.
 
Näytä sille tää ketju, niin josko huomaisi, että ei ehkä ole paras mahdollinen idea...
Mitä jos teille tulee koliikkivauva? Siinä ei jaksa MITÄÄN ylimääräistä. Pentu myöskin riehaantuessaan loikkii surutta vauvan yli sitten, kun vauva on lattialla. Siinä vaiheessa pentu on jo ihan koirankokoinen, mutta ei niin järin fiksu ja varovainen vielä.
 
Ei missään nimessä, ellei sitten miehesi ota itse täyttä vastuuta koiranpennun koulutuksesta. Mutta parempi se olis nyt hänenkin vaan keskittyä siihen ihmislapseen, joka teille pian syntyy. Koiran ehditte sitten hankkimaan myöhemminkin. Kunhan nyt ensin totutte lapseenne ja näette, millaiseksi arkenne muovautuu.
 
pahimmassa tapauksessa, etenkin jos sattuu hankala pentu, voi seurauksena olla vähän kieroon kasvanut tai häiriintynyt koira. Vaikka täydellä tuurilla sattuisittekin selviämään tuollaisen alun kaaosvaiheessa itse "hengissä", saattaa koiran kautta riskit realisoitua vasta parin vuoden päästä (huom. koiralakin on niitä erilaisia ikäkausia!) jopa sellaisena häiriökäyttäytymisenä, että siitä saa koko valtakunta (taas kerran) lukea lehdestä.
 
Meillä koira oli jo aikuinen vauvan syntyessä mutta joutui muuttamaan vanhempieni luo kun ensimmäiseen puoleen vuoteen en olisi jaksanut huolehtia siitä kunnolla, vauvan vatsakipujen ja valvomisen takia olin niin väsynyt. Itse en missään nimessä ottaisi pentua tuossa vaiheessa!
 
Ihan ulkopuolisena, sattumalta ketjuun eksyneenä, en voi kuin ihmetellä miehesi järjenjuoksua. Jos hällä on kaksi lasta jo ennestään, pitäisi tajuta, että ei se vauva-aika ole mitään lorvimista ja että ihmisvauvakin tarvitsee jatkuvaa huolenpitoa. Jos talossa on samaan aikaan koiranpentu, se tarkoittaa, että vauvoja on kaksi, jotka ovat vieläpä eri lajia ja niillä on erilaiset tarpeet (jos vertaa vaikkapa kaksosvauvoihin). On hieman hankala tosiaan vähän väliä rynnätä pennun kanssa ulos, jos on vaikka parhaillaan imettämässä vauvaa... Aikuinen koira on ihan eria asia ja siihen ei voi todellakaan verrata.

Vähän vaikuttaa, ettei miehesi ole kauheasti aiempien lastensakaan hoitoon osallistunut, vaan antanut exänsä hoitaa lapset. Sen verran epärealistiset käsitykset hänellä on vauva-arjesta. Ja että varaa vielä pennun sulta edes kysymättä?! Ei aikuisen miehen pitäisi enää käyttäytyä "kaikkimulleheti"-mentaliteetilla.
 
Ei kannata ottaa pentua vielä. Sitten kuin vauva kasvaa niin kannattaa miettiä uudelleen. Kokeile nyt saada miehesi pää käännetyksi, sillä muuten ette todellakaan pääse helpolla.

Labradorit on rotuna varsin mukavia perhekoiria, mutta pentuaikana aikamoisia virtakintaita... Ja isona rotuna se vaatii vähintään onnistuneen peruskoulutuksen joka aloitetaan pentuaikana.
 
Tiedän koirankasvattajia, jotka eivät edes anna pentua perheeseen, jossa on pieni vauva.
Jokainen tietty tekee omat ratkaisunsa, mutta koiran hankinta on asia, josta pitäisi päättää yhdessä. ;)
 
Sinulla on siis vastuu vauvasta ilmeisesti täysin ja vastuu myös pennun sisäsiistiksi kasvattamisesta. Järkyttävä homma. Joudut herään öisin syöttämään vauvaa ja jo aamuyöstä pissittään koiraa ja sitten imetät vauvaa ja käytät koiraa pissalla 3 tunnin välein. Lisäksi sinun pitää nukuttaa vauvaa ja vaihtaa vaippaa ja levätä ja syödä itse ja ilmeisesti sitten teet ruoat miehelle ja entäs sitten, kun ne miehen lapset on teillä niin hoidat kaiken.

Menee vaikeaksi ja vaaralliseksi. Jos vastaat yksin vauvasta ja koirasta niin sinun pitää eristää koiraa usein pois vauvan luota, jotta vauva voi olla lattiallakin ja voit itse tehdä välillä muutakin. Koira voi alkaa suhtautuun vauvaan todella epäluuloisestikin, kun eristetään.

Nyt luja keskustelu ja jos koira teille tulee niin nakkaat pennun miehen perässä ulos matkaan, kun mies töihin lähtee.
 
Alkuperäinen kirjoittaja kastemato aamuauringon alla:
sanoisin ukolle, että sillä ehdolla koira voi tulla taloon jos ukko sen itse huolehtii, syöttää ja ulkoiluttaa. ja jos ei onnistu, niin koira palautetaan sinne mistä on tullutkin

Peesi.

Aikuisen koiran kanssa sujui vauvaillessa ihan ok. Mutta ei se silti aina ollut houkuttavaa välillä se muutama kertakin päivässä joutua lähteä rattaitten tai kantorepun tykö kaatosateeseen koiraa ulkoiluttamaan. Entäs sitten pakkasrajat, kun ulkona on -20 astetta pakkasta ja vauvan kanssa ei suositella ulkoilua silloin..

No, sittemmin koira nukkui pois ja en tähän saumaan enää hankkisi sitä aikuistakaan koiraa. Kyllä se valvottujen öiden jälkeen ei ole mitenkään erityisen houkuttelevaa lähteä johonkin syksyiseen tuuliseen ja sateiseen säähän koiraa ulkoiluttamaan, ja teillä kun kyseessä olisi vielä pentu..

Kuulostaa tosi huonolta idealta. Ettei vaan kävisi niin, että tovin päästä toteatte ettette jaksa koirasta huolehtia ja koira laitetaan kiertoon. Parempi olisi, että JOS haluatte koiran, niin ottaisitte sen vasta joskus vauvan synnyttyä, jos MOLEMMISTA tuntuisi siltä, että saatte koirankin hoidettua.
 
Huh Huh! Et missään nimessä anna miehen ottaa sitä koiraa teille kun sulle on tulossa esikoinen eikä teistä kummallakaan ole kunnollista kokemusta koirista tai pentujen kasvattamisesta! Olkoonkin vaikka miehesi jääräpää, niin nyt on sinun oltava jääräpäisempi, tai sit teillä ei tule mistään muustakaan yhtään mitään. Älä ole kynnysmatto! Ja kuinka kauan oot kotona lapsen kans? ois parempi lykätä nyt ainakin siihen et vauva on huomattavasti isompi ja tiedät suurinpiirtein miten vauvan kans menee ja mitä se vaatii.
Meillä oli koira kun esikoinen synty, asuttiin okt:ssä ja en siltikään ottais kerrostaloon uutta pentua jos vastaava tilanne olis.
 
Ihmettelen sitä millainen kasvattaja antaa pennun tuohon tilanteeseen ja tapaamatta molempia perheen aikuisia. Tunnen melko hyvin käyttöpuolen labbiskasvattajia ja tuntuu siltä, että käy-puolen koirasta ei taida olla kyse?
Labbis osaa olla pentuna todella vaativa kasvatettava. Omani on oikea oman tiensä kulkija eikä esim. palveluskoirille tyypillistä miellyttämisen halua löydy, vaan koira tekee asioita vain "oman navan" kautta.
Omani on nyt jo pahimmat murkkuvaiheet ylittänyt ja uskallan olla melko luottavainen tulevan vauva-ajan suhteen. Mutta tilanne jossa koirani olisi tullut keskelle vauva-arkea.. Meillä siitä ei suoraan sanottuna olisi tullut mitään, vaan siitä olisi kärsinyt kaikki.
Labbis vaatii paljon ollakseen tyytyväinen ja onnellinen. Sopivassa suhteessa nenätyötä ja liikuntaa. Pentuaikana ja vielä vuosien ikäisenäkin koira on todella sähäkkä sähläri, ja jollei sen kanssa onnistu kunnon peruskasvatus pentuna.. Ei hyvä tule..
Voin lainata hetkeksi tuota omaani niin jospa se ukkokullankin mieli muuttuu. ;) Ihan koira, mutta vaatii paljon!
 
Mie en ymmärrä.Miksi sinä et sano että koira ei tule taloon kun kuitenkin hoet koko ajan että et voi raahata nukkuvaa vauvaa,on niin hankala järjestää yms...totta helvetissä se on hankalaa.Siksi en suosittelekaan koiraa tuohon tilanteeseen.Kadut sitä takuulla!Ja miehes kun ei voi yksin tollasia asioita päättää,vai voiko??
 
Moi saan oman koiran ja selailen jo netistä koiran pentuja kaikki sanoo että se on liian aikaista kun asutaan kerros talossa joten ajattelen milloinka muutetaan oma koti taloon no mun isis ja äiti sanoi:-Me muutetaan kyllä mutts vasta kun asunto on saatu myytyä.Oon seurannu täällä kun kaikilla on koira niin miksei minullakin mutta pitäs saada sivu osoteita että pääsisin selailemaan koiria Help me!!
 
Meillä aikuinen labbis ja sen kanssa ja kahden "vauvan " kanssa ulkoilu onnistui tosi hyvin ja elo. Mutta pentua en ottaisi. On muuten tosi vaativa rotu ja keksii vaikka mitä jos ei saa tarpeeksi virikkeitä ja PALJON liikuntaa jo pinestä pitäen. Oletko valmis antamaan sitä ja onko aikaa? En lukenut koko ketjua, mutta toivottavasti teillä on kokemusta koirista ja pennun kasvattamisesta ja vauva ei ole esikoinen!

Ilman koulutusta labbis (tai mikään muukaan koira) ei ole ollenkaan mukava!
 

Yhteistyössä