Koiranpentu murisee puruluustaan ja on tosi pahana jos yrittää sen pois ottaa

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vierailija

Vieras
Kultainennoutaja 2.5 kk. Ainakin toistaiseksi antanut kyllä suustaan kaiken muun pois ottaa mutta muutamat herkkupuruluut on kai niin hyviä että niitä ei suustaan pois anna taistelematta. Mies sen on vielä jotenkin pois saanut mutta minä en uskalla, pelkään että puraisee sormiani.

ja jos joku miettii miksi yritämme luun pois ottaa niin... sellaiset ohjeet olemme koiraihmisiltä saaneet että koiran pitäisi luustaan pystyä luopumaan ilman murinaa.
 
Nyt sinun pitää pistää sille heti stoppi.

Minun nuori chäferini nappasi varovasti, mutta varoittavasti ranteestani, kun sillä oli luu, ja vierestä otin sen ruokakipon käteeni.

Spontaanisti nappasin voimakkaalla otteella niskasta kiinni, kiroilinkin, ja pyyhin sillä lattiaa tovin. Se muuten oli ensimmäinen koirani, ilman mitään kokemusta edes lapsuudenkodistani.

Se riitti. Tiesi paikkansa sen jälkeen. Oli mitä kiltein ja lapsiystävällisin koira vanhempanakin.

Nyt sinun on otettava siltä heti luulot pois, hakee paikkaansa ns laumassanne.

Jos et tee sitä itse, joudut palkkaamaan kalliin ammattiauttajan myöhemmin. ja sitä ennen tullee erinäisiä ongelmia.
 
Eikait sitä nyt suusta tartte mennä ottamaan? Miksi?
Lapsille oon sanonu että ette mene värkkäämään jos koirat syö.
Minä nyt voin ottaa vaikka kurkusta ne ruuvat mutta ei se sitä tarkota että koira pitää opettaa että kuka tahansa saa ruuan viijä suusta.
Eikä tarkoita että koira muuttuisi hellhoundiksi jos ei nyt vaan tykkää että jopa ruokaki viijjään suusta! Suusta! HÄ!
 
Kultainennoutaja 2.5 kk. Ainakin toistaiseksi antanut kyllä suustaan kaiken muun pois ottaa mutta muutamat herkkupuruluut on kai niin hyviä että niitä ei suustaan pois anna taistelematta. Mies sen on vielä jotenkin pois saanut mutta minä en uskalla, pelkään että puraisee sormiani.

ja jos joku miettii miksi yritämme luun pois ottaa niin... sellaiset ohjeet olemme koiraihmisiltä saaneet että koiran pitäisi luustaan pystyä luopumaan ilman murinaa.

Hei, se on vielä pentu. Se murina on sille leikkiä. Niin se on sisarustensa kanssa "paininut" leluista. Älä ota väkisin. Tee vaihtokaupat. Tarjoa makupalaa. Pentu todennäköisesti tiputtaa luun. Ota luu, anna makupala, kehu koiraa ja anna luu takaisin.
Ihan omasta kokemuksesta tiedän, että neuvojia riittää. Jos pentu on teidän ensimmäinen koiranne niin, hyvä pennun kasvatusopas kannattaa lukea. Kennelkerhojen pentukoulut ovat myös hyviä "opiskelupaikkoja".
 
Nyt sinun pitää pistää sille heti stoppi.

Minun nuori chäferini nappasi varovasti, mutta varoittavasti ranteestani, kun sillä oli luu, ja vierestä otin sen ruokakipon käteeni.

Spontaanisti nappasin voimakkaalla otteella niskasta kiinni, kiroilinkin, ja pyyhin sillä lattiaa tovin. Se muuten oli ensimmäinen koirani, ilman mitään kokemusta edes lapsuudenkodistani.

Se riitti. Tiesi paikkansa sen jälkeen. Oli mitä kiltein ja lapsiystävällisin koira vanhempanakin.

Nyt sinun on otettava siltä heti luulot pois, hakee paikkaansa ns laumassanne.

Jos et tee sitä itse, joudut palkkaamaan kalliin ammattiauttajan myöhemmin. ja sitä ennen tullee erinäisiä ongelmia.

Joo mies kyllä körmyytti koiraa ja otti siltä luun pois ja antoi sit takaisinkin. Mietin vaan että vaikka mies sitä kovistelisikin niin onko se sama tehtävä minun myös!?
 
Hei, se on vielä pentu. Se murina on sille leikkiä. Niin se on sisarustensa kanssa "paininut" leluista. Älä ota väkisin. Tee vaihtokaupat. Tarjoa makupalaa. Pentu todennäköisesti tiputtaa luun. Ota luu, anna makupala, kehu koiraa ja anna luu takaisin.
Ihan omasta kokemuksesta tiedän, että neuvojia riittää. Jos pentu on teidän ensimmäinen koiranne niin, hyvä pennun kasvatusopas kannattaa lukea. Kennelkerhojen pentukoulut ovat myös hyviä "opiskelupaikkoja".
On joo eka pentu ja sen kyllä huomaa....:0

Ei se kyllä leikiltä tuntunut. Oli todella äkäinen
 
Joo mies kyllä körmyytti koiraa ja otti siltä luun pois ja antoi sit takaisinkin. Mietin vaan että vaikka mies sitä kovistelisikin niin onko se sama tehtävä minun myös!?

En ole mikään koirapsykologi, mutta oman kokemukseni mukaan kyllä pitää. Koko perheen pitää näyttää sille, että nimenomaan se on hierarkiassa se alin.

Olen nähnyt surullisia tapauksia. Eräänkin perheen sekarotuinen istui ruokapöydän päässä, ja ärisi minulle, kun otin tarjottua pullaa kahvin kanssa. Se oli kakkospaikalle sijoittanut itsensä, perheenäiti ja kolme liki aikuista lasta olivat sen alapuolella.

Toisenkin vastaavanlaisen tiedän.

Menin muuten oman, juu, schäferini kanssa osaavan vetäjän koirakouluun. Oppi sosiaalisuutta, haja-asutusalueella kun asuttiin, naapurit harvassa. Muilla ei ollut koiria lähimain.

Totutettiin paukkuihin ja tottelevaisuuteen ym ym. Kannattaa käydä.
 
On joo eka pentu ja sen kyllä huomaa....:0

Ei se kyllä leikiltä tuntunut. Oli todella äkäinen

Ei se mitään leikkiä olekaan. Se kuvittelee voivansa päihittää johtajan asiassa, ja se on paha juttu koska myöhemmin koituu lisää ongelmia.

Meidän koira sylkäisee mitä tahansa suustaan kun sanoo irti. Koskaan ei ole körmyytetty eikä aiheutettu kipua. Yllä olikin hyvä neuvo vaihtokaupasta ja rauhallisesta opettamisesta. Me opetettiin pentua jo ekana iltana siihen, että pennulle juttelun lomassa otettiin luu pois ihan rauhallisesti ja sitä katseltiin ja "maisteltiin", sitten annettiin se takaisin pennulle. Pentu oppi siihen, että kas, johtaja voi halutessaan tutustua luuhuni ja ilmeisesti antaa sen kohta takaisin. Kaiken perusta on rauhallisuus ja turvallisuus, se että pentu oppii luottamaan johtajan ratkaisuihin, mitä ne sitten onkin. Voisin työntää vaikka nenäni koiramme suuhun kun se syö ruokaansa, eikä mitään ruuanpuolustamisreaktiota tulisi. Miksi? Koska johtaja saa olla alemman laumanjäsenen kupilla ja ottaa tarvittaessa suusta pois asioita.

Mutta kun luu on jo teille ongelma, niin kärsivällistä toimintaa tarvitaan. Tehkää ahkerasti vaihtokauppoja toiseen herkkuun, ja kehukaa aina kun antaa luun pois. Tilanteen pitää olla rauhallinen, olkaa ensin pennun vieressä kun se syö luuta, ei niin että yhtäkkiä menee pyytämään luuta pois. Samaten menkää alas pennun tasolle, ei ylle kumartuen jolloin tulee puolustamista ja paniikkia siitä että luu napataan. Myöhemmin aikuiselta koiralta voi odottaa jostakin luopumista vain jotain sanomalla tai vaikka sormia napsauttamalla. Mutta pennun kanssa tarvitaan kärsivällistä opettamista!

Koiran kunnioitus on aina ansaittava.
 
Hei, se on vielä pentu. Se murina on sille leikkiä. Niin se on sisarustensa kanssa "paininut" leluista. Älä ota väkisin. Tee vaihtokaupat. Tarjoa makupalaa. Pentu todennäköisesti tiputtaa luun. Ota luu, anna makupala, kehu koiraa ja anna luu takaisin.
Ihan omasta kokemuksesta tiedän, että neuvojia riittää. Jos pentu on teidän ensimmäinen koiranne niin, hyvä pennun kasvatusopas kannattaa lukea. Kennelkerhojen pentukoulut ovat myös hyviä "opiskelupaikkoja".
Tätä mieltä minäkin, älä vie suusta vaan opeta irrottamaan käskyllä ja ota sitten. Eli tarjoat jotain vielä parempaa makupalaa ja sillä hetkellä kun koira irrottaa sanot IRTI ja otat luun, annat makupalan. Toista jokusen kerran ja aikaista käskyä juuri ennenkuin koira irrottaa ja otat luun ja annat makupalan, toista tätäkin, toistoja pitää tehdä päivittäin useasti myös lelujen yms. kanssa jotta oppii irti sanan, ja lopulta/ ajoittain tietenkin myös ilman makupalaa. Vaikka koira alkuun näykkäisisi otat silti päättäväisesti sen luun äläkä missään nimessä näytä pelkoasi tai anna luuta takaisin murinan tai näykyn seurauksena koska silloin pentu oppii että murinalla ja puremalla saa haluamansa ja vanhemmiten olette pississä. Itse sain koirani tällä taidolla suojeltua kun oltiin lenkillä ja koira nappasi jotain suuhunsa, saman tien karjaisin irti ja koira välittömästi tiputti löytönsä, se oli nakki jonka sisällä oli naula...
 
Tätä mieltä minäkin, älä vie suusta vaan opeta irrottamaan käskyllä ja ota sitten. Eli tarjoat jotain vielä parempaa makupalaa ja sillä hetkellä kun koira irrottaa sanot IRTI ja otat luun, annat makupalan. Toista jokusen kerran ja aikaista käskyä juuri ennenkuin koira irrottaa ja otat luun ja annat makupalan, toista tätäkin, toistoja pitää tehdä päivittäin useasti myös lelujen yms. kanssa jotta oppii irti sanan, ja lopulta/ ajoittain tietenkin myös ilman makupalaa. Vaikka koira alkuun näykkäisisi otat silti päättäväisesti sen luun äläkä missään nimessä näytä pelkoasi tai anna luuta takaisin murinan tai näykyn seurauksena koska silloin pentu oppii että murinalla ja puremalla saa haluamansa ja vanhemmiten olette pississä. Itse sain koirani tällä taidolla suojeltua kun oltiin lenkillä ja koira nappasi jotain suuhunsa, saman tien karjaisin irti ja koira välittömästi tiputti löytönsä, se oli nakki jonka sisällä oli naula...
Niin ja ennen kuin annat luun takaisin käske istumaan tai maate tai jotain että luu on myös palkkio. Koira oppii äkkiä myös luottamaan siihen että vaikka antaakin luun saa sen myös takaisin kun kiltisti tottelee.
 
Siis nimimerkkini on otettu juuri tuosta, vai mitä luulit?
EPEK?

Puhutaan hetki Sinusta.
Milloin aloit tuntemaan ihmeellisen vahvaa tyhmyyttä pääkopassasi?
Oliko se sama hetki kun synnyit? Siksikö äitisi huusi niin lujaa?

Ei muuta vaihtoehtoa ole, juuri siitä.

Et pysty panemaan, et pysty mihinkään. Lista on niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin pitkä, en luettele kaikkia. Merkkimääräkin on rajattu.

Miltä tuntuu olla kaikkein vihatuin ja vastenmielisin nikki, vastaappa haisunäätä
 

Yhteistyössä