Välillä kyllä tuntuu että koirien tapakasvatuksesta on tehty ihan hullun touhua. Ettäkö koiraa ei voisi jättää yksin kotiin ennen kuin puolivuotiaana? Ei hyvää päivää, sehän on ELÄIN, ei lapsi. Hössötystä vähemmällä ja maalaisjärki käteen.
Toki penikka täytyy totuttaa yksinoloon, aloittamalla muutamasta hetkestä ja siitä sitten pidentämällä, mutta tätä ei tarvitse nysvätä kuukausitolkulla. Muutama päivä riittää. Ja kuten tuolla ylempänä joku sanoikin, pentu on parempi totuttaa talon tavoille heti alkuunsa. Pennut ovat kovin avoimia ja joustavia. Kun ne tuodaan uuteen kotiin, ne hyväksyvät kaiken uuden osana laumaa ja sen tapoja, mukisematta. Tämä kannattaa hyödyntää, eikä ensin totuttaa pentua johonkin ja sitten puolen vuoden päästä vetääkin matto sen jalkojen alta muuttamalla kaikki tutut rutiinit aivan toisenlaisiksi.
Meillä muuten koiranpennut jäivät työpäivän ajaksi "yksin" kotiin (siis toki emonsa kanssa) heti muutaman päivän ikäisinä. Ja aivan päästään terve ja hyvätapainen vuosikas tuossa käyskentelee edellispentueesta, ei ollut eroahdistusta, vaikka ihan pikkupennusta asti joutunut olemaan työpäivän verran ilman ihmistä.