K
kynnysmatto
Vieras
Olen kaksilapsisen perheen esikoinen ja olen aina ollut se perheessä, joka saa syyt niskoilleen, joka joutuu pyytämään kaikilta anteeksi (siis olemaan se aloitteentekijä), jonka vaatteita, ostoksia, käytöstä ym. kaikkea arvostellaan. Olen ollut kiltti ja myöntyväinen lapsi ja esim. palauttanut itse ostamani omasta mielestäni kivat tavarat ja ostanut uusia vanhempien hyväksymiä tilalle. Olen myötäillyt kaikessa vanhempien mielipiteitä, tehnyt kaiken niin että vanhemmat ovat hyvällä mielellä.
Nyt 30+ ikäisenä olen vihdoin katkaissaut napanuoran ja alkanut sanomaan vastaan ja tekemään asioita omalla tavallani. Johtuu varmaan siitä, että vanhempani ovat yrittäneet jatkaa tätä alistavaa ja tiettyyn muottiin pakottavaa kasvatusta myös minun lapsiini enkä ole halunnut kierteen jatkuvan. Nyt vanhempani suuttuvat kaikesta mitä sanon ja ovat suurinpiirtein katkaisemassa välejä. Suuttuvat siis ihan mielipideasioista, jos isäni sanoo vaikka että "mansikat ovat maailman parhaita marjoja" ja itse kommentoin siihen, että "ei minun mielestä, itse tykkään enemmän mustikoista", niin suuttuvat.
Eli kun olen koko tähän astisen elämäni joutunut elämään kynnysmattona niin sitä pitäisi jatkaa hautaan asti enkä saisi elää omaa elämääni? Ja tiedän kyllä että olen ollut tyhmä kun olen näin pitkään jatkanut tätä, mutta minut on pienestä pitäen kasvatettu siihen enkä ole oikeastaan oppinut pitämään puoliani eikä minulla ole saanut olla omia mielipiteitä. Vanhempiini haluan omien lasten vuoksi kuitenkin pitää yhteyttä.
Nyt 30+ ikäisenä olen vihdoin katkaissaut napanuoran ja alkanut sanomaan vastaan ja tekemään asioita omalla tavallani. Johtuu varmaan siitä, että vanhempani ovat yrittäneet jatkaa tätä alistavaa ja tiettyyn muottiin pakottavaa kasvatusta myös minun lapsiini enkä ole halunnut kierteen jatkuvan. Nyt vanhempani suuttuvat kaikesta mitä sanon ja ovat suurinpiirtein katkaisemassa välejä. Suuttuvat siis ihan mielipideasioista, jos isäni sanoo vaikka että "mansikat ovat maailman parhaita marjoja" ja itse kommentoin siihen, että "ei minun mielestä, itse tykkään enemmän mustikoista", niin suuttuvat.
Eli kun olen koko tähän astisen elämäni joutunut elämään kynnysmattona niin sitä pitäisi jatkaa hautaan asti enkä saisi elää omaa elämääni? Ja tiedän kyllä että olen ollut tyhmä kun olen näin pitkään jatkanut tätä, mutta minut on pienestä pitäen kasvatettu siihen enkä ole oikeastaan oppinut pitämään puoliani eikä minulla ole saanut olla omia mielipiteitä. Vanhempiini haluan omien lasten vuoksi kuitenkin pitää yhteyttä.