Kokemuksia narsistista puolisona?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Nimetön
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
mä olin pari vuotta miehen kanssa jolla on selkeesti narsistisia piirteitä. Väkivaltaa oli kerran, pieni välikohtaus. Mutta, uhkaa siitä oli useemminkin. Meillä se oleminen oli lähinnä sitä mun mitätöimistä, en osannu mitään. Toisaalta välillä oltiin hyvinkin rakastuneita. Jos olin jättämässä, tehtiin ihan kaikki että oltas yhdessä ja sit hetken päästä sama meno jatku. Nyt eron jälkeen voin vaan todeta että onpa elämä ihanan tasapainosta. Meillä on yhteinen lapsi, joten tekemisissä joudun olemaan.
 
Ei hyvä. Mies alisti mua koko yhdessäoloajan henkisellä väkivallalla, joka muuttui suhteen loppuvaiheessa fyysiseksi. Mukana oli myös sairas ja turha mustasukkaisuus, josta väkivalta osittain johtui. Henkinen väkivalta oli pahinta, joka on jättänyt jälkensä vaikka erosta on jo aikaa. Tässä en halua repiä kaikkia auki, mutta oma kokemus oli, että narsistisen puolison kanssa eläminen on vaikeaa jos ei todella ole samalla aaltopituudella.
 
Kyllä tuo nennen toteamus, että nyt jälkikäteen huomaa, kuinka elämä on ihanan tasapainoista, pitää niin paikkansa!
Koskaan ei tiennyt mistäpäin tuulee. Koskaan ei tiennyt mikä on totta, mikä valhetta.
Systemaattisesti elinpiirini pieneni, kunnes kaikki ystäväni ja sukulaiseni olivat poissa elämästäni. Kuitenkaan mieheni ei koskaan tuonut omia ystäviään meille, eikä tutustuttanut minua heihin. Jälkikäteen olen saanut kuulla, ettei miehelläni oikeasti edes ole ystäviä, tuttuja vain, ja hekin valittuna niin, mistä parhaimman hyödyn saa irti.
Eksäni imi siis kaikista irti minkä sai, mitään ei antanut tilalle tai vastineeksi.
Henkisesti olin aivan pohjalla. Kadotin itseni. En enää tiennyt mikä on todellista, mikä miehen puheiden aiheuttamaa harhaa.
Väkivallan pelko oli aina läsnä.

Enkä edes huomannut mitään, ennenkuin olin aivan pohjalla.

Nyt aikaa jo kulunut, ja vähitellen nousen takaisin elämään.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Nimetön:
Miten mustasukkaisuus ilmeni teidän kokemuksissa?

Henksienä alistamisena, jatkuvana turhana epäilynä, en olisi saanut puhua edes kaupassa toisille miehille töissä olosta puhumattakaan, kävi tonkimassa mun henkilökohtaisia juttuja(lauku, rahapussit, päiväkirjat, tietokoneet yms. yms.). Se oli ihan sairaalloista. Miehen mielestä hänessä ei ollut vikaa.

 
No juurikin, että hän haukkui kaikki kaverini huonoiksi tavalla tai toisella. Ei ollut suotavaa tavata ystäviäni.
Sukulaisissa sama vika.
En myöskään saanut lähteä työkavereitten kanssa mihinkään juhliin tms.
Ei hän koskaan mitään suoraan kieltänyt, mutta nakersi pikkuhiljaa mieleni, ja sitten huomasin, ettei minulla ole enää ystäviä.
 

Yhteistyössä