Kokemuksia vaikeasti tavoiteltavan esittämisestä???

[Neiti itsestäänselvyys]

Täällä on käyty jonkin verran keskustelua sellaisista suhteista, joissa mies on usein jotenkin vahvemmilla, viilempi, eikä anna kaikkeaan. Ja syynä saattaa olla se, että nainen on muodostunut miehelle itsestään selvyydeksi, miehen ei tarvitse panostaa naiseen. Sitten nainen tekeekin sen tempun, että alkaa menemään enemmän omia menojaan, "unohtaa" soittaa miehelle ja vastata viesteihin, ei kerro kaikke jne... Oletteko naiset kokeilleet moista kikkaa ja kuinka on toiminut? Itselläni on nimittäin sellainen kutina, että olen hyvinkin tärkeä miehelleni, mutta olen tehnyt miehen suhteeseen panostamisen tarpeettomaksi, koska panostan itse niin paljon ja olen ns. varma nakki. Hän ei taatusti halua menettää minua, mutta eipä hänen ole tarvinnut tehdä juuri mitään eteeni, kun olen tarjottimella joka tapauksessa; aina iloisena, häntä haluamassa ja yhteisiä hetkiä ehdottamassa... Vaikka hän varmasti rakastaakin minua, en ole välttämättä ollut maailman kiinnostavin ja salaperäisin nainen...

 

[gsg]

on kokemusta. Tunnen itseni koko ajan epäkiinnostavaksi. tein sen virheen että olin liian rakastunut mieheen alussa, enkä epäillyt yhtään tuoda sitä julki.
Olen esittänyt vaikka mitä roolia, kun en ole muutakaan keksinyt. ei se enää miksikään muutu, mieskään ei ole sokea ja huomaa jos olet yhtäkkiä "mysteeri", kyllä miehetkin tuntee naisensa jollain tavalla ja osaavat tarkkailla.
Suhde on kyllä menetetty, jos nainen on kuin koira ja mies on itsenäinen ja varma, salaperäinen jne.

Voit ehkä yrittää tuota muutosta sisältä päin, eli et yritä leikkiä mitään miehen takia, vaan yrität vahvistaa vain itseäsi niin ettet oikeasti mieti vain miestä. Aito muutos lähtee aina sisältä ulospäin!

Mutta se on vaikeaa jos olet jo aloittanut suhteen tietyllä tavalla, myös toinenkin omalta osaltaan vahvistaa suhteen kaavoja, ei ole helppo muuttaa väkisin suhteen dynamiikkaa.

Jos ei muu auta niin hae terapiaa tms, tuo voi johtaa itsetunto-ongelmiin, tai se voi johtua niistä.

En ole itse ainakaan kyennyt yksin näitä asioita selvittämään. Ja usko pois, olen kyllä yrittänyt!

 

[gsg]

Tämä oli niin ironista, että pitääpä vielä kertoa niin saat eväitä vaikeastitavoiteltavan leikkimiseen:

Mies ei vastaillut viesteihini ja ol kiireinen töissä- asuimme tuolloin eri asunnoissa.

minä sitten kun mies soitti, keksin itselleni muuta menoa kompensoidakseni alemmuudentunnettani joka johtui siitä, että olin odottanut miestä viikon, väijynyt puhelintani eikä hän silti soittanut minulle. Teki helvetin tiukkaa olla soittelematta miehelle, ja siis kun hän soitti, sanoin muka huolettomasti että menen juuri kaupungille, nyt ei jouda, soitellaan illalla tai huomenna.

No, lähdin kylille ja miespuolinen työkaveri tuli vastaan kahvilassa, menimme kahville samaan pöytään.

No, soitti mulle ja kysyi missä olen, kun hänkin päätti lähteä kaupungille hakemaan jotain , että nähdään nyt samalla kun ei ole viikkoon nähty. : no olen kahvilla Penan kanssa.
Mies että jaha, enkä kuullut hänestä taaskaan viikkoon. Sisu ei antanut periksi soitella perään, koska ajattelin että tulkoot itse kysymään jos kiinnostaa tietää kuka on "pena". mutta kun miestä ei kuulunut ikävä kasvoi liian kovaksi, ryömin takaisin ja sain seuraavat 3 kuukautta vakuutella että penan ja minun välillä ei ole mitään.

Eli kun suhteen alussa kikkailee, se vaikuttaa suhteeseen pitkän aikaa.

 

[ei tarvitse pelleillä oikean kanssa mitään]

Suhde on kyllä menetetty, jos nainen on kuin koira ja mies on itsenäinen ja varma, salaperäinen jne. "

Joo on menetetty jos toinen ei rakasta aidosti,sitten pitänee alkaa pelleillä jotakin peliä.

Sitten kun kohtaat sen oikean ei sun tarvitse pelleillä mitään siis jotakin muuta ,esim.hard to get paska-peliä,vaan sille oikealle kelpaat vaikka juokset sen perässä .se tykkää kuule!! se on ihanaa jos on oikeasti rakastunut ja haluaa olla toisen kanssa,meritsee vain että toinen välittää susta,mutta jos olet väärän tyypin tai naisen kanssa ja käyttäydyt kuin koira niin,se väärä tyyppi/nainen tietysti ahdistuu ,koska sisimmyissä se tietää ettet ole se oikea sille.

 

[samaa mieltä!]

Joo, jos meillä ruvettaisi puolin tai toisin niskottelemaan ja leikkimään vaikeaa niin ulkoruokintaa olisi luvassa. Rakastamme toisiamme, otamme siis toisemme huomioon ja kaikkea toimintaamme ohjaa pyrkimys tuottaa vain parasta hyvää toisillemme. Ei ole mitään tarvetta esittää mitään vaikeaa, molemmat tykkätään toisistamme kuin hullu puurosta ja iloitaan joka tapaamisesta. Tuntuisi näin naisena tosi keskenkasvuiselta ruveta keksimällä keksimään omia menoja ja kohtelemaan toista tahallaan kaltoin, mutta toisaalta aika keskenkasvuisen miehenkin merkki jos nainen on sille "lelu" jonka pitää olla sopivan kiehtova ja salaperäinen.

 

[Ihanko totta?]

Mies ei vastaillut viesteihini ja ol kiireinen töissä- asuimme tuolloin eri asunnoissa.

minä sitten kun mies soitti, keksin itselleni muuta menoa kompensoidakseni alemmuudentunnettani joka johtui siitä, että olin odottanut miestä viikon, väijynyt puhelintani eikä hän silti soittanut minulle.

------

Mies että jaha, enkä kuullut hänestä taaskaan viikkoon.

----------

mutta kun miestä ei kuulunut ikävä kasvoi liian kovaksi, ryömin takaisin ja sain seuraavat 3 kuukautta vakuutella että penan ja minun välillä ei ole mitään.

---------

Eli kun suhteen alussa kikkailee, se vaikuttaa suhteeseen pitkän aikaa.

Siis syytätkö sinä tässä itseäsi jostain? Ainut mihin olet mielestäni syypää on se, että annoit ja annat miehen kohdella sinua kuin kynnysmattoa. Ei se ole lainkaan sama kuin vaikeasti tavoiteltavan leikkiminen. Siihen sinulla ei riittäisi rohkeus ja itsetunto ikinä tässä elämässä.

Olet väärän miehen kanssa, jos hän ei tunne kiinnostusta sinua kohtaan.

Todella perversseissä ja tasapainottomissa suhteissa sitä ihmiset onkin ja sitten vielä NEUVOTAAN yhtä hukassa olevia. Sokeain valtakunnassa jne.

 

[mikä pelle.........]

olin odottanut miestä viikon, väijynyt puhelintani eikä hän silti soittanut minulle."

jos viikkoon ei kuulu mitään takaisin ja tyyppi on väijynyt puheluitasi???
niin anna sen kiipeä puuhun! mitä tuollaiset miehet oikein luulee? ja te naiset? miksi juoksette vielä moisen välinpitämätön miehen perässä joka käytöksellä*n jo todistaa/todisti, että se on väärä tyyppi sinulle?

Unohda tuollaiset pellet! tuollainen käytös merkitsee ettei mies oikeasti välitä. ei tuollisen pellen kanssa mitään vakavaa suhdetta kannata/pidä/voi alkaa!
joo vain jos haluat jotakin seikkailua elämääsi! ;-D

 

[Kerron minäkin..]

Minulla on ollut samansuuntaista ongelmaa nykyisessä parisuhteessani. Olin aina tavoitettavissa kun miehestä siltä tuntui ja hän meni ja tuli miten lystäsi. Kyselin neuvoja tällaisilta keskustelupalstoiltakin ja yksi mies vastasi että mikään ei miehestä ole niin tylsää kuin nainen joka on aina tavoitettavissa ja odottaa kiltisti yhteydenottoa. Kehotti keksimään enemmän omia menoja ja olemaan "salaperäisempi".

Minä sisuunnuin. Ajattelin, että en ala pelaamaan mitään vaikeasti tavoitettavaa tai muuttamaan toimintaani siksi että mies ei ole vaivautunut panostamaan suhteeseemme. Jos tämä ei toimi näin, niin syy ei tosiaankaan ole minussa silloin. Sen sijaan kerroin miehelle mielipiteeni ja sanoin että tilanteen on muututtava tai tästä ei tule mitään. Ei se kerralla mennyt läpi, mutta lopulta kun olin jo siinä pisteessä että lopetetaan sitten koko juttu, mies alkoi vihdoin ymmärtää. Ei se tapahdu hetkessä se muutos, mutta nyt mies on todellakin parantanut tapojaan. Toivon että näin myös jatkuu, koska en enää suostu kynnysmatoksi.

Ehdottaisin siis että kerrot miehelle mielipiteesi ja pysy lujana! Jos annat periksi aina uudestaan, mies huomaa että ei hänen tarvitsekaan tehdä mitään. Jos miehellä ei ole halua muuttua, hän ei rakasta/arvosta sinua tarpeeksi sen tehdäkseen. Sitten kehottaisin vaihtamaan maisemaa ja nopeasti ja etsimään sellaisen miehen joka arvostaa sinua ja haluaa myös näyttää sen!

 

[komppaaja]

Olen samaa mieltä kuin edellinen kirjoittaja. Itselleni on kai sattunut harvinaisen kovapäisiä miehiä kohdalle vai ovatko sitten niin kykenemättömiä siihen, että yrittäisivät ymmärtää naisen ajatusmaailmaa, mutta minun eksäni ei tajunnut minun olevan tosissani ennenkuin vasta halusin eron. Sitä ennen ei auttanut, vaikka sanoin hyvällä tai pahalla; mikään ei mennyt perille.

Nykyisen miehen kanssa oli sama systeemi. Minä olin korviani myöten rakastunut, palvoin maata hänen jalkojensa alla ja mies vain kohteli minua kuin ketä tahansa viikonloppupanoa. Lopulta totesin, että satutan suhteessa vain itseni, jos mies ei halua yhtään huomioida minua, vaan tulee ja menee miten lystää. Ehdotin viikon taukoa, ettei nähdä ja kerroin selvästi mistä tauko johtuu. Tapasimme viikon päästä ja kysyin, haluaako hän jatkaa kanssani vai ei, sillä minä haluaisin, mutta en miehen ehdoilla vaan siten, että kummallakin on hyvä olla suhteessa. Asia meni perille ja nykyään mies ilmoittaa menoistaan yms. tosi kiitettävästi. Hän myös huomioi minua ihan eri tavalla kuin alussa. Luulen, että osasyynä on myös se, että hänellä kesti kauemman aikaa rakastua.

 

[gsg]

olin odottanut miestä viikon, väijynyt puhelintani eikä hän silti soittanut minulle."

jos viikkoon ei kuulu mitään takaisin ja tyyppi on väijynyt puheluitasi???
niin anna sen kiipeä puuhun! mitä tuollaiset miehet oikein luulee? ja te naiset? miksi juoksette vielä moisen välinpitämätön miehen perässä joka käytöksellä*n jo todistaa/todisti, että se on väärä tyyppi sinulle?

Unohda tuollaiset pellet! tuollainen käytös merkitsee ettei mies oikeasti välitä. ei tuollisen pellen kanssa mitään vakavaa suhdetta kannata/pidä/voi alkaa!
joo vain jos haluat jotakin seikkailua elämääsi! ;-D

Eihän seurustelun alussa pidäkään nähdä joka päivä! On tavallaan normaalia jos ei näe viikkoon. En pitänyt miestäni välinpitämättömänä. Kyse oli siitä, että olin itse liian malttamaton koska olin jo huomannut rakastavani miestä. Halusin antaa silti miehelle tilaa, ja ennenkaikkea halusin esittää vaikeasti tavoitettavaa etten jäisi koiran asemaan.. Kaikki selvisi kun näin miten hän tuli mustasukkaiseksi luullessaan, että minulla on joku Pena. Sitten molemmat kertoivat toiselle mitä tunnemme ja aloimme seurustella vakavasti, muutimme yhteen ja nyt olemme naimisissa. Kadutti vain että mies sai päähänsä siitä Penasta niin kauheasti jotain,että piti vakuutella oikein tosissaan, asiaa ei helpottanut se että pena soitteli välillä työasioista.

Ymmärrän hyvin myös ap:n ongelman, rakastunut nainen käyttäytyy monesti eri tavalla kuin rakastunut mies. Olen monesti tuntenut itsesi epäkiinnostavaksi miehen silmissä, enkä ole keksinyt mitä voisin asialle tehdä.

Mies ottaa enemmän omaa tilaa, ja jos nainen puolestaan on aina valmis kuin tarjottimella, suhde on epätasapainossa.

Pelien pelaaminen ei silti kannata, vaan pitää etsiä aito kiinnostus itsestään muihinkin asioihin kuin miehen kanssa olemiseen. Ei ole meillä ainakaan toiminut.

 

[oikea ..]

Eihän seurustelun alussa pidäkään nähdä joka päivä! "

No ei tietenkään pidä nähdä joka päivä suhteen alussa!( ei varsinkaan jos tunteet ei ole aitoja.. )))

Mutta,jos tässä tapauksessa ap,lähettää viestejä ja soittaa ja mies torjuu naisen viestit ja soitot koko viikon ajan,eikä vastaa mitään takaisin..koko viikon?
Niin,ei ainakaan minun mielestä mies välitä,tai nyt joku sanoo "ehkä sillä on kiireitä? ja mie sanon sitten tuohon ja joopa joooooo.....kun onhan sillä aikaa käydä vessassa paskalla istua vessan pöntöllä 15 minuuttia haistelemassa omaa paskaa?

Jos sitä on oikeasti ihanstunut tai rakastunut toiseen niin kyllä viestiin ja soittoihin tulee vastakaikua! usko pois.sitten se on ihanaa kun oma kulta antaa kuulla itsestään jotakin...
Mutta, jos tunteet ei kohtaa niin annetaan toisen odottaa.
Ei rakkaus anna toisen odottaa.

 

[mies1]

Tässä tuntuu olevan monta seurakuntaa. Jotkut naiset eivät tartu puhelimeen koskaan, se on heille periaatekysymys; mies soittaa. Aina se ei mene jakeluun...

 

[aidot tunteet]

Eihän seurustelun alussa pidäkään nähdä joka päivä! "

No ei tietenkään pidä nähdä joka päivä suhteen alussa!( ei varsinkaan jos tunteet ei ole aitoja.. )))

Et sinä tiedä mistään mitään. Huh, että ärsyttää tuollaiset kommentit "tunteet ei ole aitoja"

Sinä et voi sieltä luetella kenen tunteet ovat aitoja. Luultavasti itse haksahdat johonkin liirum-laarum- ukkoon jolka lähettää sulle puskan ruusuja ja soittaa viiden minuuutin välein, saatana sehän niistä tunteista tekee sitten aitoja että ei ole mitään hajurakoa. Eihän sellaista kenenkään pää kestä "mussukka, kulta lässyn lässyn"

paljon puhetta jotka ei tee tunteita yhtään sen aidommiksi.

 

[Miljaa]

Minulla on oikeastaan sama ongelma.Entiselle poikaystävälle olin niin itsestäänselvyys, että ruoka tuli aina pöytään ja aina olin leiponut ja kotityöt jäin vain ja ainoastaan mulle.Sanoin hänelle ennen melkeimpä joka päivä, että rakastin häntä.Muutamaan viimeiseen kuukauteen kun oltiin yhdessä en enää sitä kertonut tai näyttänyt- mies ei edes tajunnut sitä!! Kuulin, että hän oli pettänyt minua useampaan kertaan.Tajusi vasta sitten kun halusin erota. Perään jäi itkemään ja kuulemma tyhjyys jäi ja rakastaa minua vieläkin vaikka erosta on monta kuukautta.

Inhoan koko sanaa itsestäänselvyys!!! Minulla on nyt uusi mies, ja olen häneen todella rakastunut vaikka olemme seurustelleet vasta muutamia kuukausia... hän sanoi minulle ensin rakastavansa minua vaikka sanoikin olevansa ns. hitaasti syttyvä. Silti minusta välillä tuntuu, että hän pitää itsestäänselvyytenä minua. Mitä helvettiä voisin tehdä? En halua enää koskaan olla itsestäänselvyys kenellekkään!!

 

[Ussa]

^^ Mitä tarkoitat itsestäänselvyydellä? Se nyt ainakin on itsestäänselvää, ettei kukaan jaksa (edes muutaman kuukauden ajan) suhtautua toiseen jatkuvasti kuin maailman ihmeellisimpään ihmeeseen. Eli kyllä rakastunutkin voi välillä käyttätyä välinpitämättömän, hajamielisen tms. oloisesti. Ja jos mies ei joka hetki hihku "rakastan sinua", tuo joka päivä kukkia tai joka kerta vuolaasti kiittele laittamaasi ruokaa, tuskin vielä pitää sinua itsestäänselvyytenä.

MUTTA jos mies ei ilmoittele juuri ollenkaan itsestään, sopii jatkuvasti menoja sinun ohitsesi (eli teillä olisi treffit mutta mies ilmoittaakin viime tingassa että hänellä onkin menoa), ei kuuntele sinua ja puhuu päälle, vähättelee mielipiteitäsi ja tunteitasi jne., silloin alkaa kuulostaa itsestäänselvyytenä pitämiseltä. Inha kokemus sinulla exäsi kanssa, mutta et voi silti uudelta mieheltä odottaa ikuisuusromeo-asennetta. Toisaalta, on hyvä että pidät puolesi etkä suostu itsestäänselvyydeksi!

 

[kynnysmatto vuosimallia -70]

Ero ensimmäisen miehen kanssa tuli pitkän suhteen jälkeen. Yksi isoimpia syitä oli juuri siinä, että vaikka tein lähes kaikki kotityöt, hoidin lapset, kävin töissä, tein kaikki ruoat jne, niin koskaan en saanut mieheltä kehua enkä kiitosta siitä, mitä olin perheemme hyväksi tehnyt. Olisi ollut mukavaa saada tunnustusta. Totta kai minä itse tiesin, mitä kaikkea hyvää olen tehnyt, mutta onhan se turhauttavaa, että ikinä ei kehuta hyvää ruokaa, ikinä ei huomata siistiä kotia, mutta sen sijaan siivoamattomista kohdista huomautellaan jne. Minä kyllästyin ihan tikahtumiseen asti siitä, että miehen puolelta kommunikointi oli vain pelkkää nalkutusta. Mies jäi itkien perääni, kun kävelin suhteesta ulos. Silloin olisi mieskin ollut valmis muuttumaan, mutta omat tunteeni olivat jo aikapäivää sitten muuttuneet rakkaudesta välinpitämättömän kautta vihaksi.

Nykyinen suhde oli alussa sellaista, että minua huomioitiin. Nyt tilanne on tässäkin suhteessa mennyt siihen, että minun kanssa ei välitetä viettää aikaa, minkäänlaista kehua en ole saanut yli vuoteen, seksissä minun haluamista ei huomioida ja ehdotukseni kaikesta uudesta torpedoidaan pihtaamalla seksiä. Olen niin täynnä kiukkua, että kävelisin heti suhteesta pois, jos ei olisi yhteisiä lainoja.

Minä en todellakaan halua mieheltä mitään jalkojeni alla olevan maan palvontaa eikä tarvitse koko ajan hokea rakkautta. Haluaisin ihan normaalia huomioimista edes viikkotasolla. Haluaisin oma-aloitteisesti annettuja halauksia ja sitä, että mies osallistuisi perheen, kodin ja parisuhteen hyvinvoinnin eteen yhtä lailla kuin minäkin. Kynnysmatoksi en aio enää ikinä, kunhan tästä suhteesta pääsen eroon. Mielummin olen ilman miestä kuin toisen tiskirätin korvikkeena.

 

[nainen-74]

Halusin vain sanoa että ei yhteiset lainat niin suuri este ole ettei huonosta suhteesta voisi kävellä ulos. Itse seurustelin kymmenen vuotta ja huomasin jossain kohtaa ettei meillä enää ollut mitään yhteistä. Keskustelujen jälkeen päätimme erota. Siitä sitten vaan pankkiin ja sopimaan miten laina hoidetaan, meidän tapauksessa mies lunasti osuuteni kodistamme ja asia oli sillä selvä. Ei se sen kummempaa ole, katsos. Jos siis todella haluaa muutosta.

 

[aikuisen miehen nainen]

En ihan ymmärrä. Jos on aidosti ja vilpittömästi toisesta kiinnostunut, ei tarvitse pelailla ja kikkailla jotain omituista.

Jos haluaa soittaa toiselle, niin sitten vain luuri käteen. Jos haluaa nähdä toisen, niin sitten näkee. Ei siinä tarvitse ihmetellä ja laskea päiviä. Ja jos pitää niin tehdä, niin suhde on silloin väärä.

Minä haluan miehen, enkä mitään lasta pelleilemään.

 

[erään mielipide]

Olen itse nainen ja elän suhteessa miehen kanssa, jolle olen ehkä jossain määrin helppo nakki. Näytän tunteeni avoimesti, pidän yhteyttä, ehdotan tapaamisia ja olen saatavilla. Päätin alusta asti, että en jaksa mitään pelejä, enä suosittele niitä kenellekään muullekaan. Mutta on olemassa kevyempikin vaihtoehto, kuin taktinen pelaaminen ja jonkun muun, esittäminen, kuin mitä oikeasti on. Itse olen huomannut, että jos tuppaan liikaa hänen seuraansa, hän saattaa viikon jälkeen olla vähän etäisempi. Ja sitten jos olenkin pari päivää omissa oloissani ja näemme sen jälkeen, hän on taas lämmin ja rakastava. Ei kai siinä mitään pelejä tarvita, mutta voi olla ihan tervettä antaa toiselle joskus omaa tilaa ilman, että toisen tarvitsisi sitä erikseen pyytää. Jos haluat olla miehen kanssa ja rakastat häntä, kehoitan sinua olemaan ihan vaan oma itsesi, mutta jos tiedostat, että sinulla on taipumusta takerua, voit toki kiinnittää siihen huomiota ja välttää sitä jo ihan itsesikin tähden. Nauti suhteestanne ja yhteisestä ajastanne, mutta käytä vapaa-aikaasi myös omiin harrastuksiin ja ystävien tapaamiseen. Älä ole "vaikeasti tavoiteltava" siksi, että saisit miehen juoksemaan perässäsi, vaan ole tavoittamattomissa silloin tällöin siitä syystä,että SINÄ ITSE HALUAT olla ystävien kanssa ja omissa haharrastuksissa ja siksi, että sinä myös haluat antaa suhteenne hengittää.

Jos kaikki toimintasi tähtää miehen huomion saamiseen, silloin sinä et ole tasapainossa oman elämäsi kanssa. Jos otat yhteyttä mieheen saadaksesi miehen huomion ja sitten taas vastaavasti olet ottamatta yhteyttä, jotta saisit miehesi huomion, niin silloinhan kaikki perustuu vain miehen huomion saamiseen, eikä se voi olla hyväksi sinulle. Mies voi olla sinulle tärkeä, mutta ei kaikki saa pyöriä miehen ympärillä.

Jos haluat olla viikon saavuttamattomissa, älä tee sitä kotona kärvistellen ja puhelinta kyttäillen, vaan lähde viikoksi matkalle ystävän kanssa. Silloin elät omaa elämääsi ja nautit, etäisyys tulee siinä sivussa, eikä sen tarvitse olla itse tarkoitus.

Jos teillä on hyvä olla yhdessä ja kuitenkin hetkittäin osaat vetäytyä elämään omaakin elämääsi, silloin kaiken pitäisi sujua itsestään. Jos taas joudut tekemään monimutkaisia temppuja miehen huomion saadaksesi, silloin olet sattunut yksiin sellaisen miehen kanssa, jonka huomiota et edes oikeasti halua.