Meillä tuo lapsi alkanut puhumaan hirveänä kuolemasta joulusta lähtien. Mitä jos hän kuolee, entä jos äiti kuolee tai isä. Milloin kuollaan jne. Jotenkin ihan kylmää sisintä nuo jutut. Myös jättämisen pelko tullut mukaan kuvioihin eli että isä ja äiti hylkää hänet. Kokemuksia?
Kokeneemmat, muiden 4-vuotiaat puhuvatko kuolemasta?
- Viestiketjun aloittaja Kotipsykologi
- Ensimmäinen viesti
V
vieras
Vieras
Meillä jossain vaiheessa lapsi kyseli kuoleeko hän ja puhui ettei halua kasvaa isoksi ja kuolla, kuuluu ikään jossa tällaiset jutut mietityttää.
Tuntuu tosiaankin ihan karmivalta kun lapsi ihan tuosta noin vaan juttelee, että kun hän kuolee teillä ei ole poikaa jne. Sitä on vain itselle jo muodostanut sellainen tietynlaisen käsityksen kuolemasta, jota lapsella ei vielä ole.
M
mä
Vieras
V
vieras
Vieras
Meillä oli myös nelivuotiaana pojalla kausi, jolloin kuolemasta puhuttiin. Ja sitten siihen kun sattui kaukaisen sukulaisen, mutta lapsen isän hyvän ystävän kuolema, puhuttiin asiasta taas paljon. Vastasin rehellisesti kaikkeen mihin kykenin, mutta en liian tarkkaan ja vain siihen mitä lapsi kysyi. Jotenkin minulle oli vaikeinta selittää se, että miksi kuollut ihminen haudataan. Kun se tuntuu itsestäkin niin kamalalta että ihminen laitetaan pari metriä mullan alle, ja vaikka itse sen tietääkin että toinen on aikaa jo kuollut. Mutta mitä siitä lapsi ajattelee!?!?! Mutta pakko tuosta kuolemasta on keskustella jollain tasolla, kun alkavat kysellä. Muuten siitä tulee lapsen elämään sellainen peikko, mitä pelätään vielä pitkään. Mutta vaikeaa minusta oli selittää asioita, mitä ei itsekään ymmärrä..
joo oli tolla meiän esikolla samanlaisia juttuja, mutta ne meni ohi ja nyt niistä ei puhutakkaan enään :hug:
J
Jep
Vieras
Kyllä siinä juuri neljän vuoden kynnyksellä alkoi ekaa kertaa pohtia. Ja huolestui kuolevatko äiti ja isi. Vakuutin että vasta sitten kun ollaan vanhoja pappoja ja mammoja. Ja sitten kun hän on itsekin jo vanha ja aikuinen, ja kun hällä omia lapsia. Tämä rauhoitti pientä. Lapsen niin vaikea käsittää ajankulua.
Meidän poika tuossa iässä puheli, että jos äiti kuolee ja isi kuolee, niin kuka hänet vie sitten tarhaan.
V
vieras
Vieras
Meillä kohta neljä vuotias kyselee myös kuolemasta. Mutta vasta noin eskari-ikäisenä tulee yleensä kuolemanpelko lapsille. Pienempänä vain muuten kyselevät oudosta asiasta, ilman sitä pelkoa.
Esikoiseni pohdiskeli juuri tuossa iässä ja vielä enemmän ehkä 5-vuotiaana kuolemaa.
Iltaisin kävimme keskusteluita siitä, että koska ihmiset kuolevat, voimmeko me vanhemmat kuolla, voiko lapsi itse kuolla jne.
Ja joskus tyttö itkikin sitä, ettei tahdo kuolla. Itse koin tuon vaiheen välillä aika ahdistavaksi, kun tyttö saattoi aamupala pöydässä myös avata keskustelun kuolema-aiheella.
Keskimmäinen pohti kanssa sitä aika paljon, nyt kuopus, joka vasta täytti 4v. ei vielä pohdi moisia.. hän on vielä kovin lapsellinen, eikä taida suuria pohdiskella.
Iltaisin kävimme keskusteluita siitä, että koska ihmiset kuolevat, voimmeko me vanhemmat kuolla, voiko lapsi itse kuolla jne.
Ja joskus tyttö itkikin sitä, ettei tahdo kuolla. Itse koin tuon vaiheen välillä aika ahdistavaksi, kun tyttö saattoi aamupala pöydässä myös avata keskustelun kuolema-aiheella.
Keskimmäinen pohti kanssa sitä aika paljon, nyt kuopus, joka vasta täytti 4v. ei vielä pohdi moisia.. hän on vielä kovin lapsellinen, eikä taida suuria pohdiskella.
N
Nuppu
Vieras
V
vieras
Vieras
Normaali vaihe. Paljon on kuolema ollut mukana leikeissä ja puheissa ollut jo vuoden.
En ole voinut sanoa, että ihmiset kuolevat vasta vanhoina kun lapsi on jo kokenut, ettei niin ole. Mutta olen kertonut, että ihmiset kuolevat ylensä kun ovat hyvin sairaita ja kipeitä tai tulevat vanhoiksi.
En ole voinut sanoa, että ihmiset kuolevat vasta vanhoina kun lapsi on jo kokenut, ettei niin ole. Mutta olen kertonut, että ihmiset kuolevat ylensä kun ovat hyvin sairaita ja kipeitä tai tulevat vanhoiksi.
N
Niin ja jatkan vielä
Vieras
että isoäitini kuoli tänään ja joudumme hautajaisiin lähtemään. Pojalle en ole vielä kertonut mutta kävimme syksyllä isoäitiä katsomassa. Jotta konkretisoituisi hälle koko kuolema. Vaikea asia pienelle - ja isolle.
Meidän 4-vuotiaan esikoistyttäremme puheissa sana "kuolema" esiintyy usein. Asia konkretisoitui isovanhempien kissan kuoleman jälkeen. En koe puheita karmivana, kai siksi kun olen itsekin pohdiskellut kuolemaan liittyviä asioita paljon pienenä. Vaeltelin pienenä ( ala-asteikäisenä) paljon hautausmailla...
Alkuperäinen kirjoittaja Sabira:
Ei ole nähnyt sitä elokuvaa. Luulen tosin, että tarhassa on jouluun liittyen juteltu jotain kun jossakin vaiheessa Jeesukset, tähdet, Mariat ja Josefitkin oli kuvioissa. Meillä ei ole koskaan vielä pelätty mitään, niin nyt alkanut tosiaankin pelkäämään, että isä ja äiti hänet jättää kotiin. Joskus kun on tullut uhkailtua, että vaatteet päälle tai jää kotiin. Sovimme tuossa miehen kanssa, että nuo uhkailut pitää lopettaa kyllä välittömästi.
M
minä
Vieras
meillä käsitellään ja on käsitelty paljon, nyt se on "jokapäiväinenjuttu" meillä on eläimiä kotona ja niitä sitten syntyy ja kuolee joten aihe on siitä tuttu.
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Juu, mä luulen juuri asian olevan noin. Niin syvällistä ei tunnu tuo kuolema olevan, sellaisia rupatteluja vain. Toki näkee varmaan äidin ilmeestä jotain jo, kun sanoo sitten juttelunsa olevan vissi (=vitsi).
Alkuperäinen kirjoittaja Istafra:
Olen aina tykännyt hautausmaista. Minäkin kuljeskelin lapsena, tosin useimmiten siellä tutulla hautausmaalla, jonne isäni vanhemmat oli haudattu. Ja luekselin hautakiviä ja keksin tarinat niille ihmiselle, joiden nimi luki kivessä.
Myös asuessani stadissa kuljin usein Hietaniemen hautausmaalla, se on rauhoittava ja kaunis paikka.
Mulle tuo kuolema on sellainen pelottava juttu ollut aina. Jonkinlaista kuolemanpelkoa esiintyy ja nyt sitten vähän tullut sellaista oman lapsen menettämisenkin pelkoa juuri lapsen puheiden vuoksi.
