koko elämä menee pilalle sama miten tekee

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja mä en jaksa enää jaksaa
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

mä en jaksa enää jaksaa

Vieras
umpikujassa ollaan.. mä en vaan enää jaksa elää täällä maalla kaukana omista läheisistäni.. mun koko elämä jäi omaan kotikaupunkiin ja täällä mä jäin ihan kuin tyhjän päälle. Mies ei suostu muuttamaan. Munko pitää nyt olla se joka kärsii tästä jotta se saa olla onnellinen? Masennus ei ole kaukana...
 
Ymmärrän sua. Eristäytyminen on kamala asia.. Mä lähtisin oman mielenterveyteni vuoksi. Ihminen tarvitsee sosiaalisia kontakteja, jotkut enemmän ja jotkut vähemmän.
 
[QUOTE="vieras";27209872]Suo siellä, vetelä täällä... Jos muuttaisitte lähemmäs sinun sukulaisia, olisko sitten mies se onneton? Pääsisittekö mitenkään kompromissiin?[/QUOTE]

kai se sitten menis niin.. mikä on kompromissi tällaisessa tilanteessa? mä en sellaista ole keksinyt...
 
[QUOTE="aapee";27209829]Noin vaanko muuttaisin lasten kanssa pois?[/QUOTE]
Mitä luulet, kumpaa lapset tarvitsee enemmän: äitiä joka on täysissä sielun voimissaan, vai äitiä joka on masentunut ja poissa pelistä?

Väitän, että ensiksimainittua. Vaikka se äiti asuisikin sitten eri paikassa kuin iskä (ja kenties eri paikassa kuin lapsetkin).

Minä en uhraisi omaa mielenterveyttäni asumalla paikassa, joka hiljalleen vie minusta kaiken elämänilon.
 
Alkuperäinen kirjoittaja mä en jaksa enää jaksaa;27209623:
umpikujassa ollaan.. mä en vaan enää jaksa elää täällä maalla kaukana omista läheisistäni.. mun koko elämä jäi omaan kotikaupunkiin ja täällä mä jäin ihan kuin tyhjän päälle. Mies ei suostu muuttamaan. Munko pitää nyt olla se joka kärsii tästä jotta se saa olla onnellinen? Masennus ei ole kaukana...

sinun on kuitenkin elettävä elämää vaikka muut on kaukana paitsi sinun pitää punita omia tunteistas ja jos tunnet olevas kotimaisemissa onnellisempi niin tiedät että eroatte. Kaks jääräpäätä ei voi antaa kummallekaan periks. (titaanien taistelu)
 
Mitä luulet, kumpaa lapset tarvitsee enemmän: äitiä joka on täysissä sielun voimissaan, vai äitiä joka on masentunut ja poissa pelistä?

Väitän, että ensiksimainittua. Vaikka se äiti asuisikin sitten eri paikassa kuin iskä (ja kenties eri paikassa kuin lapsetkin).

Minä en uhraisi omaa mielenterveyttäni asumalla paikassa, joka hiljalleen vie minusta kaiken elämänilon.

tuntee itsensä elinvoimaseks. Miehen mielipidettä tässä vaiheessa ei kuultu joten tämä menee sitten äidin puolelle.
 
Kompromissi on se, että ihan asiallisesti ja rauhallisesti kirjaatte molemmat molemmista paikkakunnista plussat ja miinukset. Se, että kirjoittaa vaan "mä tykkään tästä", ei lasketa, vaan ihan objektiivisesti työpaikka, tukiverkosto, harrastusmahdollisuudet, asunto, mahdolliset työmatkat kulut jne. Ja sitten asutte siellä missä on enemmän plussia, ja toinen aikuinen sopeutuu jos haluaa jatkaa parisuhdetta. Ja muuttaa asennettaa myönteisemmäksi. Pakkohan se on jommankumman joustaa ja jos päättää, että vaihtoehtoa ei ole, jos haluaa pitää perheen kasassa, niin väkisin pakottaa itsensä löytämään myös niitä asioita jotka on hyvin eikä vaan keskity niihin mitkä on huonosti.
 
[QUOTE="vieras";27209973]Kompromissi on se, että ihan asiallisesti ja rauhallisesti kirjaatte molemmat molemmista paikkakunnista plussat ja miinukset. Se, että kirjoittaa vaan "mä tykkään tästä", ei lasketa, vaan ihan objektiivisesti työpaikka, tukiverkosto, harrastusmahdollisuudet, asunto, mahdolliset työmatkat kulut jne. Ja sitten asutte siellä missä on enemmän plussia, ja toinen aikuinen sopeutuu jos haluaa jatkaa parisuhdetta. Ja muuttaa asennettaa myönteisemmäksi. Pakkohan se on jommankumman joustaa ja jos päättää, että vaihtoehtoa ei ole, jos haluaa pitää perheen kasassa, niin väkisin pakottaa itsensä löytämään myös niitä asioita jotka on hyvin eikä vaan keskity niihin mitkä on huonosti.[/QUOTE]

Asia on siitä hankala että miehellä on täällä vakituinen työpaikka ja omaa lähes hiljattain rakennettu talo. Mulla ei ole täällä työtä eikä omalta alaltani ole työpaikkoja ollut tarjolla yli vuoteen ei edes mitään paska duunia. Mulla ei ole autoa tms. Olen köyhä koska olen työtön. Lapsi joutuu käymään koulua eri kielellä mikä on tuottanut suuria vaikeuksia ja lapsi itkee usein ettei halua mennä kouluun. mulla ei ole ketään täällä johonka voisin luottaa tai purkaa oloani jos siltä tuntuu eli tukiverkostoa ei ole. mä tiedän että ainoa tapa jolla mä selviän on että lähden täältä. on vaan niin vaikeaa tehdä sellainen päätös.
 
[QUOTE="...";27209970]Data hei, nyt löysäät vähän omiakin periaatteitasi! Toinen ihan hukassa elämänsä kanssa ja sä vaan olet jääräpäänä.[/QUOTE]

data. Miks oikeasti esim. sinä haukut... tiedät vaikeassa asiassa sinä voisit olla se joka avittaa, koska aina sinä voit olla se joka voi kärsiä samn homman? en auta tässä ketään vaan ihmettelen toisten mieltä? mikä teistä tekee tunne vammasen?
 
[QUOTE="aapee";27210032]Asia on siitä hankala että miehellä on täällä vakituinen työpaikka ja omaa lähes hiljattain rakennettu talo. Mulla ei ole täällä työtä eikä omalta alaltani ole työpaikkoja ollut tarjolla yli vuoteen ei edes mitään paska duunia. Mulla ei ole autoa tms. Olen köyhä koska olen työtön. Lapsi joutuu käymään koulua eri kielellä mikä on tuottanut suuria vaikeuksia ja lapsi itkee usein ettei halua mennä kouluun. mulla ei ole ketään täällä johonka voisin luottaa tai purkaa oloani jos siltä tuntuu eli tukiverkostoa ei ole. mä tiedän että ainoa tapa jolla mä selviän on että lähden täältä. on vaan niin vaikeaa tehdä sellainen päätös.[/QUOTE]

Missäs te oikein asutte, jos lapsi joutuu käymään koulua eri kielellä kuin on tottunut? Suomessa kuitenkin opetusta tulisi tarjota sekä ruotsiksi, että suomeksi. Voi vaan olla, että lapsen koulu ei ole silloin se lähi koulu. Jutteleppa asiasta opettajan kanssa.

Sitten mä en ainakaan eroa alkais miettiin, jos rakastatte toisianne ja muuten sujuu.Enkä tollaisen takia alkais rikkoon lapsen perhettä. Asia on toinen jos sun ja miehen välillä ei ole rakkautta.

Eikö miehesi voi hommata sinulle autoa? Yhteistä kotia kai kuitenkin asutte. Hae kursseille, kouluun, hetkeksi töihin vaikka jollein muulle alalle mihin oot kouluttautunut, jos oman alan töitä ei ole. Älä jää rypemään itsesääliin ja pahaan oloon, hakeudu harrastuksiin missä tapaat muita ihmisiä, saat muuta ajateltavaa.

Oletteko asuneet jo kauan siellä missä nyt asutte? Jos olette asuneet vasta vähän aikaa niin voin kertoa ihan kokemuksesta, että täysin uuteen paikkaan sopeutuminen voi viedä parikin vuotta, tarvii kuitenkin luoda kaikki suhteet ja verkostot nollasta. Juttele miehellesi ja kerro tuntemuksistasi, sopikaa, että katselette vaikkapa vuoden-pari ja jos edelleen koet ettet sopeudu niin sitten voisitte harkita muuttoa.
 

Yhteistyössä