vain yksi elämä ja sekin pilalla

[Ninni]

kadotin elämäniloni kun tajusin että tässä tää elämä sitten on, paremmaksi tämä ei muutu.

olen onnellinen lapsistani, mutta suren tulevaa. olen yh, velkaantunut pahasti. velat johtuvat siitä että kun ex oli jättänyt mut taloudellisesti pulaan, masennuin enkä jaksanut hoitaa asioitani. velkaa on niin etten pysty maksamaan sitä tavallisen pulliaisen palkalla ikinä pois.

olen kouluttamaton, meinaan toisen lapsen kasvaessa, täyttäessä sen 3v lähteä opiskelemaan(vielä olen siis kotona), ylioppilas sentään olen, mutta pelkäänpä että kukaan ei ota töihin ihmistä jolla on niin hirveä velkataakka kuin mulla, ja luottotiedot menetetty tietenkin sen takia. ja vaikka opiskelun jälkeen töihin pääsisin niin peruspalkalla menee 20v ennenkuin velat on maksettu. silloin lapset ovat jo isoja, enkä ole mitään pystynyt heille tarjoamaan, kädestä suuhun- elämää ainoastaan, jota en nyt enää ilon elämiseen kadotettuani jaksa maustaa yhteisillä pikku puuhilla.....=(

toisaalta suren sitäkin että se mies joka mulla oli, meni. vaikkakin oli varsinainen p*ska mieheksi. toista miestä tuskin saan(tämä on vain realistinen arvio, ei itsesääliä), olen 20kg ylipainoinen, en juurikaan kaunis ja olen sotkuisen näköinen. olen sen tyylin ihminen jonka päällä uusi ja kalliskin merkkivaate näyttää nuhruiselta. ja eipä noita uusia vaatteita liiemmin saa hommattua, kun elää näillä huisin huikeilla tuilla.

en ole masentunut, en vaan jaksa kuvitella tulevaa........kaupungin vuokra-asunnossa lasten kanssa yksin, raha-päivänä tili tyhjenee laskuihin ja ruokaan koko niiden lapsuusajan(onneksi me silti syödään suht hyvin).tähän samaan asuntoon lapset vielä ylä-asteikäisenä palaavat koulusta kotiin, tässä mä ilmeisesti majailen hamaan tulevaisuuteen, omaan asuntoon kun mulla tuskin koskaan on mahdollisuutta.........ja mitään en tosiaan voi lapsilleni tarjota, mitään ylimääräistä.......

onko tämä elämää?

 

[Ford Prefect]

Äläs nyt =) :hug:

Menet velkaneuvontaan jos et ole ollut jo?

Ja kyllä se ura urkenee, kun saat opiskeltua. :wave:

 

[vieras]

kyllä se elämä siitä
tuo velkaneuvonta oli hyvä ja
kirpparilta saa vaatteita halvemmalla.

 

[pikkuvaemo]

kadotin elämäniloni kun tajusin että tässä tää elämä sitten on, paremmaksi tämä ei muutu.

olen onnellinen lapsistani, mutta suren tulevaa. olen yh, velkaantunut pahasti. velat johtuvat siitä että kun ex oli jättänyt mut taloudellisesti pulaan, masennuin enkä jaksanut hoitaa asioitani. velkaa on niin etten pysty maksamaan sitä tavallisen pulliaisen palkalla ikinä pois.

olen kouluttamaton, meinaan toisen lapsen kasvaessa, täyttäessä sen 3v lähteä opiskelemaan(vielä olen siis kotona), ylioppilas sentään olen, mutta pelkäänpä että kukaan ei ota töihin ihmistä jolla on niin hirveä velkataakka kuin mulla, ja luottotiedot menetetty tietenkin sen takia. ja vaikka opiskelun jälkeen töihin pääsisin niin peruspalkalla menee 20v ennenkuin velat on maksettu. silloin lapset ovat jo isoja, enkä ole mitään pystynyt heille tarjoamaan, kädestä suuhun- elämää ainoastaan, jota en nyt enää ilon elämiseen kadotettuani jaksa maustaa yhteisillä pikku puuhilla.....=(

toisaalta suren sitäkin että se mies joka mulla oli, meni. vaikkakin oli varsinainen p*ska mieheksi. toista miestä tuskin saan(tämä on vain realistinen arvio, ei itsesääliä), olen 20kg ylipainoinen, en juurikaan kaunis ja olen sotkuisen näköinen. olen sen tyylin ihminen jonka päällä uusi ja kalliskin merkkivaate näyttää nuhruiselta. ja eipä noita uusia vaatteita liiemmin saa hommattua, kun elää näillä huisin huikeilla tuilla.

en ole masentunut, en vaan jaksa kuvitella tulevaa........kaupungin vuokra-asunnossa lasten kanssa yksin, raha-päivänä tili tyhjenee laskuihin ja ruokaan koko niiden lapsuusajan(onneksi me silti syödään suht hyvin).tähän samaan asuntoon lapset vielä ylä-asteikäisenä palaavat koulusta kotiin, tässä mä ilmeisesti majailen hamaan tulevaisuuteen, omaan asuntoon kun mulla tuskin koskaan on mahdollisuutta.........ja mitään en tosiaan voi lapsilleni tarjota, mitään ylimääräistä.......

onko tämä elämää?

Tilanteesi on varmasti rankka ja vaikea, mutta muista, että kukaan muu ei voi elämääsi parantaa, kuin sinä itse. Aloita omasta hyvinvoinnistasi. Saisitko lapset hoitoon vaikka kerran viikkoon? Voisit aloittaa esim. lenkkeilyn tai muun harrastuksen. Usein kun pää saa tuulettua, alkaa tulevaisuus vaikuttaa valoisammalta.

 

[kirpin]

Voit tarjota lapsille ainakin rakastavan ja heistä huolehtivan äidin.
:hug:

 

[sissi]

En voi muuta sanoa kuin, että luota siihen että elämä kantaa. Elämä on yllätyksiä täynnä, suunta voi muuttua yhtäkkiä aivan toisenlaiseksi
Ne asiat mihin itse voit alkaa heti vaikuttamaan on tuo velkataakka ja oma ulkomuoto ja itsetunto. Maanantaina marssit pankin velkaneuvojan puheille ja alatte järjestämään asioita. On myös mahdollista ettei kaikkea velkaa tarvitse maksaa takaisin, jos pääsee semmoiseen velkajärjestelyyn (en nyt muista mikä sen systeemin nimi on, kaveri nimittäin pääsi sellaiseen kun jäi kahden lapsen yksinhuoltajaksi ja mies oli keplotellut kaikki velat hänen maksettavakseen).
Ja tuo ulkomuoto asia nyt on semmoinen, että tiedät varmasti itsekkin mitä voit tehdä. Alat liikkumaan joka päivä ja katsomaan tarkemmin syömisiäsi, niin ihan varmasti painokin putoaa ja samalla itsetunto kasvaa. Aivan takuulla.
Asioilla on tapana järjestyä, luota siihen

 

[OnniKeiju]

Kaikesta voi sopia...jokaisen velkojan kans pystyy sopimaan

Sulla on lapset, joita varmasti rakastat

Mitä se haittaa vaikka yläkouluikäsenä lapset kulkee samaan asuntoon...? sehän on niiden koti.

Kirpparilta löytää hyviä vaatteita (suurin osa mun vaatteista on kirppikseltä ) painoa voi pudottaa ja ilme muuttuu kovasti jo uudella hiusvärillä

Ota silmä käteen ja kato ittees, sä oot kaunis ja todella tärkeä =) Sulla on vaan yks elämä, ei sitä oo tarkotettu hukkaan heitettäväks.

 

[miljoonakala]

Se elämä on just niin hyvää kuin sä itse siitä teet. Jos sä asennoidut niin että sä et oo mitään eikä tuu mitään ja kaikki on olematonta niin kyllähän se sit onkin.

Nostat pään pystyyn ja katot lapsis,kukaan muu ei pysty saamaan aikaan mitään noin arvokasta ja ihanaa ja alotat siitä.

Mä olen kamppaillut vähän samanlaisten ajatusten kanssa mut sit mä totesin et mä saan itkeä vaikka loputtomiin kohtaloani jos mä haluan. Mulla on kumminkin lapset (ja elikot) ja niistä mä pidän huolen. Ja mä olen just niin hyvä kuin kuka tahansa muukin.

 

[myy]

Pyri sostoimen kautta saamaan apua ja neuvoa velkasaneeraukseen. Siinähän on se lohtu, että jos todella näyttää sille että velat menee karkuun niinkuin suurissa veloissa on tapana, ne saa joskus anteeksi ja saat uuden mahdollisuuden. Saneerauksessa käydään tarkasti läpi mistä ja miten velat ovat syntyneet.

Ei yhdellekään työnantajalle kuulu sinun velat, eli se ei ole este päästä töihin. Myös ylioppilaana sulla voi olla töitä. Tosin en tiedä millaisella paikkakunnalla asut, mutta ainakin meillä päin kaupanalalta ja toimistoista löytyy työtä lukion käyneelle. Siihen päästyäsi voisit yrittää vaikka oppisopimuksella opiskella alan tutkintoa? Mitä olit ajatellut opiskella? Kun tuossa mainitsit siitä..

Onko sulla perhetyöntekijän tukea? Käypä rohkeasti kysymässä soskusta. Sen tehtävä on tukea teitä ja ennenkaikkea turvata sulle ja sun lapsille tasapainoinen ja hyvä elämä. En tiedä onko sinulla sellaisia ystäviä kenelle voisit kertoa kaiken, hänelle voit.

Vaikka sinulla on ylipainoa ja mollaat itseäsi, tuntuu sinulla olevan enemmän järkeä päässä ja realistisempi kuva elämästäsi kuin monella "normi"-ihmisellä.

Häntä pystyyn siis!!! Ja hösseliksi!!!

 

[vieras79]

Minun mottoni elämässä on tämä...
Ei ole asiaa tai tilannetta josta ei selviä,eikä ole asiaa josta olisin jollekkin kateellinen,koska voin saada kaiken saman.

Nyt katsot itseäsi peilistä ja päätät saada asiat kuntoon,velka lyhenee maksamalla vaikka 20?/kk katsot itsellesi oppisopimuspaikan joka on parempi kuin opiskelu kun sulla on lapsiakin,saat palkan.
Ja se että olet päässyt lihoomaan niin siihen auttaa liikunta,ja oikee ruoka valio.
saat taatusti kaiken järjestymään kunhan päätät ja lapsen voi laittaa päivähoitoon jo alle 3v.Mutta jos haluat olla kotona niin kunnioitan päätöstäsi mutta jos aloitat kaiken aikeisemmin niin elämä helpottaa myös aikaisemmin.
Parempaan elämään kortit latelet itse,ei kukaan muu,kukaan ei tule luoksesi ja sano"maksan velkasi,annan ammatin ja otan ylipainosi pois"

Nyt otat itseäsi niskasta kiinni ja teet asian eteen jotain,täällä on vinkkejä ja hyviä sellaisia,kaikki on kiinni susta.
Jaksamisia ja kovaa taistelu henkee toivotan (hali hymiö)

 

[mamma]

Minun mottoni elämässä on tämä...
Ei ole asiaa tai tilannetta josta ei selviä,eikä ole asiaa josta olisin jollekkin kateellinen,koska voin saada kaiken saman.

Nyt katsot itseäsi peilistä ja päätät saada asiat kuntoon,velka lyhenee maksamalla vaikka 20?/kk katsot itsellesi oppisopimuspaikan joka on parempi kuin opiskelu kun sulla on lapsiakin,saat palkan.
Ja se että olet päässyt lihoomaan niin siihen auttaa liikunta,ja oikee ruoka valio.
saat taatusti kaiken järjestymään kunhan päätät ja lapsen voi laittaa päivähoitoon jo alle 3v.Mutta jos haluat olla kotona niin kunnioitan päätöstäsi mutta jos aloitat kaiken aikeisemmin niin elämä helpottaa myös aikaisemmin.
Parempaan elämään kortit latelet itse,ei kukaan muu,kukaan ei tule luoksesi ja sano"maksan velkasi,annan ammatin ja otan ylipainosi pois"

Nyt otat itseäsi niskasta kiinni ja teet asian eteen jotain,täällä on vinkkejä ja hyviä sellaisia,kaikki on kiinni susta.
Jaksamisia ja kovaa taistelu henkee toivotan (hali hymiö)

Tähän kommenttia sen verran, että velka lyhenee varmasti noin, mutta korot vievät sen kuitenkin miinukselle. Ikävä tosiasia.

 

[vinkki]

http://www.takuu-saatio.fi
Tiedän tunteen, että velkaantuminen tuntuu lopulliselta ja se ajaa mm. siihen, ettei jaksa huolehtia itsestään. Päivä kuluu toisensa jälkeen ja jokaisena päivänä miettii velkojensa määrää ja omaa kurjuuttaan.
MUTTA, viidessä vuodessa saat velkajärjestelyllä asiasi kuntoon. Se kannattaa ottaa asiaksi heti huomenna eli soitat tuonne Takuusäätiöön ja saat neuvoja miten jatkaa. Kun velat on järjestyksessä, niin elämäkin näyttää ihan eriltä.

 

[vieras79]

Minun mottoni elämässä on tämä...
Ei ole asiaa tai tilannetta josta ei selviä,eikä ole asiaa josta olisin jollekkin kateellinen,koska voin saada kaiken saman.

Nyt katsot itseäsi peilistä ja päätät saada asiat kuntoon,velka lyhenee maksamalla vaikka 20?/kk katsot itsellesi oppisopimuspaikan joka on parempi kuin opiskelu kun sulla on lapsiakin,saat palkan.
Ja se että olet päässyt lihoomaan niin siihen auttaa liikunta,ja oikee ruoka valio.
saat taatusti kaiken järjestymään kunhan päätät ja lapsen voi laittaa päivähoitoon jo alle 3v.Mutta jos haluat olla kotona niin kunnioitan päätöstäsi mutta jos aloitat kaiken aikeisemmin niin elämä helpottaa myös aikaisemmin.
Parempaan elämään kortit latelet itse,ei kukaan muu,kukaan ei tule luoksesi ja sano"maksan velkasi,annan ammatin ja otan ylipainosi pois"

Nyt otat itseäsi niskasta kiinni ja teet asian eteen jotain,täällä on vinkkejä ja hyviä sellaisia,kaikki on kiinni susta.
Jaksamisia ja kovaa taistelu henkee toivotan (hali hymiö)

Tähän kommenttia sen verran, että velka lyhenee varmasti noin, mutta korot vievät sen kuitenkin miinukselle. Ikävä tosiasia.

Joo niin taitaa olla,mutta kerroin esimerkin ettei velkoja tarvii aina maksaa satoja euroja,vaan pienempikin summa on olemassa....;-)

 

[M i l j a]

Parasta mitä lapsilles voit antaa, on aikaa ja rakkauttaa. Ei ne lapset tartte menestyäkseen uusimpia leluja ja merkkivaatteita, isoa taloa, missä kasvaa, omaa huonetta, etelänmatkoja jne.
Sun lapsi voi olla onnellisempi kun naapurin hemmoteltu kakara jolla on kaikkea, koska vanhemmat on rikkaita.
Pää pystyyn, veloista aina selviää sopimalla maksuajoista ym.
Älä ota paineita raha-asioista varsinkaan sen takia, ettet pysty tarjoamaan lapsilles mitään. Koska tuo ei ole totta, pystythän sinä tarjoamaan, omaa aikaas, lämpimän kodin ja joka päivä ruokaa. Älä anna sun murheitten vaikuttaa lasten kanssa touhuamiseen.

Sen kalliin huvipuistokeikan voi aivan hyvin korvata ottamalla eväät messiin ja menemällä kaupungin monipuolisemmalle leikkiskälle. Lasten mielestä varmasti mukava keikka

 

[Kissansilmä]

:hug: Äläs nyt, asioilla on tapana järjestyä, sen olen itsekkin tullut useasti huomaamaan. Oletko hakenut apua itsellesi, kyseles jostain miten voisit alkaa asioita setvimään eteenpäin, ota yhteyttä vaikka tonne www.takuu-säätiö.fi . Ei lapsista tartte huolissaan olla, tartteekos niille opettaakaan että kaiken voi saada, elämässä pärjää vähemmällläkin. Kirpparilta saa vaatetusta yms ja maha täyteen ruokaa, rakkautta ja huolenpitoa. Otat iloa arjen pienistä asioista, ja rakkauskin voi yllättää - tuskin sä loppuikää itseksesi olet jos vain halua on rakastaa, aina on kaikille "vastakappaleensa".

 

[essi]

itsellä oli melkein henk.koht. konkurssi edessä velkaantumisen takia. Sitten ihmeen kaupalla sain työpaikan, samoin mies, ja nyt saadaan velkoja lyhennettyä, vaikka vielä vuosia niitä maksetaankin. Asioilla on tapana järjestyä. Usko pois!

 

[kannatas]

varmaan jo nyt lähteä töihin eikä oottaa sinne 3v asti..herää pahvi

 

[Miten on mahdollista]

Tämän on oltava provo. Ei oikeasti kukaan toinen ihminen pysty velkaannuttamaan toista. Minä en voi käsittää miten se on mahdollista?

 

[minä]

Kyllä sä vielä sieltä nouset usko pois.Itse jäin tyhjän päälle kun uhkapeluri äxä pelasi meiltä kodin ja pisti rahoiksi kaikki mitä voi.Nähtiin lapsien kanssa nälkää ja tuntui ettei siitä kuopasta ikinä voi nousta.Mutta kyllä voi.Tänä päivänä ei ole velkoja ja elän onnellisena uusperhe elämää.Helppoa ei aina ole ollut mutta kyllä siitä selviää.Se mikä ei tapa vahvista !Ota yhteyttävelkasaneraukseen ja järjestä elämääsi uudelleen.Nosta rohkeasti pääsi pystyyn ja tartu toimeen.Ei peliä ole vielä menetetty.Tsemppiä !

 

[minä]

Tämän on oltava provo. Ei oikeasti kukaan toinen ihminen pysty velkaannuttamaan toista. Minä en voi käsittää miten se on mahdollista?

Kyllä varmasti joutuisit samaan jaman jos lähtisit kimppaan mun äxän kanssa tietämättä mitä se on miehiään

 

[aijai]

Tämän on oltava provo. Ei oikeasti kukaan toinen ihminen pysty velkaannuttamaan toista. Minä en voi käsittää miten se on mahdollista?

samaa mietin. Ette kai te vaan takaa ukkonne lainoja ym. typerää.

 

[ihmettelee]

Tämän on oltava provo. Ei oikeasti kukaan toinen ihminen pysty velkaannuttamaan toista. Minä en voi käsittää miten se on mahdollista?

Kyllä varmasti joutuisit samaan jaman jos lähtisit kimppaan mun äxän kanssa tietämättä mitä se on miehiään

Miten se on mahdollista jos en laittaisi nimeäni mininkään ja naimisiin mentäessä tekisin avioehdon, jokaisen lainan saisi ottaa vaan yksin jne.

 

[minä]

Tämän on oltava provo. Ei oikeasti kukaan toinen ihminen pysty velkaannuttamaan toista. Minä en voi käsittää miten se on mahdollista?

Kyllä varmasti joutuisit samaan jaman jos lähtisit kimppaan mun äxän kanssa tietämättä mitä se on miehiään

Miten se on mahdollista jos en laittaisi nimeäni mininkään ja naimisiin mentäessä tekisin avioehdon, jokaisen lainan saisi ottaa vaan yksin jne.

Meillä ei ollut sitä avioehto eikä se että mieheni ole uhkapeluri paljastannut heti
vaan vasta vuosien päästä.Mihe piti hoita asuntolaina mutta kun ei hoitannut ja pimitti karhukirjeet yli vuoden.Oli myös ottannut lähes kaikki luotot mitä sai yhtään en ollut sille takannut.Ja vaikka asuntoa myytiin niin lainaa jäi vielä hirveäst eikä sitä muuta tarvinnutkaan ollakseen kusessa.Olin kodinhoidontuella kotona ja muntuloilla ei yksin mitä maksannut