koliikki

[Emmi]

TOsi vähän täällä on keskustelua koliikista ja ehkä ymmärrettävää, siinä ei paljon koneelle kerkiä. Kuitenkin haluaisin tietää muiden kokemuksia, neuvoja, yms., jos joku sattuu täällä omistamaan koliikkivauvan. Meillä 2 kk:n ikäinen vauva, jolla koliikki. Itkua pitkin päivää, pahimmillaan iltaisin. On korvikkeella, imetys ei onnistunut. Vyöhyketerapiaa on kokeiltu, lääkäri on tutkinut. Muu ei taida auttaa kuin aika.

Kertokaa siis muutkin äidit, miten paljon itkua päivässä, onko vauvanne korvikkeella/imetyksellä, mikä auttanut??? Ja myös, miten itse jaksaa, miten parisuhde jaksaa????

 

[väsynyt äiti]

Hei, en teidä onko meillä koliikkia vai mitä, mutta meillä itketään ja väännellään ja paljon. Lääkärissä ollaan käyty, mutta mitään ""vikaa"" ei vauvasta löydy. Meillä ikävä kyllä mikään ei ole auttanut itkuihin, ollaan testattu kaikki tipat ja korvikkeet.... Vauva on nyt 5 viikkoa ja päivittäin itketään...hmmm....ainakin 3-5 tuntia. Oikeastaan kaikki hereillä oloaika on ainakin pientä kitinää ja varsinkin illat huutoa/itkua. En usko minkään muun kuin ajan auttavan.

Meilläkin vauva on kokonaan korvikkeella, imetys ei onnistunut täälläkään. Valvonut olen oikeastaan koko tämän 5 viikkoa ja siitä tietysti kärsii kaikki...parisuhde myöskin. Onneksi tietää, että ei tämä loputtomiin kestä ja sillä sitä jaksetaan eteenpäin.

Tuntuuko sustakin, että vauva ajasta ei pääse kunnolla nauttimaan? Musta ainakin tuntuu siltä. Tuntuu pahalta kaiken aikaa ajatella, että voi kunpa aika kuluisi nopeasti...ei osaa nauttia tästä hetkestä, koska se on yhtä itkua ja tuntuu, että vauva vain kärsii

Olen miettinyt myös, että olisi mielenkiintoista lukea muiden kokemuksia ns. vaativista vauvoista. Kaikilla lähipiirissä tuntuu olevan vain vauvoja, ketkä nukkua tuhisevat ja syövät...

Voimia sulle!

 

[mippe]

Ihan mielenkiinnosta kysyisin, et onko suljettu pois mahdollista maitoallergiaa itkujen taustalta?
Sitähän ei toki saada välttämättä edes testeillä selväksi vaan ainoastaan kokeilemalla apteekin lehmänmaidottomia korvikkeita.
Ajattelin vaan, kun kirjoitit, et itkua on ympäri vuorokauden, usein koliikki-itku kuitenkin ajoittuu nimenomaan iltaan/yöhön.

 

[Pahvi]

Meidän neidillä oli koliikki.
Siinä 1kk iän jälkeen itkuisuus lisääntyi ja 2kk:n jälkeen oli selvä ""rytmi"".
Joka ilta huuto alkoi klo 18 ja neiti nukahti klo 23.
Kyllähän tyttö myös päivällä huusi, mutta tuo illan 5 tuntinen oli lähes jatkuvaa karjumista ja mikään siihen ei auttanut.
Sen välin tyttö huusi ja huusi.
Huusi hiukan vähemmän kun isänsä kantoi häntä sylisää mahallaan (kädet jalkovälistä ja olan kohdalta).
Makkarissa oli telkkari päällä ja siinä edessä käveltiin ja hytkyteltiin tunti tolkulla.
Sitten kun 3kk tuli täyteen, niin aika nopeasti se huuto loppui, siis lähes kerta iskusta. Uskomatonta, mutta totta.
Sen jälkeen iltaisin ei enää ollut sitä säännöllistä itkua.

Ja meillä täysimetys (mitä nyt sairaalassa sai tuttelia)...

 

[Emmi]

Meillä on todellakin tehty kaikki tutkimukset ja apteekin peptidi-Tutteli kokeiltu, ei apua. Kyllä se pahin itkuaika on iltaisin (nytkin karjuu mun sylissä rintarepussa ja on ihan kauheeta...). Kyllä todellakin on vaikea nauttia vauva-ajasta, kun ensinnäkin näkee, että toisella on hirveä tuska ja toiseksi se vauvan jatkuva kiljuminen voi oikeesti myös käydä hermoille, vaikka muuten neiti onkin aivan ihana ja kauan kaivattu. Meillä päivisin tuleva itku on varmaan semmoista normaalia vauvojen itkua, sen saa lakkaamaan eikä ole niin raastavaa kuin tämä iltaitku. Oltiin sairaalassakin yön yli tarkkailussa ja kyllä ne sielläkin koliikiksi sanoivat.
Lisäksi tyttelillä pullahtanut aikast mukava napatyrä tän kaiken huutamisen keskellä, siis todella iso tyrä. Ei kuulemma tehdä mitään, jos ei mahdottomaksi rupea.
Kyllä odotan kuin kuuta nousevaa tuota maagista kolmen kuukauden rajapyykkiä..... Enää vähän yli 4 viikkoa.....
PArisuhde on aivan unohdettu tällä hetkellä, väsymystä riittää täälläkin. Tuntuu, ettei mies aina ihan ymmärrä. Silti haluisin nauttia vauvasta täysin siemauksin, olen kyllä nyt jo ajatellut, että otan kaiken takaisin sitten kun/jos tää aikanaan loppuu ja olen hänen kanssaan äitiyslomalla vähän kauemmin kuin alkuun oli suunniteltu.

Miten usein ja kuinka paljon sinä väsynyt äiti ruokit vauvaa ja mikä korvike teillä käytössä? Mulla on edelleen hakusessa tuo vaavin syöttäminen, joskus tuntuu, että huuto on nälkää ja annan ruokaa, sitten pulauttaa ja huutaa kahta kauheemmin...

 

[väsynyt äiti]

Oon yrittänyt ton syöttämisen suhteen vähän kaikenlaista taktiikkaa. Yhdessä vaiheessa pidin vähintään sen kolme tuntia väliä syötöissä, mutta ei sekään auttanut. Vaikea tosiaan tietää millon vauvalla on nälkä ja millon huutaa tuskaansa. Meilläkin syö vaikka vääntää mahassa kuinka paljon ja sitten tosiaan pulauttelee/oksentaa ja huutaa enemmän...huokaus....Nykyään syötetään vähän miten sattuu. Välit on 1,5-4 tuntia.

Meillä on kanssa epäilty tota maitoallergiaa, ensin oli käytössä apteekin Almiron pepti ja koska siitä ei ollut yhtikäs mitään apua, vaihdettiin kaikkein ""hienoimpaan"" versioon eli Neocateen. Neocate ollut nyt käytössä vasta pari päivää, voi olla että siitä ois ollut hieman apua tai sitten on vaan sattunut hieman parempi jakso.

Mulla on myös hakusessa ihan kaikki, tuntuu ettei tähän hommaan saa mitään otetta. Ensimmäiset pari viikkoa olin aivan sekaisin, itkin itsekin kaikki illat kun vauva vain itki, tuntui ettei sitä osaa tehdä mitään oikein. Edelleen vauva itkee varmaan yhtä paljon, mutta jotenkin helpottanut omaa oloa se, että ollaan käytetty vauvaa lääkäreissä (meilläkin oli pari yötä sairaalassa, sieltä ei löytynyt selitystä vatsavaivoihin, ikävä kyllä löytyi muuta vikaa) ja saanut lääkäreiden mielipiteen siihen, että tämä on ""normaalia"".

Tietysti tämä oli kaikkien toiveiden täyttymys kun saimme vauvan, yritystä ja pettymyksiä oli takana jo kasapäin, mutta en tiennyt kuinka avuttomaksi sitä voikaan itsensä tuntea kun vauva itkee kaiken aikaa vaikka tekisit mitä...

Ihan uteliaisuudesta Emmi, synnytitkö alakautta vai sektiolla ja millä viikolla? Ei liity tähän varmasti mitenkään, mutta tulipahan mieleen....

 

[elli]

Meillä vauva vajaa 5 vko ja täysimetyksellä. Huutaminen ei ole vielä (?) täysin selvässä rytmissä. eilen huusi pahiten päivällä ja vain tunnin, tänään tämä ilta oli yhtä karjumista seitsemästä yhdeksään, aivan suoraa karjumista äänensä käheäksi. aamulla ja päivällä oli sellaista suht normaalia mahanpurujen itkua, ne helpottivat kun sai piereskeltyä tai röyhtäistyä...

Välillä on ollut helppoja päiviä mutta välillä tuntuu että pää leviää. Mies on kyllä loistava, mutta eipä tässä juuri parisuhdetta eletä kuin lasten kautta. Isompi on pian kaksi vee ja kaipaa paljon huomiota hänkin. Mutta on aivan ihana vauvaa kohtaan.

Ja meillä ei ole vielä homma edes pahana kun teidän muiden tarinoita lueskelee. *Iso Hali*

 

[Mippe]

Voimia ja jaksamista teille Emmi ja Väsynyt äiti..
Meillä myös tuo nyt jo 7-kuinen lapsi huusi ensimmäiset 2,5 kk joka ilta. Melkein saattoi kellon tarkistaa, kun huuto 21.30 alkoi ja jatkui siitä sit jonnekkin 01-03.30 välille enemmän tai vähemmän yhtäjaksoisena.
Miehen kanssa vuorotellen levättiin ja kanniskeltiin lasta ympäri kämppää tai sit mä istuin sängyn laidalla ja pompin siinä ylösalas ja samalla keinuttelin lasta edestakaisin. Mitä nopeammin sen parempi.. Imettäminen onnistui usein vain niin, että mä kävelin samalla.
Onneksi lapsi sit kyllä nukkui ihan hyvin, kun viimein nukahti ja myös päivät oli rauhallisia, joten saatiin kuitenkin levätyksi.
Onneksi koliikki-itkut loppuvat yleensä siihen 3 kk:den ikään mennessä, mut kyllähän se rankalta tuntuu, kun oma lapsi huutaa pää punaisena ja mikään ei tunnu auttavan.
Me ei hankittu mitään lääkkeitä, eikä myöskään kokeiltu vyöhyketerapiaa, pierujumppaa vaan ja röyhtäytyksiä.

 

[yksi äiti]

Paljon jaksamista teille kaikille koliikkivauvojen vanhemmille. Kysyisinkin teiltä, että onko todella niin, ettei huutoa tai itkua saa millään loppumaan? Meillä on kanssa aika kovaääninen vesseli, mutta rintareppu ja kanniskelu ja hyssyttely saa vauvan rauhoittumaan....eli kyse ei ole koliikista. En vaan osannut arvata ennen vauvan syntymää, että päivät ovat lähestulkoon pelkkää kanniskelua jos haluaa pitää vauvan tyytyväisenä....en tietenkään valita, pääasia on, että löytyy keinot saada vauva rauhoittumaan.

 

[Emmi]

Minä synnytin alakautta, ponnistusvaihe venähti tosi pitkäksi (tai no ei tosi pitkäksi, mutta siinä se 2 tuntia tuntui pitkältä...). Mä olen kanssa yrittänyt miettiä ja lueskella, että olisko yhteyttä jollain just esim. synnytystavalla, tms. Ja siksi kyselin tuota imetysasiaakin, että näköjään myös täysin imetetyillä lapsilla on koliikkia. Kun itse syyllistän itseäni edelleen tuosta imetyksestä.

Saako kysyä miksi teillä Väsynyt Äiti ei onnistunut imetys ja miten itse synnytit? Meillä vauva huusi jo laitoksella niin paljon ja olin itse tosi kipeä, että imetyksestä ei vaan tullut mitään. Kotona sitten oli tosi järkyttävää olla alkuun, kun ei kukaan osannut auttaa. Mä kanssa itkin ja vauva itki ja yritin vaan imettää, mutta se ei sitten kertakaikkiaan onnistunut ja yksi kaunis päivä päätin, että ei tule mitään, nyt lopetan. Sitten meillä oli edes vähän parempi olla kaikilla.

Kyllä se koliikki-itku vaan on semmoista, että ei ainakaan meillä sitä saa millään lakkaamaan. Eilenkin huudettiin sitten klo 17-22. Rintarepussa saattaa joskus ihan hetkeksi rauhoittua, mutta jos on oikein kunnon huudot päällä, niin eipä siihen auta mikään.

Musta kanssa tuntuu, ettei vauva itse tajua, että jos on maha oikein kipeä,. syöminen ei todellakaan auta. Tai no ei tietty tajua, mutta ainakin meillä maito auttaa vähän aikaa, joten olen sitten vaan antanut syödä, vaikka tosiaan sitten jonkin ajan kuluttua alkaa kahta kauheempi huuto.

Miten teillä on vauva kasvanut? Meillä varmaan painoa tullut vähän liikaakin, syntymäpainoon yli 2 kg lisää ja on nyt siis 8 viikkoa vanha.

 

[väsynyt äiti]

Kiitos kaikille kannustuksesta

Meilläkin vauva itki jo laitoksella paljon ja itse ajattelin, että itkee sitä kun ei saa tarpeeksi ruokaa. Annettiin sitten jo sairaalassa korviketta, mitä menikin suhteessa tosi paljon. Mulla ei vaan tullut maitoa kaikista yrityksistä huolimatta ja olin tulla sen asian kanssa hulluksi.

Imetin ja pumppasin, imetin ja pumppasin...tuntui siltä, että pumppasin alkuun kaiken sen aikaa maitoa, mitä vauva nukkui. Ja kun tuntien pumppaamisen tulos oli sellaiset 10 ml, ei hommassa tuntunut olevan mitään järkeä....Lopulta luovuin myös imetyksestä, rinnat verillä....Ja se oli oikeesti helpotus. Kun myönsin itselleni, että tää ei nyt vain onnistu, eikä se tee musta sen huonompaa äitiä. Olen varmasti ollut nyt sata kertaa parempi äiti, kun lopetin sen itkemisen imetyksen epäonnistumisen takia.

Synnytin sektiolla viikolla 39 (perätilan takia). Vauva on kasvanut ihan käyrien mukaan, eli sen suhteen ei ole ollut syytä huoleen (paitsi juuri ennen sairaalareissua, kun vauva oksensi toooosi paljon, paino ei noussut).

Meilläkään sitä itkukohtausta ei saa loppumaan yhtikäs millään. Vauva itkee asennosta ja kanniskeluista huolimatta. Vauvaa on kohtauksen aikana lisäksi tosi hankala pidellä, koska huutaa ihan ""kaarella"" ja sätkii/potkii ihan mahdottomasti. Välillä simahtaa muutamaksi minuutiksi, mutta havahtuu taas pian huutamaan lisää.

Yksi asia mikä on hieman muuten auttanut, on mahallaan nukuttaminen. Siis en uskalla öisin mahallaan nukuttaa, mutta päivällä ollaan nukuttu mahallaan. (olivat sairaalassa tehneet näin, joten uskalsin sitten kotonakin kokeilla). Mahallaan vauva rauhoittuu huomattavasti helpommin, eikä säpsähtele ja heräile kaiken aikaa. Oletko kokeillut?

 

[Pahvi]

Mä synnytin alakautta, ponnistusvaihe kesti alle 30 minsaa, eli sinänsä nopea synnytys. Kait se kokonaiskestokin oli alle 13 tuntia... Eli tuskin siinäkään on syytä.

Ja sille, joka ihmetteli, että eikö lasta saa millään rauhottumaan tai hiljentymään.
Ainakaan meidän tyttöä ei saanut karjumisen aikana hiljentymään. Ei hyssyttely, ei vaunuttelu, ei tissi, ei tutti, ei oikeastaan mikään.

Tuon koliikin aikana mä hyvin ymmärsin, miksi jotkut ravistelee lasta tai jopa sen tappaa. Kyllä mullakin kävi mielessä, että vedän sen lapsen vessanpöntöstä alas. Siis kävi mielessä.
Sitten lapsi hetkeksi sängylle, kädet korville ja vedä henkeä. Ja taas hetken kuluttua jaksaa

 

[elli]

Juu, nyt kolmannen lapsen kohdalla huomaa miten erilaista kaikki onkaan. Koliikkiin ei ole syytä eikä itkuun auta mikään.

Eka lapsi oli helppo ja aurinkoinen vauva, söi seurusteli ja nukkui suurimman osan. Kakkonen kitisi ilmavaivojaan ja kulki ensimmäiset neljä kuukutta sylissä - nukkuikin päiväunet vieressä. Mutta kakkosellakin läheisyys ja kanniskelu riitti eikä mitään selvää ilmavaivaa aina edes ollut. Minusta kakkonen kaipasi vain läheisyyttä, on sellainen iholle tahtoja yhä kaksivuotiaana. Mutta minkähänlainen mahtaisi neljäs lapsi olla, kun kerta kerralta menee vaikeammaksi?

Emmi, kun kertomustasi lukee niin ei ole mikään ihme ettei imetys onnistunut. Vähemmilläkin vaikeuksilla jää maito nousematta ja sen nousseenkin maidon tulo loppuu. Älä etsi vikaa itsestäsi kun sitä ei siellä ole. Ja korvikkeet on ihan hyviä!

Meillä isi on loistava ideoija, joten keksii milloin mitäkin viritelmää millä saa vauvan huomion muualle. Tulee kaiken sen huudon keskellä väliin hymy huulille, kun toinen kantaa vauvaa, vetää samalla tanssiaskelilla vaikkei osaa tanssiakaan ja laulaa nuotin vierestä lastenlauluja, vaikka ei muista sanoja... Mutta koliikki-itkuun ne eivät auta. Tai joskus - hetkeksi.

kakkosella kitinät olivat pahimmillaan aamuisin. silloin oli kesä ja huomattiin että ulkona olo auttoi aina. Ninpä sitä tuli ampaistua useammankin kerran aamukuudelta suoraan petistä kantamaan vauvaa ulos. Oma tukka oli pystyssä ja vaatteetkin vähän mitä sattuu ja miten sattuu... Asutaan rivarissa, taajamassa

 

[Emmi]

Mitenkäs teillä Väsynyt Äiti nyt on mennyt? Meillä sama tahti jatkuu, ollaan nyt käyty kaksi kertaa vyöhyketerapiassa, tänään oli niistä jälkimmäinen. En tiedä, tuntuu ettei tähän meillä auta muu kuin aika. Onko sun mies ollut tukena ja pitänyt vauvaa välillä, ootko päässyt hengähtämään yhtään mihinkään itse? Eikun tiedän vaan omasta kokemuksesta, että mies ei välttämättä aina esim. valitse oikeita sanoja tarkoittaessaan kuitenkin pohjimmiltaan hyvää....

 

[elli]

Täällä on takana kohtalaisen kamala vuorokausi.

Mulle nousi iltayöstä kuume, vauva söi yhdeltä, kolmelta ja neljältä. tuosta neljän heräämisestä alkoi huuto ja miehen kanssa kannettiin vauvaa aamukuuteen, jolloin nukahti. Nukkui puoli kymmeneen, mutta kakkonen heräsi puoli kahdeksan.

Päiväsydän meni suht pienillä huudoilla, mutta sylissä piti kuitenkin olla - nämä siis minusta sellaisia normaaleja ilmavaivoja. Kahdelta sain kakkosen ja pikkuisen nukahtamaan, mutta pikkuinen heräsi puoli neljä. Taas oli sellaista suht normaalia kitinää ja kätinää puoli seitsemään asti, mutta sitten alkoi HUUTO. ei auttanut siällä mikään - pistin pojan kantoliinaan ja eikun kävelemään. Tunnin olin ulkona, puolet siitä ajasta vauva huusi mutta nukahti lopulta. Sisälle kun pääsin ja otin pois liinasta, niin alkoi taas. Tuota suoraa huutoa kesti kaksi tuntia.

Onko tämä koliikkia vai enkö mä vain osaa hoitaa tätä lasta?

 

[Heips]

Korvikkeela oltiin mekin, kun meidän vauvalla alkoi koliikki heti sairaalassa noin 2pvä:n ikäisenä. Vauvalla ei riittänyt hermot tissille kun oli niin itkuinen.
Käytimme kefilus-kapseleita korvikkeen seassa ja se auttoi jonkin verran. Rela-drops tippoja kokeilimme mut ne vain pahensivat itkua. Itkua oli suurinpiirtein 7 tunnista koko päivään,vain syönnit ja pienet 15-30 min unet oli hiljaista. Pidempiä jaksoja vauvamme ei ensim. 3kuukauteen nukkunut kuin yöllä tunnin verran putkeen.
Nyt jälkeen päin kun miettii ei vauva ajasta muista oikein mitään kun oli itse niin väsynyt. Sitä kuvia katselee ja ihmettelee et onko se oma lapsi muka nuin pieni ollut.
Ei siihen mikään auta siihen koliikkiin tosiaan kun aika vain. Kyllä se itku loppuu vaikka sitä on hankala kuvitella silloin kun tilanne on päällä.
Meillä koliikki kesti reilun kolme kuukautta..lapsi piti nukuttaa syliin ja kävellä koko ajan. Kun laskit lapsen pois sylistä huuto alkoi heti.Mitkään vaunu heijauksetkaan ei auttaneet mitään.
Se minulle itselle on itkusta jäänyt että nyt en tahdo millään jaksaa kuunnella ""turhaa"" itkemistä.
Nimittäin sitäkin sitten vanhemmalla lapsella tulee kun haluaa vähän kiuketella.(vaikka jotkuthan on sitä mieltä ettei lapsi turhaan itke)
Sinnillä se aika menee,usko pois vain. VOIMIA teille syli kaupalla arkeen.
Siitä parisuhteesta vielä. Tottakai tappeluita oli paljon enempi silloin. Mutta kumpikin tiesi että väsymyksestä ne johtui ja aina illalla puhuttiin asiat selviksi vaikka kuin oisi silmät painuneet kiinni. Sukupuoli elämä oli itselle ainakin niin sressiä poistavaa, että siinä meillä ei ollut ongelmia. Tokihan se olisi väsyttänyt, mutta siitä ei kannata luopua. Se on aikalailla niitä ainuita omia huvejani mitä meidän talossa koliikki aikana harrastettiin.

 

[Jeps]

Oletteko kokeilleet motorisoitua keinuvaa/kiikku sitteriä?

Eräälle tutulle oli siitä paljon apua, itseäni harmitti kun en tuollaista aikoinaan tullut ostettua. Meillä ei kylläkään ollut varsinaista koliikkia. Mutta aika vatsakipuinen ja sitä kautta itkuinen vauva, etenkin illat oli tosi itkuisia. Ja illat meni vauvaa kanniskellessa.

Kävimme kylässä ja kokeilin tuota sitteriä, vauva rauhoittui siihen heti! Mutta silloin vauva oli jo vanhempi, eikä ""koliikki ikäinen"". Samaten huomasin mökillä, että vauva rauhoittui välittömästi, kun laittoi riippukeinuun ja keinutti siinä. Sylissä keinuttaminen ei auttanut ?? Mikäs siinäkin sitten oli.. Mutta noissa kahdessa rauhoittui ihan heti. Voi toki olla sattumaakin. Mutta itse kokeilisin nyt, jos olisi sama tilanne.

 

[väsynyt äiti]

Täälläkin on mennyt samoissa tunnelmissa jälleen... syvä huokaus....

Viime yönä sain nukkua yhteen asti ja sitten syötiin, siitä se sitten lähti. Vauva oksenteli, söi, oksenteli jne....ja itki. Mulla alkaa olemaan oikeesti voimat aika vähissä.

Vauvalla ei lisäksi toimi vatsa kunnolla. Miten teillä muilla ""korvikeäideillä""? Lääkäri sanoi, että kun vauva on täysin korvikkeella, pitäisi vatsan toimia vähintään kerran päivässä. Meillä se ei vaan toimi, eikä vauva ole saanut itse kakattua pariin viikkoon (meidän on täytynyt aina avittaa jumpalla, kuumemittarilla jne, lisäksi lääkäri on määrännyt levolacia, mutta eipä ole auttanut sekään). Tää on kyllä varmaan meidän pahin syy näihin itkuihin ja vääntelyihin, vauva yrittää koko ajan syödessä, nukkuessaan, itkiessään kakata, mutta ei onnistu Lisäksi syödessää vauva ""hotkii"" ilmaa mahaansa kauheasti. Ollaan kokeiltu varmaan kaikki tän planeetan tuttipullot ja syöttöasennot, mutta ei olla saatu apua. Oisko kellään tähän hyviä vinkkejä?

Musta tuntuu, etten saa mitään kontaktia edes vauvaan. Kaiken sen aikaa kun vauva on hereillä, vauva vain itkee ja ähisee. Ei tunnu kiinnostuvan muusta maailmasta ollenkaan.

Emmi, kyselit osallistuuko mies. Osallistuu ja tekee myös kaikkensa. Mies on töissä ja sen olisi pakko saada öisin nukuttua...

Tulipahan taas sekavaa tekstiä, kiitos ""pitkien"" yöunien....

 

[väsynyt äiti]

Pitänyt jo muutamassa viestissä kirjoittaa seuraava asia, mutta aina unohtuu. Sillon kun oltiin se pari yötä sairaalassa tutkittavana, ei vatsakipuihin löytynyt siis mitään selitystä. Vauvalta löytyi kuitenkin sydämestä sivuääni ja sitä ollaan nyt tutkittu tarkemmin (EKG, verenpaineet, röntgen ja ensi viikolla on vielä sydänultra). En tiedä onko tälläkin osansa näihin meidän loputtomiin itkuihin, toivottavasti ei. Itsestä kuitenkin tuntuu, että kaikki huudot liittyy juuri vatsantoimintaan. Ja olen käsittänyt, että sivuäänet sydämessä näin pienillä, on aika yleisiä ja useimmiten täysin vaarattomia, näin olen ainakin itseäni psyykannut. Onko nämä vatsakivut sitten koliikkia vai jotain muuta, siihen ei taida saada koskaan vastausta.

 

[Pahvi]

Tuttipulloista mä en tidä mitään, mutta monet on saanu avun kertakäyttöpulloista.
Olisko aventin?? Siis kaupasta pussi, johon se maito tulee.
Siihen pussiin ei muodostu alipainetta jne. Pitäisi auttaa hotkintaongelmaan. Oletko kokeillu??

 

[Emmi]

Meillä ei kanssa toimi vatsa ollenkaan vauvalla. Mä annan säännöllisesti kerran päivässä mallasuutetta, sillä toimii päivittäin, tosin joutuu punnertamaan siltikin. En tiedä millaisia ohjeita te olette tuon suhteen saaneet neuvolasta, mutta mä annan mieluummin kuin kuuntelen sitä onnetonta vääntämistä ja huutoa, kun sitä huutoa riittää muutenkin....

Ja muuten, meilläkin löytyi sydämestä sivuääni. Olihan se kamala kuulla tuo asia, mutta ainakin mulle sanottiin tarkempien tutkimusten jälkeen, että on hyvin yleinen ja täysin vaaraton. Vuoden ikäisenä mennään kontrolliin ja sen olis kuulemma pitänyt hävitä siihen mennessä.

On niin ihana kuulla, ettei ole ainoa koliikkisen äiti. Ei voi muuta kuin toivottaa tsemppiä kaikille. Todellakin harmittaa, kun ei voi joka hetkestä nyt nauttia täysillä niinkuin pitäisi.

 

[väsynyt äiti]

meillä ei auttanut mallasuute vatsantoimintaan, levolac autto pari päivää (ehkä), mutta nyt en ole huomannut enää apua. Miten teillä, pulautteleeko vauva paljon? Meillä pulauttelee, ja pulauttelee vielä monta tuntia syömisen jälkeenkin. Olen ihmetellyt sitä. Lisäksi syöminen muutenkin on kauheeta kiemurtelua, ikäänkuin vauva yrittäisi oksentaa jo syödessään.

Täytyykin kokeilla niitä kertakäyttöpusseja, löytyi siis jotain mitä ei vielä ole testattu!

 

[äityli]

Meillä poika oli kans tosi itkuinen jo laitoksella ja pari viikkoisena ei enää muuta tehnytkään kuin itki. Meillä auttoi vyöhyketerapia ja Gaviscon. Ekan hierontakerran jälkeen poika nukkui neljä tuntia putkeen, kun edellisinä viikkoina korkeintaan tunnin pätkiä. Meillä itkut oli aivan jatkuvia, mutta yltyivät syönnin jälkeen ja oksentelua oli silloin tällöin. Näistä lääkäri päätteli takaisinvirtaus-ongelman ja Gaviscon auttoi siihen aika nopeasti. Ruokatorvi oli ehtinyt tulehtua, siitä johtui ne itkut syöttöjen välilläkin. Nyt tilanne on aika hyvin hallinassa,mutta lääkkeestä kovettuu masu. Onneksi siihenkin auttaa vyöhyketerapia (2min hieronnan jälkeen pörähtää )

Nyt kun poika on 3,5kk on murheena enää huono painonnousu ja täysin pilalle mennyt imetys surettaa edelleen. Viime viikolla näin kaksi kertaa painajaista, missä kannoin huutavaa poikaa alasti pihalla ja ihmiset kattoi ikkunoista... Että rankka kokemus oli, voimia vaan kaikille koliikkilasten äideille!

 

[Emmi]

Meillä vauva pulauttelee aika ajoin ihan jatkuvasti, sitten voi mennä vaikka useampi päivä, ettei pulauta ollenkaan. TOisaalta en kyllä ole ihan varma, että onko pulauttelu merkki liiallisesta syömisestä, vai mitä se sitten tarkoittaa. Ja vielä semmoinen tuli mieleen, että kun aina sanotaan, että oma äiti kyllä tietää milloin vauva itkee nälkää ja milloin kipua, yms. niin en mä kyllä tiedä.....
Joskus tulee semmoinenkin olo, että vitsi, vaikka kaikkensa yrittää, niin tuo lapsi ei tykkää musta, kun aina vaan huutaa...

 

[äityli]

Meidän poika söi 2kk iässä saman määrän, kun tuttujen 5kk. Itse olen päätellyt, että vauva haluaa syödä, koska nieleminen helpottaa ruoan ylös pyrkimisestä tulevaa ikävää tunnetta. Ja tietysti kun ruoka on oksennettu, niin on aloitettava koko homma alusta ja syötävä uudestaan. Käykää kokeeksi hakemassa Gaviscon resepti, ei siitä ainakaan haittaa ole, jos ei hyötyäkään. En halua pelotella, mutta jos ruokatorvi oikein pääsee tulehtumaan, niin siinä vasta on h#&vetti irti...