Ä
ÄitiMamma
Vieras
Minä tulin itse äidiksi lähempänä keski-ikää ja lääkärit antoivat vielä mahdollisuuden yrittää toista lasta, mutta en halunnut, enkä uskaltanut.
Ikä-äitiä on monenlaisia ja monet heistä ovat terveitä,mutta mitä sitten kun lapsi on itse vielä nuori ja omat vanhemmat ovat iäkkäitä ja sairaita. Kukaan kun ei voi vanhuuttaan valita..meillä on nyt tämä tilanne ja se on iso ongelma. Tilanteen tajuaa vasta, kun se on omalla kohdalla. Olemme molemmat puolisoni kanssa parhaassa työiässä,mutta jomman kumman on jäätävä hoitamaan iäkästä vanhempaa kotia, sillä ainakin täällä kunta tulee tosi nihkeästi vastaan.
Vaikka rakastan lastani ylikaiken ja enkä antaisi pois ikinä häntä,silti sydänmestäni olisin toivonut, että olisin saanut hänet nuorempana. Itse olen iäkkäiden vanhempin lapsi ja he kuolivat näkemättä lastenlastaan, miehelläni on vain toinen vanhempi elossa.Se on surullista, sillä lapsellamme on kokematta kokonaan se ,mitä on omistaa isovanhemmat. Sama kokemus puuttuu minulta ja mieheltäni.Se on suuri suru ainakin minulle. Tiedän kuinka tärkeitä isovanhemmat ovat lapsille :'(
En tuomitse, enkä kiellä tekemästä ketään lapsia, jos itse pystyy heistä huolehtimaan. Halusin tuoda vain esille kolikon toisen puolen,mikä unohtuu usein tässä hehkutuksessa. Toki äitiydestä saa ja kuuluu iloita :heart:
Mutta tuntuu ettei kukaan uskalla puhua ääneen väsymisestä ja minä taidan olla ainoa äiti tälläkin palstalla, joka miettii aina välillä sitä mitä se sitten on ,kun lapsi on murrosiässä ja itse vaihdevuosien kuumissa ja kylmissä aalloissa
Miehellä kuudenkympin villitys
Minä teenkin töitä nuorison parissa, niin siinä on tullut jo aika realistista kuvaa murrosiän myrskyistä..tosin niitäkin on niin monenlaisia murrosikäisiä =)
Eikö vanhana lapsen tehneellä ole lupa sitten tunnustaa olla väsynyt,vaikka onko kaikki tosiaan energisiä ikinuoria superäitiä,joita ei ikä paina,eikä valvominen ja he antavat kaikkensa lapselleen ?
Ikä-äitiä on monenlaisia ja monet heistä ovat terveitä,mutta mitä sitten kun lapsi on itse vielä nuori ja omat vanhemmat ovat iäkkäitä ja sairaita. Kukaan kun ei voi vanhuuttaan valita..meillä on nyt tämä tilanne ja se on iso ongelma. Tilanteen tajuaa vasta, kun se on omalla kohdalla. Olemme molemmat puolisoni kanssa parhaassa työiässä,mutta jomman kumman on jäätävä hoitamaan iäkästä vanhempaa kotia, sillä ainakin täällä kunta tulee tosi nihkeästi vastaan.
Vaikka rakastan lastani ylikaiken ja enkä antaisi pois ikinä häntä,silti sydänmestäni olisin toivonut, että olisin saanut hänet nuorempana. Itse olen iäkkäiden vanhempin lapsi ja he kuolivat näkemättä lastenlastaan, miehelläni on vain toinen vanhempi elossa.Se on surullista, sillä lapsellamme on kokematta kokonaan se ,mitä on omistaa isovanhemmat. Sama kokemus puuttuu minulta ja mieheltäni.Se on suuri suru ainakin minulle. Tiedän kuinka tärkeitä isovanhemmat ovat lapsille :'(
En tuomitse, enkä kiellä tekemästä ketään lapsia, jos itse pystyy heistä huolehtimaan. Halusin tuoda vain esille kolikon toisen puolen,mikä unohtuu usein tässä hehkutuksessa. Toki äitiydestä saa ja kuuluu iloita :heart:
Mutta tuntuu ettei kukaan uskalla puhua ääneen väsymisestä ja minä taidan olla ainoa äiti tälläkin palstalla, joka miettii aina välillä sitä mitä se sitten on ,kun lapsi on murrosiässä ja itse vaihdevuosien kuumissa ja kylmissä aalloissa
Miehellä kuudenkympin villitys
Minä teenkin töitä nuorison parissa, niin siinä on tullut jo aika realistista kuvaa murrosiän myrskyistä..tosin niitäkin on niin monenlaisia murrosikäisiä =)
Eikö vanhana lapsen tehneellä ole lupa sitten tunnustaa olla väsynyt,vaikka onko kaikki tosiaan energisiä ikinuoria superäitiä,joita ei ikä paina,eikä valvominen ja he antavat kaikkensa lapselleen ?