*Kolmatta kaipaavien SYYSKUU*

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Kati82
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Meillä yrityksestä tietää kaikki. Tarkoitus oli yllättää koko suku, kun ollaan sanottu "ei ikinä" jo monta vuotta. Suruylläriksihän se meni, kun jouduin ilmoittamaan, etten pääsekään sukujuhliin vaan odotan kutsua sairaalaan :( kerroin asian niin kuin se on, ja kyllä olikin puulla päähän lyötyä väkeä luurin toisessa päässä :D Vielä ei kukaan ole onneksi kysynyt, että "joko". Sitä odotellessa :stick:
 
Itse en ole tähän mennessä kovin pitkään ehtinyt elää tilanteessa jossa suku kyselee vauvauutisten perään. Esikoisemme oli kummankin sukulaisille vielä suurempi yllätys kuin meille itsellemme. Siinä vaiheessa kun esikoinen oli reilu puolivuotias, alkoivat sitten ne "Joko olette toista ajatelleet?" -kyselyt. Se oli kieltämättä rasittavaa, koska vaikka toinen olikin tervetullut, halusimme pitää asian omana tietonamme. Näistä kyselyistä ärsyyntyneinä emme sitten kertoneetkaan raskaudesta kovin laajasti ennenkuin se oli jo todella selvästi näkyvissä.

Aiemmin taisin jo mainitakin, että kun meille sitten syntyi toinen tyttö, niin yllättävän moni on tullut kyselemään pojan perään. Eivät oikeastaan sukulaiset, mutta tuttavat kylläkin. Sekään ei ole oikein tuntunut mukavalta. Voin hyvin kuvitella, että jos kolmatta odottaisin, jotkut saattaisivat ajatellakin että sitä poikaa ne nyt vielä yrittävät. Yleisesti ottaen kai kolmannen lapsen "tekemistä" pidetään ymmärrettävämpänä jos kaksi ensimmäistä ovat samaa sukupuolta.
 
No niinpä. Taisi olla anoppi, joka tuumasi, että olipa yllätys että vielä yritätte, kun on jo molempia :whistle: Aikoinaan ei kuulemma ollut itse suostunut nousemaan tutkimuspöydältä, ennen kuin lääkäri oli kertonut uuden tulokkaan olevan tyttö. Että silleen.
 
Liljan Kukka Tuo on muuten totta.. Usein tunnutaan ajattelevan, että perheeseen halutaan kolmas lapsi, jotta saataisi sitä ns puuttuvaa sukupuolta.
Meillä tyttö ja poika, ja olenkin saanut jo kuulla, että "nyt kun olette saaneet molemmat, niin ette kai te enempää tee?". Ja ihan niin kuin noita lapsia olisi meillä muutenkaan vaan tehty, ihan helposti kun eivät ole tärpänneet..

Meillä kerettiin jo ennen lapsia kyselemään, että aiotteko hankkia lapsia ollenkaan (lähinnä vanhemmat sukulaiset yms). No sitten kun viimein kerrottiin, että meille tulossa kaksoset, niin alettiin päivittelemään että "miten te nyt pärjäätte ja tulee olemaan niin rankkaa yms".
 
Sunflowerille pidetään täälläkin peukkuja!! Jänskää.

Meidän lähipiiristä yrityksestämme ei tiedä kuin pari ystävääni. Perheelle emme ole kertoneet, sillä en jaksaisi varmaankaan sitä malttamatonta "jokojoko" kyselyä, sillä itsekin olen niin malttamaton :D Ja liioin en tykkäisi "ai yritätte vielä poikaa" -kommenteista. Kolmatta lasta yritetään, tyttöä tai poikaa. Kumpikin olisi ihana!!

Tällä hetkellä olen töissä, koska kuopuskin on jo yli kolme. Kotiin olisi kuitenkin taas mukava jäädä! Kierroissa menossa kp 11, ja kun mulla on pitkät kierrot, ovista oottelen vasta joskus kp 16-18 tienoilla. Jos silloinkaan. Viime kierron mahdollinen ovis jäi arvoitukseksi, varsinaista plussaa en saanut. Mulla ovistikut näyttävät aina jonkinlaista viivaa. Onneksi ovishetket lähestyvät, on jotain jännättävää!
 
Mulla tuntuu viiva vahvistuvan ovistikkuun :) Mulla on kaikki edelliset tästä kierrosta jemmassa, ja kyllä siitä tikkurivistä sen vahvistumisen näkee. Joka päivä suunnilleen puolen päivän aikaan oon tikuttanut. Nyt kp 12, toiveissa siis ihan suht normaalimittainen kierto :)
 
  • Tykkää
Reactions: Santtu81
Eilen alkoi tuntua ensimmäistä kertaa petipuuhat sellaiselta "hampaat irvessä yrittämiseltä", mitä en tähän mennessä ole vielä koskaan kokenut. (Mies nyt ei tilanteesta vieläkään paineita ota, on vain mielissään kun on välillä useammin tarjolla. Pienten lasten isälle tietysti harvinaista herkkua.) Enää en ihmettele niitä vuosikausia yrittäneitä, joilla plussan jälkeen hommat jäävät muutamaksi kuukaudeksi kokonaan. Jotenkin apea mieli joka tapauksessa jäi tästäkin. Jos yksi avioliiton parhaista herkuista muuttuu yhtäkkiä pakkopullaksi, ei se kauheasti hymyilytä. :(

Ovistestit siis näyttivät eilen ja toissapäivänä kahta tasavahvaa - joskin haaleanpuoleista - viivaa, mutta mitään kunnon ovistuntemuksia ei vieläkään. Tällä hetkellä toiveet eivät siis ole kovin korkealla...
 
Liljan Kukka: Minulla on ollut ihan vastaavanlaiset fiilikset tässä kierrossa myöskin ensimmäistä kertaa :( Todella ahdistavaa ja tosiaan yhä, vaikka ovis on jo kaukana ja menkkoja odotellaan, seksi ei tunnu hyvälle vaan se ahdistus ja pakonomaisuus jäi :'( Aloinkin tässä miettimään sitä mahdollisuutta, jos yritetään enää vuoden loppuun ja jos ei tule, niin olkoon tulematta. Tämä alkaa käydä liian stressaavaksi koko touhu.

Whiskey peat: Onnea oviksen bongaukseen :)

Omaa napaa yhdellä sanalla: menkkaolo.
 
Kyllähän sen jokainen tietää sanomattakin, ettei stressaaminen näissä hommissa kannata, mutta helpommin sanottu kuin tehty. Se on varmaan myös yksilöllistä kenellä se stressi rupeaa nostamaan päätään missäkin vaiheessa - ja millaisia oireita se tuo tullessaan. Aiemmin olikin jo puhetta, että puoli vuotta yrittämistä taitaa olla monelle sellainen rajapyykki jolloin epätoivo alkaa tulla tutuksi. Kuvittelisin että nainen myös yleensä stressaisi asiasta enemmän kuin mies. Naisethan monesti hanakammin niitä lapsia toivovatkin. Ja raskauden alkaminen on paljon henkilökohtaisempi juttu, koska sen pitäisi tapahtua oman kehon sisällä. Tietysti tilanne voi olla vähän toinen, jos on ihan lääkärissä todennettu, että juuri miehen hedelmällisyys on syystä tai toisesta heikentynyt.

Tänäänkin piti vielä kertauksen vuoksi ovistikkua dippailla, ja kaksi viivaa tuli taas. Tänään kontrolliviiva hivenen tummempi, joten ilmeisesti DPO 1. (Jos siellä mitään ovista nyt edes on tapahtunut.) Eipä tässä auta muuta kuin odotella. Limat olleet muuten huomattavasti vähäisemmät kuin viime kierrossa. En tiedä johtuiko sitten siitä että greipit jäivät syömättä. Jos ei tämä syyskylvö satoa tuota, niin ehkä sitten seuraavassa kierrossa uusi greippikuuri. Vuodenvaihteeseen asti olisi täälläkin tarkoitus tällä menolla mennä. Sitten ehkä lääkäriin - jos rahat riittävät.
 
Mitäs tänne puolelle kuuluu? Onko täällä viellä "tuttuja"? En ole pahemmin täällä käynyt ja odottajissakaan en ole katsellut onko sinne päässyt porukkaa. :)

-Miuski joka ei siis ole tänne vauvakuumeilijoihin todellakaan tulossa takaisin vielä pitkään aikaan, jos ollenkaan, mutta käy kurkkimassa ;)
 
Viimeksi muokattu:
Barbamama: Moikka! :wave: Ei kiva ollenkaan, että sua pidetään vieläkin täällä!

Mulle kuuluu ihan hyvää. Pojulla ikää nyt kuukausi ja rapiat. On mukava seurata miten toinen kehittyy niin hurjaa vauhtia ja synnytyskin on jo muisto vain jota vaalin. Kiitos kysymästä! :)

En ole koneella kunnolla ehtinyt olemaan ja havahduin oikein tänään siihen, että aika on todellakin juossut...

Voi kun pääsisit odottajien puolelle pian! :heart:
 
Onnea pikkuprinssistä! Ihanaa :heart:

Luulin jo pääseväni, kun viikko sitten testiin tuli haamu, mutta se oli liian aikainen ilo. Meni kesken viikonloppuna eli kaipa tuo luokitellaan kemialliseksi (30/25 kierto tuli). Ensi viikolla on ensimmäinen käynti kunnallisessa sairaalassa lapsettomuus asioissa. Siirryttiin yksityisen klinikan lähetteellä kunnalliselle ennen IVF hoitojen aloitusta (tai siis toivotaan, että päästään niihin vaikka tämä kemiallinen nyt sotkee kuviota). Jospa niillä hoidoilla saataisiin vihdoin kestävä raskaus alkamaan...

Kiitos! :heart:
 
Barbamama: Zemppiä, voimia ja onnea hoitoihin! Toivon koko sydämestäni niistä olevan apua teille! Miten tuo kemiallinen vaikuttaisi hoitoihin pääsyyn? Mä olisin niin kakka etten kertoisi moisesta jos on sellaisesta kiinni, että se katkaisee sen ajan jonka vaativat, että ottavat mukaan... noloa edes myöntää....

Ja zemppiä teille kaikille pinossa oleville!!!
 
Miuski: Samaa olen miettinyt täällä ihan ääneen, etten ehkä kerro. Täytyy katsoa millainen tyyppi siellä on vastassa ja katsoa sen mukaan kerrotaanko vai ei. Toisaalta se voi vaikuttaa tutkimuksiin / hoitoihin mitä tehdään ja mitä lääkkeitä käytetään. Jos siis meidän ongelmat johtuu esim. kromosomi viasta, kiinnittymisestä tms. Olisi sen puoleen hyvä kertoa, mutta pelkään, että heittävät meidät kokonaan jonosta. Niinkin on kuulemma jollekin käynyt :(
 

Yhteistyössä