kolmenkympin kriisistä?

[Elämänlähde]

kertokaa omia kokemuksianne kolmenkympin kriisistä? ja voiko alkaa jo ennenkuin on ees 30v? mä täytän ensi lauantaina 28v ja mulla on joku ihmeen ikäkriisi menossa? :ashamed: :ashamed:

jotenkin vaan tuntuu että tää elämä on nyt tässä ja tätä aina ja ikuisesti... niin paljon niin lyhyessä ajassa... :ashamed:

 

[kangasajuruoho]

No/mulla/ei/tullut/minknlaista/kriisia.
Viela/ainakaan.

*sori*
Pareollailjaavaan. :ashamed:
Typerannakoistatekstia.

 

[Kowalski]

Mulle iski pienimuotoinen kolmenkympin kriisi kun täytin 29 v.
Kun 30 vuotta sitten tuli täyteen, ei ollut kriiseistä tietoakaan. On mies, kaksi lasta. Uraa ei ole, mutta tarviiko sellaista ollakaan.

 

[khf]

Voi alkaa mulla alko 30 kriisi jo 26 vuotiaana ihan mahdoton vapauden kaipuu iski ja meno jalkaa vipatti....
Ja siitä kriisistä seurasikin sitten ero...

 

[Elämänlähde]

:hug: :hug: no mulla on sit kait just menossa kolmenkympin kriisi mul ei kyl menojalkaa vipata, mut jotenkin muuten on tosi tukahtunut olo, kaikkea pitää uusia, nytkin täs 2kk sisustanut olohuonetta uudestaan, pohdin tulevaisuutta ihan hirveästi, uusinut omia vaatteitani kerralla enemmänkin, tietyt vanhat biisit tulleet tosi tärkeiksi yms :headwall:

 

[auryn]

Mulla alko (jos alko ) pari vuotta sit keikoilla juoksu. Ja musiikinkuunteluinnostus jatku parin vuoden tauon jälkeen. Itsetunto nousi ja jotenskin tuli sellanen parempi olo.
Ehkä vähän levottomampi, mutta mitään ikävää ei oo sanottavana.

 

[onni löytyy arjesta]

Mulla oli jonkinmoinen kriisi, sillä silloin minulla ei ollut vielä perhettä. Biologinen kello kävi vinhaan eikä kunnon miestä mailla eikä halmeilla..

 

[Vieras]

Oon nyt 27 ja jonkun näköstä kriisiä vissiin on. Jotenki oon itsekkäämmäksi tullut.

 

[mustikkatassu]

ei mitään kriisiä, tosin elämä oli silloinkin aikasta hektistä

 

[vieras]

kertokaa omia kokemuksianne kolmenkympin kriisistä? ja voiko alkaa jo ennenkuin on ees 30v? mä täytän ensi lauantaina 28v ja mulla on joku ihmeen ikäkriisi menossa? :ashamed: :ashamed:

jotenkin vaan tuntuu että tää elämä on nyt tässä ja tätä aina ja ikuisesti... niin paljon niin lyhyessä ajassa... :ashamed:

Mulla oli samoihin aikoihin pieni kriisin poikanen samoihin aikoihin kuin sulla. Luulen vaan että eri syistä: Mulla ei ollut tapahtunut juuri mitään. Koulut kesken, en ollut naimisissa eikä lapsista tietoakaan.

Kaikki noi tuli sit samaan syssyyn siinä kolmenkympin tienoilla. Eikä kriisistä tietoakaan! En edes ehtinyt juhlia kolmekymppisiä, ei kiinnostanut kun oli pieni tuhiseva nyytti sylissä Voi olla että alitajuntaisesti pistin tuulemaan kun maaginen ikä lähestyi, mutta en oikein usko. Tekemällä tehty koko kriisi. Joillakin se vaan sattuu siihen tienoille.

 

[vieras]

mä olin jo unohtanu että se on eessä, kun ikääkin 29 ens vuonna. KÄÄÄÄK!!!

 

[Jaanuska]

Mie en ees tiiä mistää riisistä, oon jo 33 eikä sitä kuuluisaa oo vielä tullu

 

[Tallu -]

Se nyt voi vaikuttaa eri ihmisillä eri tavoin, riippuen ko. henkilön historiasta. Mutta toimintatavat muuttuvat ja tuntuu siltä, että on ihan eri henkilö kuin aiemmin. En tässä nyt viitsi omia kolmenkympinkriisikokemuksiani kovin tarkasti alkaa valottamaan B)

 

[Jansu]

En ainakaan oo huomannu mitään...tai ehkäpä tään jonkin asteisen alakulon ja asioiden vatvomisen vois laittaa senkin piikkiin. Hui, eihän tuohon oo enää kun muutama kuukausi.

 

[TUNDRA-arjen sankari-]

Mulle iski päälle kun mies täytti 30. Itse olin 27. Meni onneksi ohi, vaikka vieläkään en aio 30 täyttää. Se oli edessä ens keväänä, mutta minä jään tähän ikään. Ei se vanheneminen muuten niin kauheaa olis ryppyineen ja roikkuvine tisseineen, mutta kun koko ajan mennään kohti hautaa. Se siinä vanhenemisessa kauhistuttaa.

 

[alff]

mulla se meni ohi..musta tuntuu että toi ottomaani on potenu sitä mun puolesta samalla kun siihen on iskeny jo 40 kriisi.. tosin se täytti vasta 35 v joten on hääkin hieman aiksessa.. :snotty:

 

[vieras]

Mulle on iskenyt nyt 29.v... on työ ja suhde ja oma talo.. kaikki hyvin ja silti ahdistaa. Tekee mieli juosta ulkona enemmän ja hankin uuden kaverin (miehen).. selkeesti tarvii lisää itsetunnon pönkitystä vaikkei sen puute ole ikinä ollut ongelma.

 

[Ultramariini]

Podin sitä joskus 28 vuotiaana, silloin kyseenalaistin oikeastaan kaiken elämässäni olevan ja olin jatkuvassa "selvitystilassa" itselleni.
Sitten kun täytin sen 30v, oli jo hiukan selkeämpi olo.

 

[lady of the lake]

kertokaa omia kokemuksianne kolmenkympin kriisistä? ja voiko alkaa jo ennenkuin on ees 30v? mä täytän ensi lauantaina 28v ja mulla on joku ihmeen ikäkriisi menossa? :ashamed: :ashamed:

jotenkin vaan tuntuu että tää elämä on nyt tässä ja tätä aina ja ikuisesti... niin paljon niin lyhyessä ajassa... :ashamed:

Ei helekutti sentään ku kuulostaa niinku minä olisin ton sanonu.Mulla alkoi just sun ikäisenä eli 28v tuo kriisi ja nuo ajatukset oli päällimmäiset Oon viettänyt ennen lapsia menevää elämää ja tietenkin mennyt ja tehnyt juuri niinku itteä huvittanut, no sitte tuli tuo mies ja eka poika melko nopsaan ja toinen heti vähän päälle 2 vuoden päästä esikoisesta.Tätä kriisiä oon luovinu läpi siitä lähtien ja tosi syvälläkin käynyt mietteissäni, mutta nyt tässä 31v kohdalla alkaa tuntumaan, että ehkä tästä nyt selvitään ja voi jatkaa eteenpäin suht tyytyväisenä Mutta paljon on pitäny miettiä ja pohtia valintojaan, elämäänsä ja onko tämä nyt sitä mitä haluan ja ottaa etäisyyttä perheeseen jne. Nyt on jo selkeämpää ja aion jatkaa näillä eväillä ja tällä porukalla etiäpäin :hug:

 

[Elämänlähde]

Tekis mieli paeta hetkeksi ja todella miettiä elämää. Mä tiiän etten jaksa ton saman ukon kaa olla loppuelämääni. olin niin nuori kun tavattiin ja kaikki kävi liian nopsaan, eka raskaus, kihlaus, vihkiminen, toisen lapsen syntymä, sairastelut, ukon alkoholiongelma. Pitäis kait hyväksyä tää vanheminen ja ruveta käyttäytyy ikään sopivalla tavalla... olen joissain asioissa liian lapsellinen.

 

[JONSERED Karhunkantaja]

Kriisi? Mikä kriisi?