kompromissien teko asunnon suhteen parisuhteessa

[hjhg]

Mä suosittelen teille myös mökkiä.
Teillä on samanlainen tilanne kun mun veljelläni ja sen vaimolla. Heillä on asunto Hesan keskustan tuntumassa, josta vaimo nauttii. Veljeni taasen, voisi melkein sanoa, kärsii siellä koska on maalta kotoisin ja sinne on kova kaipuu. He ostivat vanhan talon 150km päästä, joss vietetään viikonloput ja lomat. Vaimo ei aina lähde mutta veli menee aina kun mahdollista.
Mä ymmärrän veljeäni täysin, sillä mun mielenterveyteni järkkyisi jos asuisin pitkään kaupungissa tai jopa vaikka lähiössä. Mulle ensisijaisesti koti =oma rauha maaseudulla.

 

[ap]

Ironista tässä on sekin, että ennen mieheni tapaamista seurustelin muutaman vuoden ulkomaalaisen miehen kanssa, ja asuinkin hänen kanssaan Suomessa (Helsingissä...) ja rakastin häntä todella paljon, suhteemme toimi hyvin, vierailimme usein hänen kotimaaassaan ja välillä olimme kaukosuhteessa, suhteen lopuksi asuimme yli vuoden Suomessa. Lopulta suhde kariintui siihen ettei kumpikaan ollut valmis pysyvästi muuttamaan pois kotimaastaan.

Rakastin häntä todellla paljon ja olisin halunnut hänen kanssaan perheen ja loppuelämäni, mutta en halunnut muuttaa hänen kotimaahansa, koska halusin asua lähellä ystäviäni ja sukulaisiani. Sama juttu hänellä. Olisimme voineet asua muutaman vuoden kumpikin toisen kotimaassa mutta kumpikin halusi perheen perustaa sitten siinä omassa maassaan. Tätä mietittiin todella pitkään ja päätös oli raskas. Tiedän kuitenkin että tarvitsen ystäviäni ja sukulaisiani enkä voisi kuvitella eläväni kaukana heistä.

Sitten kun tapasin nykyisen mieheni olin ikionnellinen että löysin niin ihanan miehen joka on suomalainen ja asuu samalla paikkakunnalla ja jonka kanssa aloitimme yhteisen elämän ja luulin haaveidemme (asuinpaikan suhteen) olevan samanlaiset.

Nyt sitten tuntuu ihan älyttömältä että vaikka valitsin suomalaisen helsinkiläisen miehen, niin joudunkin ehkä silti muuttamaan kauas ystävistäni ja verkostoistani.

 

[ImpiEllenAnna]

Elämää on kehä kolmosen ulkopuolellakin |O |O Ei koko muu Suomi ole pelkkää metsää, missä taloja on kymmenen kilsan välein. :kieh: Jospa muutatte vaikka Turkuun tai Tampereelle, joissa julkinen liikenne toimii hyvin ja palveluja löytyy varmasti yhtä hyvin kuin sieltä pyhästä pääkaupungistakin.

Juu, tiedän hyvin että treella ja turussa toimii julkinen liikenne, ja ne sopivat autottamalle varmasti paljon paremmin kuin pk-seudun kehyskunnat. Siellä on kulttuuria ja tapahtumia ja harrastuksia, mutta siellä eivät asu minun tukiverkostoni ja ystäväni.

tai itseasiassa meidän verkostomme ja ystävämme. Vietämme enemmän aikaa mieheni kavereidne kanssa itse asiassa kuin "mun" kavereiden.

Kannattaisko oikeesti keskustella kunnolla sen miehesi kanssa? Että tajuaako hän, että muuttamalla kauas, joutuu eroon myös ystävistään? Ja mietit itse muuttamista johonkin, mistä pääset vaikka junalla helposti Hesaan. Varmasti jonkun kompromissin keksitte. Ja jos sua ei kiinnosta esim. pihalla touhuaminen niin tee se miehelle nyt jo selväksi. Omakotitalossa sitä pihatyötäkin yleensä on hitusen enempi kuin rivitalossa. Pohdi kaikkia muitakin eroavaisuuksia tarkasti ja keskustele niistä miehesi kanssa.

 

[Rytkäätys]

En osaa sanoa miten kenenkin teidän tapauksessa pitäisi joustaa, mutta tämä on hyvä esimerkki siitä, että toiveiden ja ajatusten samanlaisuus pitää suhdetta kummasti hyvässä kuosissa. Kuitenkin esim. asumistoiveet ovat suuri osa elämää, eikä mikään pikkujuttu.

Olen siis AP:lle täysin puolueeton, mutta ymmärrän erittäin hyvin ap:n miestä, koska itsellämme on enää 2 kuukautta jäljellä rivariasumista ennen kuin pääsemme muuttamaan omalle tontille, omaan taloon, maalle. Happea riittää seinänaapurien kanssa asumiseen just ja just sen kaks kuukautta ja sitten on mahtava päästä omaan rauhaan. Vaikkakin naapurimme ovat oikein mukavia jne. mutta oma rauha ja tila on meille tärkeää. Miehen kanssa ollaan molemmat maalta ja samanhenkisiä, vaikka mullakin nuorempana oli sinkkuillessa kausi jolloin harkitsin jopa töiden takia Helsinkiin muuttoa, onneks tuli mies vastaan ajoissa ja en erehtynyt sitä virhettä tekemään =)
Mutta joo, ymmärtäisin AP:tä paremmin, jos olisin lukenut tämän tekstin vaikkapa 6 vuotta sitten. Mutta en tosiaan osaa sanoa kumman pitää joustaa, hirvittävän vaikea tilanne ja taitaa olla niin että teette miten vain, jompi kumpi läkähtyy olosuhteissa kuin olosuhteissa koska olette niin erilaisia.

 

[ap]

Elämää on kehä kolmosen ulkopuolellakin |O |O Ei koko muu Suomi ole pelkkää metsää, missä taloja on kymmenen kilsan välein. :kieh: Jospa muutatte vaikka Turkuun tai Tampereelle, joissa julkinen liikenne toimii hyvin ja palveluja löytyy varmasti yhtä hyvin kuin sieltä pyhästä pääkaupungistakin.

Juu, tiedän hyvin että treella ja turussa toimii julkinen liikenne, ja ne sopivat autottamalle varmasti paljon paremmin kuin pk-seudun kehyskunnat. Siellä on kulttuuria ja tapahtumia ja harrastuksia, mutta siellä eivät asu minun tukiverkostoni ja ystäväni.

tai itseasiassa meidän verkostomme ja ystävämme. Vietämme enemmän aikaa mieheni kavereidne kanssa itse asiassa kuin "mun" kavereiden.

Asumme nyt meidän molempien kotipaikkakunnalla enkä takuulla suostuisi kovin kauas muuttamaan. Kelle sitten soittais kun tarvis lastenhoitoapua tai vaikka vain päiväkahviseuraa.

niinpä! minusta on tärkeää, että voin tavata ystäviä ja voin lähteä jonkun kanssa kahville tai lenkille tai saan juttukaverin kotiin kylään jos tuntuu yksinäiseltä. En voisi kuvtella elämää siten,että asuisin niin kaukana heistä etten voisi heitä tavata kuin tyyliin yön-yli reissuilla.

Jotenkin en vain tajua että okt-asuminen voi miehelleni olla tärkeämpää kuin ystävien ja verkostojen olelmassaolo.

 

[ap]

En osaa sanoa miten kenenkin teidän tapauksessa pitäisi joustaa, mutta tämä on hyvä esimerkki siitä, että toiveiden ja ajatusten samanlaisuus pitää suhdetta kummasti hyvässä kuosissa. Kuitenkin esim. asumistoiveet ovat suuri osa elämää, eikä mikään pikkujuttu.

Olen siis AP:lle täysin puolueeton, mutta ymmärrän erittäin hyvin ap:n miestä, koska itsellämme on enää 2 kuukautta jäljellä rivariasumista ennen kuin pääsemme muuttamaan omalle tontille, omaan taloon, maalle. Happea riittää seinänaapurien kanssa asumiseen just ja just sen kaks kuukautta ja sitten on mahtava päästä omaan rauhaan. Vaikkakin naapurimme ovat oikein mukavia jne. mutta oma rauha ja tila on meille tärkeää. Miehen kanssa ollaan molemmat maalta ja samanhenkisiä, vaikka mullakin nuorempana oli sinkkuillessa kausi jolloin harkitsin jopa töiden takia Helsinkiin muuttoa, onneks tuli mies vastaan ajoissa ja en erehtynyt sitä virhettä tekemään =)
Mutta joo, ymmärtäisin AP:tä paremmin, jos olisin lukenut tämän tekstin vaikkapa 6 vuotta sitten. Mutta en tosiaan osaa sanoa kumman pitää joustaa, hirvittävän vaikea tilanne ja taitaa olla niin että teette miten vain, jompi kumpi läkähtyy olosuhteissa kuin olosuhteissa koska olette niin erilaisia.

Voi kunpa ei kävisi niin! Rakastan miestäni ja olen hänen kanssaan hyvin onnellinen, muuten asiat ovat hyvin paitsi tämä asumismuotokysymys. Olemmeko todellakin liian erilaisia?

Tuntuu, että mieheni olisi kyllä onnellisemi tyyliin 90% muista naisista kanssa kuin minun kanssani. Tuntuu että suomalaista 90% lähtisi innosta kiljuen omakotitaloon maalle, ja mä vain satun kuulumaan siihen 10%iin joka ei sinne halua. Miksi piti mieheni juuri mun kanssa päätyä sitten yhteen?

Miehen kaikki kaverit perheineen asuvat pk-seudulla ja suurin osa kerrostalossa ja heidän kanssaan on puhuttu, eikä heistä kukaan kaipaa maalle paitsi just mun mieheni....

että menikö ihan pieleen tää parinvalinta meidän kohdalla?
Mutta nyt on liian myöhäistä vaihtaa, kun meillä lapset jo on, ja todellakin rakastan miestäni kyllä.

 

[Rytkäätys]

Voi AP, minä toivon että jonkun molempia tyydyttävän ratkaisun keksitte. Jospa se mökki pelastaisi.
Oman mieheni tuntien, jos minä olisin samanlainen kuin sinä, ei yhteiselosta tulisi mitään. Mies kun tarvitsee ympärilleen luontoa, omaa tilaa, oman autotallin jossa tehdä ja rassata. Ja vesi on meille molemmille sellainen tärkeä elementti, aamu-uinti omassa rannassa on molempien haave. Onneksi ollaan samanlaisia. Minä en ole niin fanaattinen kuin mieheni siinä kaupunki"vihassa", mutta seura tekee vuosi vuodelta enemmän kaltaisekseen.
Kun yhteiselomme alussa asuttiin kerrostalossa, miehestäni silmin nähden näki sellaisen masennuksen ja vaisuuden, kun ei viihtynyt yhtään. Vähintään viikonloppuisin sitten paettiin vanhempieni mökille tai appiukkoni luokse maalle. Suunta parempaan tuli kun muutimme tänne maalaiskylään rivariin ja luulen eläväni maailman onnellisimman miehen kanssa kun muutamme uuteen kotiin.
Nämä on sellaisia asioita ettei toista oikein voi muuttaa. Ei myöskään miehesi sinua. Ainahan voi ja pitääkin joustaa, mutta tekeekö siinä vain karhunpalveluksen itselleen ja perheelleen?

 

[ap]

Niin, mieheni siis haluaa nimenomaan ison (väh. 130 neliöisen) omakotitalon, sauna pitää olla ja ei seinänaapureita. Sijainnilla ei hänelle ole juurikaan väliä.

Minä haluan olla lähellä verkostoja, ystäviä, julkisia liikennevälineitä. Asunnon suurella koolla tai asumismuodolla ei ole minulle väliä. Kunhan mahdutaan, mutta tavallinen rivarikämppä/kerrostalokämppä 4 h + k riittäisi mulle mainiosti, vaikka olisi pienet huoneet ja neliöitä vähän. En kaipaa saunaa enkä mitään ekstraa, vain hyvän sijainnin.

 

[Rytkäätys]

Niin, mieheni siis haluaa nimenomaan ison (väh. 130 neliöisen) omakotitalon, sauna pitää olla ja ei seinänaapureita. Sijainnilla ei hänelle ole juurikaan väliä.

Minä haluan olla lähellä verkostoja, ystäviä, julkisia liikennevälineitä. Asunnon suurella koolla tai asumismuodolla ei ole minulle väliä. Kunhan mahdutaan, mutta tavallinen rivarikämppä/kerrostalokämppä 4 h + k riittäisi mulle mainiosti, vaikka olisi pienet huoneet ja neliöitä vähän. En kaipaa saunaa enkä mitään ekstraa, vain hyvän sijainnin.

Luulisi että löytäisitte hyvältä ja myös sinulle mieleiseltä paikalta omakotitalon, ei kai se sauna nyt haittaakaan?

 

[ap]

Niin, mieheni siis haluaa nimenomaan ison (väh. 130 neliöisen) omakotitalon, sauna pitää olla ja ei seinänaapureita. Sijainnilla ei hänelle ole juurikaan väliä.

Minä haluan olla lähellä verkostoja, ystäviä, julkisia liikennevälineitä. Asunnon suurella koolla tai asumismuodolla ei ole minulle väliä. Kunhan mahdutaan, mutta tavallinen rivarikämppä/kerrostalokämppä 4 h + k riittäisi mulle mainiosti, vaikka olisi pienet huoneet ja neliöitä vähän. En kaipaa saunaa enkä mitään ekstraa, vain hyvän sijainnin.

Ja ongelmana on siis hinta. Tuo minun haaveiemani kämppä, varsinkin kerrostalossa voisi löytyä pk-seudulta jopa hintaan 200k euroa. Rivarissa hieman enemmän, alueesta riippuen (mulle käy kaikki lähiöt joista pääsee järkevästi julkisilla keskustaan ja on palveluita) ehkä jopa 230 k euroa.

Mieheni haave, ok-talo maksaisi tyyliin 400k euroa pk-seudulla ja muualla maassa sitten taas vähemmän. Hänen pointtinsa on, että yli 300 k euroa ei voida laittaa asuntoon, ja sillä ei saa omakotitaloa pk-seudulta joten meidän on muutettava muualle. Meidän on siis hänen mukaansa okt saatava, ja se on saatava edullisesti ---> muutamme siis vähintään sinne Tamperelle tai Kuopioon lähiöön tai ehkä johonkin maaseudulle lähelle pk-seutua.

Mielestäni verkostot ja ystävätkin painavat vaakakupissa!

Puhumattakaan siitä jos muuttaisimme sinne oikeasti maalle, tarvittaisiin ne 2 autoa ja niiden kulut, vakuutukset, bensat.... eikö tämä merkkaa mitään tuossa taloudellisen puolen laskelmassa?

 

[MorbidMama]

Meillä on se tilanne, että mies on pikkukaupungista ja haluaisi asua tässä betonikylässä ilmeisesti hamaan loppuun asti..itse olen asunut ikäni Helsingissä ja olen jo saanut kyllikseni. En aio asua täällä loppuelämääni. Tämä on asia mistä ei luultavasti päästä kompromissiin vaan joudun tekemään omat ratkaisuni asumisen suhteen sitten kun aika on siihen kypsä.... :/

 

[-]

Vantaalta kyllä onnistuu tuolla rahalla. Mies on aika idiootti, jos asettaa ehdon siihen Vantaan kohdalle. Tai kehyskunnista saatte jo vaikka mitä. Espoostakin saa, mutta remppakuntoisen.

Mitä jos sinä suhtautuisit nyt positiivisesti noihin vaihtoehtoisin, ehdottaisit että käytte sunnuntaina katsomassa muutamaa vaihtoehtoa ja mietitte sitten rauhassa yhdessä asiaa?

 

[vieras]

musta jotenkin sä teet tästä ongelman, itse haluat keskustaa ja miehellesi käy jopa se pk-seutu, ei siis vaadi sinua maalle, vaan pois sieltä ytimestä. Miksi et etsisi esim. netistä teille sopivan hintaisia taloja sieltä kaupungin laidalta ja näyttäisi miehellesi että sieltäkin löytyy sopivan hintaisia mukavia taloja

 

[Riksis]

Minä maalta (Laihia) ja mies kaupungista (Vaasa).

Tutustuessamme, asuimme Vaasassa lähellä keskustaa kerrostalossa (minä opiskelin, mies armeijassa), autoa ei tarvittu.

Sitten muutimme Laihialle rivitaloon (n.3km keskustasta), saimme esikoisen siellä, muutimme lähemmäs keskustaa luhtitaloon (800m keskustaan), syntyi toinen lapsi.

Kun nuorimmaisemme oli 2v, muutimme takaisin Vaasaan (jossa siis asumme edelleen). Nyt on keskustaan matkaa vajaa 3km, ja asumme "kuin maalla" lähiössä kerrostalossa. Tämä on kuitenkin vähän sivussa kaupungin melusta, mutta lyhyt matka keskustaan..viihdymme molemmat Mulla työmatka 2km, miehellä 10km. Lasten kouluun matkaa 1.5km. 1 auto (vain miehellä ajokortti).

Ollaan siis asuttu puolin ja toisin kaupungissa sekä maalla. Molemmille sopinut näin.

muoks. Mulla olis kaipuu maalle..ehkä vielä joskus..

tällähetkellä tämä asumismuoto on ihan ok, ainakin lapsilla on paljon kavereita, kun pihassa asuu paljon samanikäisiä lapsia, joskin 98% poikia. Hyvin tuo likka siellä joukossa menee, muutaman muun kanssa.

Rivari tai Okt on molemmilla haaveissa...tässä muutama vuoden sisään..joko Vaasasta taikka Laihialta. Laihailla halvemmat asunnot, mutta työmatkat pitenis molemmilla.

 

[ap]

Joo siis tosiaan okt pk-seudulta olisi tosi hyvä ratkaisu, mutta kun siihen meillä ei ole varaa (ellen tienaa 5000e/kk).
Mieheni haluaa elellä aika mukavasti, okt:n lisäksi auton pitää olla hyvä (=kallis) tyyiin bemari uutena ostettuna, ulkomailla pitäisi matkustella ja eläkkeelle jäädä varhain.... Sen takia meidän pitää säästää koko ajan sen lisäksi että lyhennämme asuntolainaa. Sen takia emme sitten missään tapauksessa voi ostaa yli 300 k euron asuntoa. Siksi okt pk-seudulta on kai mahdoton.

Mä siis todellakaan en kaipaa mitään luxus-elämää, vain mukavan asuinpaikan, josta pääsisin julkislla ja mahdollisuuden tavata ystäviäni säännöllisesti ja harrastaa lähellä kotia. Ja lapsille kavereita ja harrastuksia joihin ei tarvitsisi autolla kuskata. Nämä asiat taas eivät ole miehelle tärkeitä, vaan tärkeintä on tuo okt ja korkea elintaso

 

[huh huh]

Joko olette löytäneet kompromissin ? Aika mielenkiintoinen tuo tilanteenne.