Mies muuttanut mielensä minun/sitoutumisen suhteen?

[vierailija]

Kohta kaksi vuotta seurustelua takana ja suhteen tulevaisuus on alkanut epäilyttää. Alkuun (puolen vuoden seurustelun jälkeen) mies alkoi puhua sitoutumisesta, vihjaili avioliitosta miettimällä sormuksia ja halusi käydä katsomassakin niitä. Yhteinen asuntokin oli hänellä usein puheenaiheena. Ehdotin, että laittaisimme asunnon hakuun vuoden seurustelun jälkeen.

Vuosi tuli täyteen eikä aihetta otettu esiin. Tänä keväänä sitten ehdotin miehelle, että laittaisimme asunnon hakuun, koska sen sopivan löytyminen voi kestää ja yhteenmuutto venyisi todennäköisesti kesälle. Mies vastasi lähinnä "mmm....niiii-in..." Mitään ei kuitenkaan taaskaan tehty.

Nyt olen jo jonkin aikaa useamman kerran ehdottanut asunnon hakua suoraan, vihjaillut siitä ja todennut, kuinka yhdessä asuessa olisi helpompaa aina, kun eteen on tullut tilanne jossa erillisitä asunnoistamme on ollut lähinnä haittaa. Jossain vaiheessa mietin jo suhteen päättämistä, kun tuntui ettei tästä vaan tule mitään. Mies meni tästä ihan shokkiin ja sanoi rakastavansa minua yms. Hän halusi myös silloin katsella yhteistä asuntoa, jonka joskus voisimme ostaa (lähivuosina siihen ei tule olemaan varaa).

Miehellä on esimerkiksi melko uusi sänky, minulla taas sellainen, jonka voisi jo laittaa kiertoon. Viime vuoden puolella oli puhetta siitä, ettei minun kannata ostaa uutta sänkyä, koska yhteenmuutto on tulossa emmekä tee mitään kahdella uudella sängyllä. Nyt siitä on jo melkein vuosi, ja olen alkanut sisustaa kotiani uudestaan ja mainitsinkin miehelle uuden sängyn hankkimisesta. Hän totesi, että vanha sänkyni on tosiaan jo parhaat päivänsä nähnyt, ja että tarvitsisin kyllä uuden. Mielestäni tämäkin vahvistaa sitä, että meillä ei ole aikomustakaan muuttaa yhteen pitkiin aikoihin.

Pitäisiköhän nyt vaan sitten luovuttaa ja antaa tämän suhteen mennä? Tällä hetkellä en ainakaan tunne itseäni mitenkään erityisen halutuksi ja suhdetta sellaiseksi, johon kannattaisi panostaa. Mieskin antaa mielestäni käytöksellään ymmärtää, ettei olekaan valmis sitoutumaan minuun vielä, vaikka väittääkin että rakastaa eikä halua ketään muuta.

 

[vierailija]

Kohta kaksi vuotta seurustelua takana ja suhteen tulevaisuus on alkanut epäilyttää. Alkuun (puolen vuoden seurustelun jälkeen) mies alkoi puhua sitoutumisesta, vihjaili avioliitosta miettimällä sormuksia ja halusi käydä katsomassakin niitä. Yhteinen asuntokin oli hänellä usein puheenaiheena. Ehdotin, että laittaisimme asunnon hakuun vuoden seurustelun jälkeen.

Vuosi tuli täyteen eikä aihetta otettu esiin. Tänä keväänä sitten ehdotin miehelle, että laittaisimme asunnon hakuun, koska sen sopivan löytyminen voi kestää ja yhteenmuutto venyisi todennäköisesti kesälle. Mies vastasi lähinnä "mmm....niiii-in..." Mitään ei kuitenkaan taaskaan tehty.

Nyt olen jo jonkin aikaa useamman kerran ehdottanut asunnon hakua suoraan, vihjaillut siitä ja todennut, kuinka yhdessä asuessa olisi helpompaa aina, kun eteen on tullut tilanne jossa erillisitä asunnoistamme on ollut lähinnä haittaa. Jossain vaiheessa mietin jo suhteen päättämistä, kun tuntui ettei tästä vaan tule mitään. Mies meni tästä ihan shokkiin ja sanoi rakastavansa minua yms. Hän halusi myös silloin katsella yhteistä asuntoa, jonka joskus voisimme ostaa (lähivuosina siihen ei tule olemaan varaa).

Miehellä on esimerkiksi melko uusi sänky, minulla taas sellainen, jonka voisi jo laittaa kiertoon. Viime vuoden puolella oli puhetta siitä, ettei minun kannata ostaa uutta sänkyä, koska yhteenmuutto on tulossa emmekä tee mitään kahdella uudella sängyllä. Nyt siitä on jo melkein vuosi, ja olen alkanut sisustaa kotiani uudestaan ja mainitsinkin miehelle uuden sängyn hankkimisesta. Hän totesi, että vanha sänkyni on tosiaan jo parhaat päivänsä nähnyt, ja että tarvitsisin kyllä uuden. Mielestäni tämäkin vahvistaa sitä, että meillä ei ole aikomustakaan muuttaa yhteen pitkiin aikoihin.

Pitäisiköhän nyt vaan sitten luovuttaa ja antaa tämän suhteen mennä? Tällä hetkellä en ainakaan tunne itseäni mitenkään erityisen halutuksi ja suhdetta sellaiseksi, johon kannattaisi panostaa. Mieskin antaa mielestäni käytöksellään ymmärtää, ettei olekaan valmis sitoutumaan minuun vielä, vaikka väittääkin että rakastaa eikä halua ketään muuta.

Niin ja minä siis täytän ensi vuonna 30, mies 1,5v nuorempi. Ihan teinejä ei enää siis olla, ja ainakin minun kaveripiirissäni suurin osa on jo mennyt naimisiin ja lapsiakin alkaa monella olla.

 

[vierailija]

Niin ja minä siis täytän ensi vuonna 30, mies 1,5v nuorempi. Ihan teinejä ei enää siis olla, ja ainakin minun kaveripiirissäni suurin osa on jo mennyt naimisiin ja lapsiakin alkaa monella olla.

Rivien välistä paistaa tai oikeastaan huutaa sinun pesänrakennusviettisi, biologinen kellosi ja sosiaalinen paine/heikko itsetunto.

Kuvitteletko, että tältä palstalta saat puolueettomat, objektiiviset ja kaikki näkökulmat huomioon ottavat neuvot joiden pohjalta kannattaa isot päätökset tehdä?

Toivottavasti mies saa tietää, että shoppailet kiireellä spermanluovuttajaa ja laskujen maksajaa ja että tukeudut suhdetta koskevissa päätöksissäsi idiootteja ja trolleja kuhisevaan anonyymiin nettipalstaan. Hänenä kaasuttaisin helvetin lujaa ulos suhteesta ja kohti auringonlaskua taakseni katsomatta.

 

[vierailija]

Rivien välistä paistaa tai oikeastaan huutaa sinun pesänrakennusviettisi, biologinen kellosi ja sosiaalinen paine/heikko itsetunto.

Kuvitteletko, että tältä palstalta saat puolueettomat, objektiiviset ja kaikki näkökulmat huomioon ottavat neuvot joiden pohjalta kannattaa isot päätökset tehdä?

Toivottavasti mies saa tietää, että shoppailet kiireellä spermanluovuttajaa ja laskujen maksajaa ja että tukeudut suhdetta koskevissa päätöksissäsi idiootteja ja trolleja kuhisevaan anonyymiin nettipalstaan. Hänenä kaasuttaisin helvetin lujaa ulos suhteesta ja kohti auringonlaskua taakseni katsomatta.

En oikeastaan odota palstalaisten ratkovan ongelmiani. Halusin vain purkaa oloani jonnekin.

Mies ei todennäköisesti halua ollenkaan lapsia, ja se on ok meille molemmille. En ole erityisen äidillinen ihminen muutenkaan enkä ole erityisemmin haaveillut lapsista. Olen valmistumassa puolen vuoden päästä, ja siinä vaiheessa tulen tienaamaan kaksinkertaisesti sen, mitä mies. Elättäjäksi taitaisin päätyä enemminkin minä

 

[vierailija]

Niiiin... No kyllä parin vuoden seurustelun jälkeen luulisin sinun jo tietävän rakastaako mies sinua vai ei.
Ja kyllä mää nyt olettaisin, että parin vuoden seurustelun jälkeen Sinä tietäisit rakastatko miestä vai et.

-Sen jälkee luulis päätösten olevan aika helppoja, asuitte sit yhdessä tai ette...


Sullakin yhteenmuuton perusteet oli lähinnä, että se nyt olis vaan kätevämpää.....
No ei enää kahden aikuisen tarvitse muuttaa yhteen vaan sen takia että se ois kätevämpää... Hankaluuksia siinäkin ois...
Ja ehkä "helpommalla" pääsisit kun hommaisit itselles n. 10-15 vuotta vanhemman miehen, niin teidän elämän asenteet osuis vähän enempi yhteen...

 

[vierailija]

Selvä juttuhan tuo on. Miehen kiinnostus sinuun on lopahtanut, ja on aika siirtyä seuraavaan. Sukulaistyttö oli vastaavassa tilanteessa, ja koko suku oli yhtä mieltä siitä, ettei suhteesta tule yhtään mitään, kun kiinnostus hiipuu jo vuoden-parin jälkeen. Yleensä se alkuhuuma kestää ainakin 5-7 vuotta, jos suhde on onnistuakseen.

Tämä ei nyt ollut se oikea.

Ette ole enää kokemattomia lapsia, joten odottelu on turhaa. Monet ystäväni ovat aloittaneet sen oikean parisuhteen kolmikymppisinä, ja virallinen muutto yhteen on tapahtunut kaikilla noin puolen vuoden kuluttua suhteen alusta. Monet ovat käytännössä asuneet yhdessä jo suhteen ensimmäisestä illasta lähtien.

 

[vierailija]

Selvä juttuhan tuo on. Miehen kiinnostus sinuun on lopahtanut, ja on aika siirtyä seuraavaan. Sukulaistyttö oli vastaavassa tilanteessa, ja koko suku oli yhtä mieltä siitä, ettei suhteesta tule yhtään mitään, kun kiinnostus hiipuu jo vuoden-parin jälkeen. Yleensä se alkuhuuma kestää ainakin 5-7 vuotta, jos suhde on onnistuakseen.

Tämä ei nyt ollut se oikea.

Ette ole enää kokemattomia lapsia, joten odottelu on turhaa. Monet ystäväni ovat aloittaneet sen oikean parisuhteen kolmikymppisinä, ja virallinen muutto yhteen on tapahtunut kaikilla noin puolen vuoden kuluttua suhteen alusta. Monet ovat käytännössä asuneet yhdessä jo suhteen ensimmäisestä illasta lähtien.

Niin, kyllähän se vähän siltä tuntuu että mies haluaa elää vielä nuoruuttaan eikä tehdä isoja päätöksiä vielä. Itse olisin valmis asumaan hänen kanssaan, jakamaan arjen ja heräämään joka aamu samasta sängystä.

Pahinta on varmaan se, että hän puhui alkuun niin paljon yhdessä asumisesta ja vihjaili niistä sormuksista. Tämä muutos vahvistaa sitä fiilistä, että hän epäröi suhdettamme. Se saa myös minut epäilemään häneen sitoutumisen kannattavuutta.

Ap

 

[vierailija]

Taitaa olla vakavan keskustelun paikka asioista ihan suoraan. Mitä kumpikin haluatte suhteelta ja kohtaako tulevaisuuden suunnitelmat? Katsellaan meiningillä olette tuossa tilanteessa vielä kymmenenkin vuoden päästä.

Kyllähän tuo vähän siltä vaikuttaa, että mies haluaakin ehkä katsella vielä ympärilleen eikä sitoutua vielä loppuelämäkseen, kun alkuhuuma alkaa tasaantua arjeksi. Varsinkin jos muutos alkuaikoihin on noin selkeä. Keskustelua!