Kontakti teiniin hukassa, näinkö se sitten menee?

[nbv]

Niin ja minkä ikäisestä teinistä kyse? Vähän eri asia, puhutaanko 13-vuotiaasta tai vaikkapa 18-vuotiaasta?

 

[Pink Poodle]

Ettei tässä nyt heijastuisi lapseen äidin paha olo. Tai tavallaan tilanteet ruokkii toisiaan :|

 

[PölyEsteri]

Kokeile alkaa sanoa joka päivä "Minä rakastan sinua", sille mukulalle. Käyttäyty se miten tahansa, niin se tarvitsee kuitenkin eniten rakkautta. Vaikka tietty oot tota varmasn sanonutkin.

 

["eee"]

Ihme marttyyrimeininkiä kyllä. "Ensin mä yritän, no ei toiminu, emmä sit jaksa enää, kun toi teini kiukuttelee ja kaikkea (ohoo! maailman ensimmäinen kiukutteleva teini!), nyt on sun vuoro, yritä sä sit, mua ei enää huvita, luovutan..."

 

[Fleur de la Cour]

Kokeile alkaa sanoa joka päivä "Minä rakastan sinua", sille mukulalle. Käyttäyty se miten tahansa, niin se tarvitsee kuitenkin eniten rakkautta. Vaikka tietty oot tota varmasn sanonutkin.

Toki sanon, että rakastan. Toki myös myönnän, että olen paljon poissa kotoa, eniten töissä. Huhtikuussa ei ole ehtinyt olla perhe koolla varmaan kertaakaan kunnolla, pitkäperjantai oli ehkä ainoa. Mutta sanonko myös koululle, että käyttäytyypä se miten tahansa, rakastan sitä? En usko, että koulu hakee sitä vastaukseksi?

 

[PölyEsteri]

Toki sanon, että rakastan. Toki myös myönnän, että olen paljon poissa kotoa, eniten töissä. Huhtikuussa ei ole ehtinyt olla perhe koolla varmaan kertaakaan kunnolla, pitkäperjantai oli ehkä ainoa. Mutta sanonko myös koululle, että käyttäytyypä se miten tahansa, rakastan sitä? En usko, että koulu hakee sitä vastaukseksi?

No sano! sehän on ihan oikeesti ensteks tärkeä juttu. Aika vaikeaahan sun on puuttua lapsen käytökseen koulussa, ellet sitten mene aina sen mukaan sinne... Mitähän ne tahtois sun tekevän niinku...

Onko koulussa mitään psykologia joka osaisi auttaa tyttöä tämän koulukäytöksen kanssa?

 

[Fleur de la Cour]

No sano! sehän on ihan oikeesti ensteks tärkeä juttu. Aika vaikeaahan sun on puuttua lapsen käytökseen koulussa, ellet sitten mene aina sen mukaan sinne... Mitähän ne tahtois sun tekevän niinku...

Onko koulussa mitään psykologia joka osaisi auttaa tyttöä tämän koulukäytöksen kanssa?

Tyttö kävi psykologilla eka- ja tokaluokilla kun koulusta laittoivat sinne. Kävimme sitäkin tapaamassa, se sanoi, että ihan hienosti asiat sujuu. Että älkää nyt ihmetelkö miksi usko siihen koululaitokseen välillä menee kun ongelmat vaan jatkuu.

 

[isoäiti mölykylästä]

etkös se sinä juuri ollut se, joka antoi lapselleen pienennä päiväkoti ikäisenä kaiken periksi ja ostit ja hait vaikka kuun taivaalta, kun tenava vähän vihjasi. eli sitä saa mitä tilaa. nyt näkyy ne seuraukset löysästä kasvatuksesta pienenöä

 

[PölyEsteri]

No voiskos niit psykologin käyntejä yhä jatkaa? Kun sunhan on tosiaan aika vaikea mennä mukaan kouluun sitä vahtimaan.

 

[Edelleen sama kysymys??]

Miten ja millä keinoin olette tähän mennessä yrittäneet hoitaa tilannetta??

Voisit saada vinkkejä erilaiseen toimintaan, jos kertoisit miten tähän asti olette toimineet? Eli millaisia rangaituksia, neuvotteluita, tekemisiä, keskusteluja...jne.?

 

[Keittiönoita]

Toki sanon, että rakastan. Toki myös myönnän, että olen paljon poissa kotoa, eniten töissä. Huhtikuussa ei ole ehtinyt olla perhe koolla varmaan kertaakaan kunnolla, pitkäperjantai oli ehkä ainoa. Mutta sanonko myös koululle, että käyttäytyypä se miten tahansa, rakastan sitä? En usko, että koulu hakee sitä vastaukseksi?

Oliko sun tyttösi nyt 14 vai muistanko väärin? No joka tapauksessa vielä ei ole myöhäistä. Mutta pian on. Ihan ekana sun pitää luopua ajattelemasta itseäsi ja millainen äiti sinä haluat olla. Ala ajattelemaan, millainen äiti tyttäresi haluaisi sinun olevan. Älä teeskentele välittäväsi tyttäresi tunteista tai mielipiteistä, jos tosiasiassa et välitä. Kysy tyttäreltäsi, mitä hän itse haluaa. Minkä asioiden kotona tai koulussa pitäisi muuttua, jotta tyttäresi olisi valmis noudattamaan yhteisiä sopimuksia. Vanhempana joudut toki pitämään tietyt rajat eli ihan mitä tahansa ei voi teinillekään sallia. Mutta mieti, onko teinin toive kohtuuton vai voisiko sen kuitenkin toteuttaa ja mitä teini olisi valmis sitten tekemään omalta osaltaan vastineeksi. Teni-ikäisen kanssa joutuu jo tekemään kompromisseja, jos ei halua, että napanuoran katkaisu tapahtuu yhtäkkiä, nopeasti ja kenties aiheuttaen vuosien kivun ja katkeruuden niin lapsellesi kuin itsellesikin.

Kokemuksesta voin muuten sanoa, että kysymykseen "millainen koulupäivä sulla oli?" kuuluu vastata "ihan tavallinen" tai "ihan ok". Silloinkin, kun koulupäivä on ollut ihan hanurista.

 

[Fleur de la Cour]

etkös se sinä juuri ollut se, joka antoi lapselleen pienennä päiväkoti ikäisenä kaiken periksi ja ostit ja hait vaikka kuun taivaalta, kun tenava vähän vihjasi. eli sitä saa mitä tilaa. nyt näkyy ne seuraukset löysästä kasvatuksesta pienenöä

Jos meillä on ollut varaa hankkia tavaraa ja jos meillä nyt sattumoisin on ollut vain yksi lapsi, jolle on pakko ollut hankkia uutena tiettyjä tavaroita kuten sukset, polkupyörät, pelastusliivit niin voi, että kun sulla on tullut kuva siitä, että saa kuun taivaalta. Lapsellani on ollut esimerkiksi ehkä kaikkein tiukimmat nukkumaanmenoajat ja niistä olen pitänyt kiinni tiukasti. Pidän vieläkin. Jos lapsi saa leluja tai vaikkapa vappupalloja tai jokakesäisen perinteen mukaan reissun Särkänniemeen niin se tuskin on löysää kasvatusta. Sinä puhut nyt ihan eri asiasta, mutta kiitos kun jaksat ilkkua, kyllä tulee mukava olo siitä asiasta, että on ollut varaa asioihin.

 

[määäää]

Tavallaan kyllä ymmärrän, mitä ajat takaa, kun puhut tuosta koulun jatkuvasta ilmoittelusta. Se on taatusti turhauttavaa. Mulla oli viime syksynä oppilas, jonka käytöksen takia olin lopulta ihan liiankin kanssa yhteydessä vanhempiin. Loppujen lopuksi äiti sanoi, ettei jaksa enää, kun joka päivä joku ope valittaa pojan käytöksestä ja hän oikeasti yrittää kaikkensa, mutta mikään ei muutu. no, tässä kävi sitten kuitenkin hyvin: puolen vuoden hiillostuksen jälkeen poika vihdoin tokeni ja on nyt käynyt koulua kuin enkeli viimeiset viisi kuukautta.

Ymmärrän hyvin, että liika on liikaa ja tavallaan koulun pitäisi pystyä hoitamaan omat ongelmansa. Toisaalta tiivis yhteistyö vanhempien kanssa on osoittautunut toimivaksi varsinkin yläkoulussa. Kannattaa pyrkiä tekemään konkreettisia sopimuksia opettajan kanssa. On tosiaankin ihan tyhjänpäiväistä käydä masentumassa koululla, jos siellä vain haukutaan omaa lasta. Sen sijaan saattaa olla hyvinkin hedelmällistä sopia yhteisistä pelisäännöistä: esim. jos vielä lintsaat saksan tunnilta, niin et saa viikkoon pelata tietokonepelejä, tms. Näin nuori huomaa, että aikuiset vetävät yhtä köyttä ja käyttäytyminen koulussa vaikuttaa myös kotielämään.

 

[Keittiönoita]

Tavallaan kyllä ymmärrän, mitä ajat takaa, kun puhut tuosta koulun jatkuvasta ilmoittelusta. Se on taatusti turhauttavaa. Mulla oli viime syksynä oppilas, jonka käytöksen takia olin lopulta ihan liiankin kanssa yhteydessä vanhempiin. Loppujen lopuksi äiti sanoi, ettei jaksa enää, kun joka päivä joku ope valittaa pojan käytöksestä ja hän oikeasti yrittää kaikkensa, mutta mikään ei muutu. no, tässä kävi sitten kuitenkin hyvin: puolen vuoden hiillostuksen jälkeen poika vihdoin tokeni ja on nyt käynyt koulua kuin enkeli viimeiset viisi kuukautta.

Ymmärrän hyvin, että liika on liikaa ja tavallaan koulun pitäisi pystyä hoitamaan omat ongelmansa. Toisaalta tiivis yhteistyö vanhempien kanssa on osoittautunut toimivaksi varsinkin yläkoulussa. Kannattaa pyrkiä tekemään konkreettisia sopimuksia opettajan kanssa. On tosiaankin ihan tyhjänpäiväistä käydä masentumassa koululla, jos siellä vain haukutaan omaa lasta. Sen sijaan saattaa olla hyvinkin hedelmällistä sopia yhteisistä pelisäännöistä: esim. jos vielä lintsaat saksan tunnilta, niin et saa viikkoon pelata tietokonepelejä, tms. Näin nuori huomaa, että aikuiset vetävät yhtä köyttä ja käyttäytyminen koulussa vaikuttaa myös kotielämään.

Minä kannatan myös yhteistyön tekemistä. Ja ymmärrän kyllä ap:tä siinä mielessä, että koululla käytävät nuuskakeskustelut eivät ole mieltäylentäviä. Olen nimittäin kuopuksen kanssa istunut monessakin sellaisessa. Mutta tosiasia on, että koululla on hyvin vähän mahdollisuuksia puuttua yhtään mihinkään ellei vanhemmat ole mukana hommassa. Me aikoinaan sovittiin kuopuksen opettajan kanssa, että mä ilmoitan aina, kun poika on luvan kanssa pois koulusta. Ja opettaja ilmoittaa aina, jos poika ei ole ilmaantunut kouluun. Tuo kuopus kun lintsaillessaan ajatteli, että ei haittaa, koska mutsi saa tietää tästä vasta parin viikon päästä. Johan loppui lintsaaminen, kun sainkin tietää siitä heti.

 

[Fleur de la Cour]

Tavallaan kyllä ymmärrän, mitä ajat takaa, kun puhut tuosta koulun jatkuvasta ilmoittelusta. Se on taatusti turhauttavaa. Mulla oli viime syksynä oppilas, jonka käytöksen takia olin lopulta ihan liiankin kanssa yhteydessä vanhempiin. Loppujen lopuksi äiti sanoi, ettei jaksa enää, kun joka päivä joku ope valittaa pojan käytöksestä ja hän oikeasti yrittää kaikkensa, mutta mikään ei muutu. no, tässä kävi sitten kuitenkin hyvin: puolen vuoden hiillostuksen jälkeen poika vihdoin tokeni ja on nyt käynyt koulua kuin enkeli viimeiset viisi kuukautta.

Ymmärrän hyvin, että liika on liikaa ja tavallaan koulun pitäisi pystyä hoitamaan omat ongelmansa. Toisaalta tiivis yhteistyö vanhempien kanssa on osoittautunut toimivaksi varsinkin yläkoulussa. Kannattaa pyrkiä tekemään konkreettisia sopimuksia opettajan kanssa. On tosiaankin ihan tyhjänpäiväistä käydä masentumassa koululla, jos siellä vain haukutaan omaa lasta. Sen sijaan saattaa olla hyvinkin hedelmällistä sopia yhteisistä pelisäännöistä: esim. jos vielä lintsaat saksan tunnilta, niin et saa viikkoon pelata tietokonepelejä, tms. Näin nuori huomaa, että aikuiset vetävät yhtä köyttä ja käyttäytyminen koulussa vaikuttaa myös kotielämään.

Kuten sanoin, koulunsahan tuo hoitaa hyvin, ei ole huomauttamista siitä. On tosin nyt opettajalle esittänyt, että äiti suuttuu jos ei saa kymppejä. Minä toki pakotan hänet kotiin lukemaan kokeisiin ja odotan hyvää numeroa jos tiedän hänen osaavan ja opiskelleen. En odota liikunnasta hyvää numeroa, koska tiedän, että siinä hän ei pärjää. On myös sanonut, että suutun jos hän rikkoo jotain tai suttaa. Minusta ihan normaaleja asioita, en oletakaan, että tyttö ymmärtää kokonaan näitä aina, mutta että opettajalla nyt on käsitys, että minä suutun ja huudan niin onpa kovin mukavaa. Ei minulla ole oikeen sanottavaa asioihin enää. Turhauttavaa.

 

[Keittiönoita]

Kuten sanoin, koulunsahan tuo hoitaa hyvin, ei ole huomauttamista siitä. On tosin nyt opettajalle esittänyt, että äiti suuttuu jos ei saa kymppejä. Minä toki pakotan hänet kotiin lukemaan kokeisiin ja odotan hyvää numeroa jos tiedän hänen osaavan ja opiskelleen. En odota liikunnasta hyvää numeroa, koska tiedän, että siinä hän ei pärjää. On myös sanonut, että suutun jos hän rikkoo jotain tai suttaa. Minusta ihan normaaleja asioita, en oletakaan, että tyttö ymmärtää kokonaan näitä aina, mutta että opettajalla nyt on käsitys, että minä suutun ja huudan niin onpa kovin mukavaa. Ei minulla ole oikeen sanottavaa asioihin enää. Turhauttavaa.

Oletko miettinyt, millaista tyttärelläsi on, kun ei voi äidillekään puhua? Isä vetäytyy vastuusta? Sisaruksia ei ole ja kavereille pitää ehkä esittää kovista?

 

[Fleur de la Cour]

Oletko miettinyt, millaista tyttärelläsi on, kun ei voi äidillekään puhua? Isä vetäytyy vastuusta? Sisaruksia ei ole ja kavereille pitää ehkä esittää kovista?

Jos minä olisin tämän asetelman tiennyt tulevan en olisi näitä virheitä tehnyt, mutta kun sitä luuli joskus, että saavutetaan jotain ihan muuta. Ja kyllä mulle voi puhua..

 

[Keittiönoita]

Jos minä olisin tämän asetelman tiennyt tulevan en olisi näitä virheitä tehnyt, mutta kun sitä luuli joskus, että saavutetaan jotain ihan muuta. Ja kyllä mulle voi puhua..

Miten niin voi, jos joutuu pelkäämään sun suuttumistasi? Sä kuullostat ihan samanlaiselta kuin oma äitini oli ja siksi myötätuntoni on tyttäresi puolella. Miksi pitää saada kymppejä vain sen vuoksi, että kykenee siihen? Miksei voi tyytä kasiin tai ysiin ja tehdä jotain mukavaa lukemisen sijasta? Miksi painostat tytärtäsi jatkuvaan suorittamiseen?

Ei ole vielä myöhäistä muuttaa asioita. Mutta sun pitää luopua marttyyriudestasi ja alkaa ajatella tytärtäsi itsesi sijasta. Kerro tyttärellesi, että olet ajatellut asioita ja huomannut tehneesi monia virheitä. Kerro hänelle, että mennyttä et enää voi muuttaa, mutta pyydät häneltä anteeksi ja toivot, että voisitte yrittää aloittaa uudestaan. Keskustelkaa asioista. Puhukaa siitä, millainen koti ja perhe olisi kummallekin mieleen. Älä hiilesty, vaikka tyttäresi hiilestyisikin. Pysy aikuisena. Tehkää kompromisseja. Mutta tehkää se nyt eikä vasta parin vuoden päästä, jolloin tyttäresi saattaa ovet paukkuen häippästä poikaystävänsä matkaan palaamatta enää takaisin.