kosinta

[Teresa]

Kuules inhorealisti, sinulla on tämä yleinen, ei omilla aivoilla ajateltu, käsitys uskovaisuudesta ja esiavioillisista suhteista. Jotenkin väsyttää, kun tuohon aina törmää.

Raamatussa ei esim. sanota, millainen on oltava se vihkikaava, jonka suoritettuaan ihmiset ovat synnittömässä liitossa. Kun mies ja nainen tekevät keskenään sopimuksen yhteisestä elämästä, he ovat mies ja vaimo. Eiköhän se riitä.

Jos lähdetään tulkitsemaan niin, että vain kristillinen avioliiton solmimiskaava on se oikea, silloin meidän on myönnettävä, että kaikki maistraatissa vihityt elävät synnissä. Samoin suurin osa maailman ihmisistä, vaikka ovatkin naimisissa, ovat synnillisessä liiitossa, esim. kaikki kiinalaiset.

Niinpä tänne Suomeen muuttanut kiinalainen avioparikin on siis vain synnillisessä suhteessa elävä susipari.

Ap. haluaa vain virallistaa liittonsa myös Suomen lain mukaisesti, eli siis mennä maalliseen avioliittoon.

Tällä en tarkoita sitä, että kaikki avioliiton ulkopuoliset suhteet olisivat sopivia myös uskovien ihmisten mielestä. ei tietenkään, mutta uskova ihminen kyllä itse ymmärtää, mikä on synnillistä menoa, mikä taas ei. Rakkauden täyttymyksenä se ei ole synti. Väärin käytettynä se sitä kyllä on.

 

[Inhorealisti]

Minä en ole uskovainen ja minusta mikään, joka ei loukkaa ketään, ei voi olla väärin tai tuomittavaa. Uskovaiset ihmiset ovat itse kovia tuomitsemaan. Kun ihmiset tulkitsevat ihmisen kirjoittamaa kirjaa, on tulkintojen kirjo laaja.

Ylensä elävässä uskossa olevat kristityt tulkitsevat raamattuaan niin, että eriuskoiset eivät pelastu. Eli sillä ei oikeastaan ole merkitystä, ovatko he naimissa vai eivät.

Nyt ollaan kyllä jo varsin kaukana alkuperäisestä aiheesta.

 

[Sekavaa tekstiä]

Olipas sekavaa tekstiä Teresa-pieni.

Uskonnollisessa mielessä tietenkin vain se kristillinen avioliiton solmimiskaava on kristitylle uskovaiselle se oikea. Naimisiin menossa ei tällöin ole kyse vain Suomen laista vaan nimenomaan uskonnosta - ""Jumalan ja seurakunnan edessä"".

Ei-kristitty aviopari ei luonnollisestikaan ole naimisissa ""Jumalan edessä"", koska eivät usko kristinuskoon eivätkä kuulu kirkkoon. Eivätkös ei-kristityt ole kristittyjen mielessä pakanoita, jotka eivät ole saaneet syntejään anteeksi (koska eivät niitä ole pyytäneet) tms ja siis elävät synnissä?

Kun mies ja nainen tekevät keskenään sopimuksen yhteisestä elämästä he ovat avopari. Kun he menevät naimisiin kirkossa tai maistraatissa tai mikä sitten onkaan maan tapa he ovat aviopari.

Avioliitto on sekä maallinen että kirkollinen instituutio. Naimisiinmeno maistraatissa eroaa kirkollisista menoista siinä, että jälkimmäisessä on kyse myös uskontonsa mukaan sitoutumisesta. Avoliitto eroaa näistä molemmista sekä maallisessa että uskonnollisessa mielessä. Avoparin rakkaus ja sitoutuminen voivat olla aivan yhtä vakaalla pohjalla kuin avioparinkin, mutta se ei tee heidän liitostaa AVIOliittoa. Avoliitto ja avioliitto eroavat lain ja - jos pariskunta väittää uskovansa kristilliseen jumalaan - Jumalan edessä.

Eli se kiinalainen aviopari ei ole mikään susipari lain edessä, mutta jos kyseinen pariskunta ei ole kristittyjä, he eivät myöskään ole kristillisten sakramenttien mukaisesti naimisissa. Ymmärrätkö?

Kukin määrittäköön omat uskonasiansa itse, mutta jos väittää olevansa ""uskovainen"" tiettyjen oppien mukaan on hieman falskia alkaa poimimaan vain niitä rusinoita pullasta ja selittelemään asioita parhain päin. Joko uskoo siihen että avioliiton siunaus on tarpeen tai ei, mutta älkää alkako sepittelemään tarinoita omista keskinäisistä ""vihkikaavoistanne"". Avoliitto mikä avoliitto. Ei sillä että siinä MINUN mielestäni mitään vikaa olisi, mutta minä en olekaan ""uskovainen"".

 

[Meikämaija]

Kunhan miehesi on toipunut leikkauksesta, saapuu teidän elämäänne todennäköisesti se odotettu onnenhuuma = seksi takaisin. Koska mies on kipujen vuoksi vältellyt asiaa, on hänellä patoutunutta seksuaalisuuden tarvetta.

Silloin on teidän otollinen aikanne tehdä päätöksiä tulevaisuudesta. Vaikka koette olevanne aviossa keskinäisellä lupauksella, yhteiskunnan ja lain edessä se ei päde.

Seksin puute saa ihmisestä kaikki huonot puolet esiin. Siitä tässä teillä on kysymys. Hermostutaan, ollaan tyytymättömiä lähes kaikkeen toisessa, koska tuon vastapainoksi ei tule rakastumisen tunnetta ja seksuaalista iloa.

Annahan miehesi toipua leikkauksesta ja pidä sitten huoli, että iloittelette oikein kunnolla! Naisella on monet konstit saada mies innostumaan, niitä pitää käyttää ujostelematta! - Ja sellainen vanha totuus, joka pitää paikkansa aina, on, että tie miehen sydämeen käy vatsan kautta. Ruualla hemmottelu on takuuvarma konsti saada mies onnelliseksi.

 

[Epäilys]

Että sellainen sukupolvien välinen kuilu. Haluttomaan nuoreen mieheen ei ""naiselliset"" keinot toimi, puhumattakaan ruoasta.

 

[ww]

saattaa olla, että mies ei ajattele konaisuutta, vain tämänhetkistä elämää, joka sujuu ok.

Nykymaailma on muuttunut niin, ettei kakilla ole otetta arvomaailmaan.

Monnesti mies ei edes huomaa seikkaa, ennenkuin menettää parisuhteensa.

Ehkä kannattaa miettiä itse mitä todella haluaa. kertoa siitä miehelle painostamatta häntä avioliittoon.

En muuten ymmärrä tämän tasa-arvoisuuden aikana, miksi miehen pitäisi kosia?
Hullulta kuulostaa jutut yllätyskosinnasta! Sehän pitää yhdessä päättää!

 

[Meikämaija]

Sinulla Epäilys ei taida olla asiasta kokemusta? Sananparren viesti on sellainen, joka ei koskaan vanhene.

Kahden aikuisen pojan äitinä ja itseäni nuoremman miehen puolisona tiedän tuon varmasti! Sitä paitsi, sen ovat minulle sekä poikani että mieheni vahvistaneet ja kertoneet itse todeksi. Eivätkä todellakaan ole itse taidottomia ruuanlaittajia, vaan ihan päinvastoin, mestarikokkeja ja silti heihin vetoaa hyvällä ruualla hemmotteleminen.

Eipäsilti, kyllä minustakin on ihanaa istahtaa herkkupöytään, jonka joku miehistäni valmistanut. Mies saa pusun ja halauksen heti ja poikani halausta äiteeltään sekä hyvin, hyvin hellät tunteet kaikki.

 

[nami]

Me ollaan seurusteltu 5-vuotta, ja mies alkaa nyt vasta varovaisesti harkita yhteenmuttamista. Huoh. Niin, ehkä siinä vuoden kuluttua voitaisiin katsella yhteistä asuntoa jos kaikki on mennyt hyvin. Olisinpa jo noin pitkällä että voisin kosinnasta edes haaveilla..
Ai niin, ja nähdään 1-4kertaa kuussa.

 

[Teresa]

Inhorealistille vastaan, että minulle uskovana ja kristittynä on aivan se ja sama, millaisten kaavojen mukaan pariskunta on liittonsa solminut. Aivan sama.

Kun kaksi ihmistä on lupautunut toisilleen, se on heidän välisensä avioliitto. Maallisten lakien mukaan se on avoliitto, ja olkoon niin. Älä yritä opettaa minua, et tunne uskonasioita kovinkaan hyvin, ja se näkyy kirjoituksestasi.

""Eli se kiinalainen aviopari ei ole mikään susipari lain edessä, mutta jos kyseinen pariskunta ei ole kristittyjä, he eivät myöskään ole kristillisten sakramenttien mukaisesti naimisissa. Ymmärrätkö?""

Tätähän nimenomaan tarkoitinkin, mutta ei ilmeisesti mennyt perille.

Teillä ei-uskovilla on sitkeästi istuva käsitys siitä, miten uskovien ihmisten PITÄISI asioista ajatella. Joskus se on suorastaan huvittavaa. Teillä, jos kellä, on tarkka käsitys siitä, mikä on ""syntiä"" ja mikä ei. Ja sitten siinä huuli pyöreinä töllötetään uskovaisia ihmisiä, jotka eivät käyttäydykään oletetun kaavan mukaisesti.

""...älkää alkako sepittelemään tarinoita omista keskinäisistä ""vihkikaavoistanne"". ""

Katsos, kun meitä ihmisiä on monenlaisia. Sinä ja sinun yksipuoliset näkemyksesi ovat vain sinun näkemyksiäsi. Omat esivanhempani ovat aina sopineet omat ""vihkikaavansa"", koska eivät kuuluneet valtaväestöön.

 

[Inhorealisti]

Taisit sekoittaa minun ja nimimerkin ""Sekavaa tekstiä"" kirjoitukset keskenään.

 

[Teresa]

No näin olikin ja pyydän anteeksi sinulta!

Tarkkaavaisuushäiriö - luin pari viestiä näköjään yhteen pötköön. Näin käy, kun ei ole tarkkana, otan opiksi.