Tytär alotti perhepäivähoitajalla tänään. Hoitaja on aivan ihana ihminen ja luotan todella että, hoitaa tytärtä hyvin. Tytär oli tunnin ollu itkunen kun olin hänet jättäny hoitopaikkaan. Päivä oli menny tyttären osalta aivan mahtavasti ja kyse kuitenkin lapsesta joka vierastaa kaikkia, on äitiin takertuvainen(eli muhun) jne.
Mutta, itelläni vaan pahamieli koko aika. Eilen illalla sain itkukohtauksen ja sama toistu tänä iltana. Koko päivän aamusta lähtien panttasin itkua ja murruin sitten, sen jälkeen kun tytär oli nukahtanu yöunille. Jatkan nytten opinnot loppuun ja valmistun keväällä. Mutta, silti vaan tuntuu pahalta
. Tuntuu niin, masentavalta ja ahdistavalta olla tyttärestä erossa. Onko nää tuntemukset normaaleja? Meneekö nää jossakin vaiheessa ohi? Miks tän pitää olla niin, vaikeeta??
Mutta, itelläni vaan pahamieli koko aika. Eilen illalla sain itkukohtauksen ja sama toistu tänä iltana. Koko päivän aamusta lähtien panttasin itkua ja murruin sitten, sen jälkeen kun tytär oli nukahtanu yöunille. Jatkan nytten opinnot loppuun ja valmistun keväällä. Mutta, silti vaan tuntuu pahalta