M
mukava kevät
Vieras
Olen ollut pari vuotta sinkkuna. Takana pari raskasta suhdetta ja paljon itkua ja pettymystä.
Talvella tapahtui sitten ihme. Tapasin sattumalta vuosien takaisen tuttavan (ei ollut silloin mitenkään läheinen), joka oli jokin aika sitten eronnut myös vaikeasta liitostaan.
En ajatellut häntä ensin kuin mukavana juttukaverina. Hän kävi luonani ja juteltiin elämistämme aika syvällisiä. Pian huomasin, että hän taitaa olla ihastunut.
Omien kokemuksieni takia minulla meni jonkin aikaa, että USKALSIN avata sydämeni ja ihastua.
Yhtäkkiä tajusin miten kaikki natsasi tän miehen kanssa.
Hän tunnusti tunteensa ja ajattelin, että vihdoinkin elämä on minulle hyvä.
Tämän miehen kanssa voisin elää sellaista elämää jota olen kaivannut.
No, viikko sitten mies alkoi olemaan kummallinen.
Vaikutti mietteliäältä ja etäiseltä. Lopulta avautui ja sanoi, että pelkää miten (sairaalloisen mustasukkainen) ex-vaimo reagoi jos saa tietää meistä ja yrittääkö estää lapsen tapaamisen jne. Että hänen pitää nyt miettiä asioita ja olla yksin.
Lähdin itkien pois ja olen itkenyt silmät päästäni...
Tää ei voi olla todellista. Kaiken sen jälkeen kun vihdoin uskalsin avata sydämeni ja alkaa taas tuntea ja haaveilla.
Eikö tuommoiset asiat olisi hyvä miettiä ennenkuin menee näin pitkälle. Tämä oli viimeinen asia mitä olisin tarvinnut, niin paljon olen kakkaa saanut viime suhteissa niskaan!
Itkettää ja v¤tuttaa... :'(
Talvella tapahtui sitten ihme. Tapasin sattumalta vuosien takaisen tuttavan (ei ollut silloin mitenkään läheinen), joka oli jokin aika sitten eronnut myös vaikeasta liitostaan.
En ajatellut häntä ensin kuin mukavana juttukaverina. Hän kävi luonani ja juteltiin elämistämme aika syvällisiä. Pian huomasin, että hän taitaa olla ihastunut.
Omien kokemuksieni takia minulla meni jonkin aikaa, että USKALSIN avata sydämeni ja ihastua.
Yhtäkkiä tajusin miten kaikki natsasi tän miehen kanssa.
Hän tunnusti tunteensa ja ajattelin, että vihdoinkin elämä on minulle hyvä.
Tämän miehen kanssa voisin elää sellaista elämää jota olen kaivannut.
No, viikko sitten mies alkoi olemaan kummallinen.
Vaikutti mietteliäältä ja etäiseltä. Lopulta avautui ja sanoi, että pelkää miten (sairaalloisen mustasukkainen) ex-vaimo reagoi jos saa tietää meistä ja yrittääkö estää lapsen tapaamisen jne. Että hänen pitää nyt miettiä asioita ja olla yksin.
Lähdin itkien pois ja olen itkenyt silmät päästäni...
Tää ei voi olla todellista. Kaiken sen jälkeen kun vihdoin uskalsin avata sydämeni ja alkaa taas tuntea ja haaveilla.
Eikö tuommoiset asiat olisi hyvä miettiä ennenkuin menee näin pitkälle. Tämä oli viimeinen asia mitä olisin tarvinnut, niin paljon olen kakkaa saanut viime suhteissa niskaan!
Itkettää ja v¤tuttaa... :'(
