kotiäidin salaiset tunteet.

[pops]

on kyllä ärsyttävä tunne.

kun yleensä oon rautanainen,tai ainakin riittävän;leikin lapsen kanssa ulkona,pelailen,leivon,hellittelen,käyn joka päivä puistossa tapaamassa muita perheitä,ym mitä tää arki nyt onkaan,mitä nyt äiti voi tehdä että lapsi olis ilonen ja onnellinen ja tuntis olon turvalliseks ja mukavaks.välillä tunnen tekeväni nämä asiat aidon iloisesti,välillä ahdistuneena,mikä tuntuu pahalta.

ja miehelle jaksan olla "hyvä nainen" ,siis suostun seksissä moniin asioihin ja joskus nautinkin,joskus esitän innostunutta miehen mieliksi,vaikka tiedän että tää on taas uus kikka joka on jostain leffasta napattu...sillon kun oon rautanainen ja -äiti,oon tämmönen.

mutta oon alkanu olla yhä enemmän haluton,en tunne itsessäni rakkautta miestä kohtaan,vaikka kai haluaisin...
sillon ei seksikään mun puolelta suju,se tuntuu niin teeskentelyltä,vaikka ollaan tietty juteltu mieltymyksistä,mutta kun ne on miehellä villimmät niin sen mukaan mennään usein.
eihän mua voikaan miellyttää,jos tahdon rakkausseksiä eikä sitä voi olla.sekin tuntuu pahalta.kaikki muu on hyvin tässä perheessä.

mutta salaa oon itse onneton,aina välillä.sentään nuo kaks muuta tuntuu olevan onnellisia,ja lopulta se on mulle tärkeintä.en tiedä mitä voisin itselleni tehdä en edes tiedä mitä tekisin jos lapsi menis nyt hoitoon ja saisin olla yksin,en haaveile mistään.

 

[mismina]

Oletko sä miettinyt mikä on muuttunut, siis jos olet joskus ollut rakastunut mieheesi ?
Mikä sua ahdistaa, mistä noi tunteet tulee, mikä ne aiheuttaa?
Mitä sä tarvitsisit ollaksesi oikeasti onnellinen ?

 

[pops]

rakastin kai joskus alussa,kolmisen vuotta sitten,enää en luota niin vaikea kai rakastaakaan.

niin,se kai on just ongelma kun ei oikein tiedä mikä tekis onnelliseks,kun on niin pitkään tavallaan luullu olevansa sitä ja pikkuhiljaa vaan huomaa että en oikein oo mutta ei silti tiedä mitä puuttuu.

äh,helpompaa olla se järjellä ajatteleva rautanainen vaan,tukeutua tekemisen ja materian tuomiin hetken iloihin.kuin yrittää luottaa ihmisiin tai tulla onneliseksi.

 

["samma här"]

Ihan kuin mä oisin kirjoittanut tuon, miehen mieltymyksiä myöten. En kanssa osaa sanoa mikä mättää, välillä vaan tuntuu että mä olen olemassa vain muita varten. Mies tulee arkisin kotiin kuuden jälkeen, jolloin me syödään ja sitten poika meneekin jo kahdeksalta nukkumaan. Mun miehen ei tarvitse tehdä himassa muuta kuin kerran viikossa leikata nurmikot, mä hoidan kaiken muun ruuan, lapsenhoidon, kotitöiden ja talousasioiden osalta, ja sen lisäksi vielä tarjoan seksiä miehen mieltymysten mukaan. Ennen mä tein tän kaiken ihan mielelläni, mutta nyt lähiaikoina on alkanut kyllästyttää. Mä kuitenkin pidän kodin ja parisuhteen läjässä siksi että olen miehelleni todella kiitollinen että hän mahdollistaa mulle ja perheelleni tällaisen elämän kuin mikä meillä on. Kyllä mä rakastan mun miestä kovastikin, mutta tuntuu vaan ettei meillä ole kovin paljoa yhteistä.

 

[24aviovuotta,12niistäkotona]

Tämä tuntuu ilkeältä kirjoittaa mutta itsehän te olette itsenne tuohon jamaan ajaneet ja unohtaneet ja kadottaneet yhteyden mieheenne ja ennen kaikkea itseenne ja sisimpäänne.

Mukavuudenhaluanne ja laiskuuttanne ette ole keskustelleet ja järjestäneet miehenne kanssa juuri perheen äidin, kotiäidin, kiihkeästi tarvitsemaa omaa aikaa, tilaa harrastaa niitä asioita, jotka teille on tärkeitä tai mahdollisuutta tuntea iloa teille merkittävistä asioista tai edes oikeutta sellaiseen seksielämään, joka tyydyttää molempia.

Kannattaisi ehkä riipaista nyt siltä lähimmältä se silmälaput ja kertoa missä menette ja miten syviä vesiä ajatuksenne kulkee. Miehen ei mielestäni tule olla paras ystävä mutta hän on se tärkein arjen tuki. Olisi varmasti niin paljon sujuvampaa ja mukavampaa antaa päivien mennä ja etääntyä toisesta siihen tilaan että yhteistä ei ole sen sijaan että keskustelisi ja välillä vaikka riitelisi sen elämän yhteiseksi. Kyllä sen sen arvoista olisi.

Kyll

 

["pieras"]

Sanokaa miehillenne ajatuksianne suoraan, maustakaa sitä rehellisyydellä.

Mun mies ainakin on kiittänyt siitä etten haudo ajatuksiani vaan olen rehellinen. Mun mies on ainakin huono ajatustenlukija.

Mun ei tarvi kiitokseksi esittää nauttivani mistään, mistä en oikeasti nauti.

Meillä onkin tosi avoin ja luottamusta tulvillaan oleva suhde, vaikka ei täydellinen silti, mut mä olenkin hankala ihminen.

 

["vieras"]

Varmaan olis aika jutella asiasta miehen kanssa? (tai vaikka näyttää tää ketju)
Ihan siis vaan kertoa miehelle miltä sinusta itsestäsi tuntuu.. ehkä mieheltä on unohtunut sun huomioiminen, vaikka sinua rakastaakin? Samoja juttuja käytä läpi meidänkin suhteessa.. juttelu auttaa kunhan ei lähde riitelemään.

 

[pops]

kiitos vastauksita.ja viimeisin,oot osittain oikeassa.mutta mielestöni en ole laiskuuttani ja mukavuudenhalussa tähän joutunut,vaan muiden miellyttämisen ja epäitsekkyyden takia.meillä on yhteisiä juttuja,liikuntaa ja remppailusta molemmat tykkää.

joskus joissain suhteissa vaan on niin että toinen rakastaa enemmän,meillä se on mies vaikkei sitä saa koskaan tietää.luulen että rakastan kuitenkin tarpeeksi,ja pystyn hänet pitämään tyytyväisenä.enkä haluais häntä menettää.kaikki mun ongelmat ja ahistukset kumpuaa kuitenkin jo lapsesta alkaen toistuvasti jatkuneesta luottamuspulasta.

 

[pops]

tai ei viimeisin vaan siis tuo "24 aviovuotta...." -kirjoittaja.