Minusta nuo ap:n pähkäilyt ja vertailut huomiosta ja kaikesta ei kuulosta kivalta.
että oikein alentuu jutteleen perheenjäsenen kanssa mutta hoitaa omansa.
kun lasten ikäero on tuo, isompi lapsi on vielä pieni ja vaatii paljon huomiota. toisaalta on jo jollain tapaa tottunut ainoan lapsen rooliin, eli tarvitsee paljon isäänsä nyt että ei kokisi olevansa syrjäytetty.
jos on kauhea ongelma eikä voimia jää ap:n mielestä kuin omalle lapselle, niin kyllä ero voisi olla hyvä. ei olel isomman lapsen mukava olla siellä. eli ap:n mielestä isä tekee väärin kun kantaa vastuun isommasta mutta sitten ei itsekään jaksa huomata. eli kukaan ei saisi huomata ja hoitaa isompaa? ei isä jonka pitäisi hoitaa omaansa, eikä itsekään halua hoitaa isompaa tasavertaisena sisarena.
eli lasten isä ei voi tehdä oikein, ei vaikka mitä tekisi. eli lasten isän pitäisi hoitaa isompi ja pienempi lapsi? vai mitä tässä odotetaan isältä?
minusta tuo aika oli helpointa aikaa, kunkuopus puoli vuotta. isompi ei vielä tunne kateutta kun toinen ei pääse sotkemaanleikkejä, ja toisaalta puolivuotiaan rutiinit jo aika hyvät, ja toisaalta ei vielä uhmaa, joten liikkuminen ja kaikki helppoa.
jos ei tuossa tilanteessa riiitä voimia tai halua huomata sitä 4-vuotiasta eikä oma isäkään saisi hoitaa, niin ero voisi olla tuon 4-vuotiaan kannalta hyvä asia.