Kotiäitiys vs. työssäkäynti

[onni löytyy arjesta]

Miksi lapsia tehdään jos lastenhoito "ei ole mun juttu"??

 

[vieras]

No esim. yhdellä kaverilla oli syynä, että haluaa säilyttää elintason(!!), ihan hyväpalkkainen mies hänellä, joka varmasti ois hyväksyny (ehkä jopa toivonu) kotiinjäämisen, mut äiti halus "tienaamaan omaa rahaa", toinen pätkätyöläinen halus mennä taksisn töihin jo ennen ä-loman loppua, ettei jää ilman duunia ä-loman loputtua (aika epätodennäköistä hoitoalalla täälläpäin)

Eli kyllä selkeesti äidin oma valinta, mut jokainen tyylillään, ite en veis vielä noin pientä hoitoon![/quote]

Elintason säilytys, no itse en uskaltaisi jäädä miehen varaan 300 eurolla-verot..., enkä elää velaksi,omilla säätöillä. Ei kukaan tiedä toisen suhteesta, miten se rahanjako käytännössä menee. Vaikka mies maksaisi hoitovapaiden aikana, sen voi tehdä nöyryyttävästi.

Pätkätyöläinen on pätkätyöläinen hoitoalallakin, eli tulevaisuus ei ole turvattu samoin kuin vakisuhteessa olevalla. Lapsesta on suuri vastuu, vaikka Suomessa ei nälkään kuolla.

 

[vieras]

Miksi lapsia tehdään jos lastenhoito "ei ole mun juttu"??

No minä tarkoitin omalla kohdallani,että pelkkä kotiäitiys ei ollut mun juttu ;=)

 

[Rieputarallaa]

Miksi lapsia tehdään jos lastenhoito "ei ole mun juttu"??

KOTIäitiys ei ole mun juttu, äitiys sen sijaan on :heart:. Usko tai älä, äitiyden ja oman elämän VOI yhdistää ihan menestyksekkäästi. Tuu kattoon vaik mein pojua.

 

[VIERAS]

Mun mielestä kyllä esim. 10kk ikäisen hoitoon vienti on liian aikaista, ehdottomasti. Sen ikänen ei vielä edes hahmota että on oma erillinen ihminen, on niin kiinni äidissä/isässä vielä. Mut jokainen tyylillään. Siis omiani en olis voinu kuvitella sen ikäsenä hoitoon vieväni, tai jos kolmas tulis kyllä parivuotiaana vois vasta harkita.

En voisi minäkään kuvitella, mutta oon kyllä myös sitä mieltä että ne äidit jotka niin tekee, tekevät sen raskaasta syystä. En ainakaan usko että sellaista äitiä on olemassakaan joka vapaaehtoisesti vie alle vuoden ikäisen lapsen hoitoon. Tai sitten mä olen itse sinisilmäinen idealisti
:saint: .

Kyllä mä tunnen monia äitejä, jotka ihan vapaaehtoisesti ja omasta halustaan vie alle vuoden ikäisen lapsen hoitoon!

Mutta tiedätkö heidän syitään? Tuntevatko he sitten että lapsi on jo tarpeeksi iso menemään hoitoon, vai haluaako itse palata työelämään? Vaikka pyrinkin olemaan suvaitsevainen ja ymmärtää aina muiden pointin, niin tuo alle vuoden ikäisen lapsen hoitoon vieminen ilman painavaa syytä on kyllä sellainen jota ei pysty ymmärtämään.

No esim. yhdellä kaverilla oli syynä, että haluaa säilyttää elintason(!!), ihan hyväpalkkainen mies hänellä, joka varmasti ois hyväksyny (ehkä jopa toivonu) kotiinjäämisen, mut äiti halus "tienaamaan omaa rahaa", toinen pätkätyöläinen halus mennä taksisn töihin jo ennen ä-loman loppua, ettei jää ilman duunia ä-loman loputtua (aika epätodennäköistä hoitoalalla täälläpäin)

Eli kyllä selkeesti äidin oma valinta, mut jokainen tyylillään, ite en veis vielä noin pientä hoitoon!

Miksi aina puhutaan äidin valinnasta? Eikö lapsen hotoonlaittaminen ole tuossa myös isän valinta? Olisihan hänellä mahdollisuus jäädä kotiin lapsen kanssa yli 2v ajaksi jos hän sitä haluaisi.

 

[Vieras]

Minäkin koen niin, että töissä ollessa illat ja viikonloput menee aina vaan kotona levähtämiseen ja palautumiseen. Kotona ollessa jaksan kaikkea paljon paremmin, ulkoilua, askartelua ja kaikkea muuta mukavaa, mitä en oikein enää jaksanut töissä ollessa. Mutta aika aikansa kutakin. Aion palata töihin, kunhan tämä kuopus täyttää 3. Viimeistään sitten. En osaisi kuvitella olevani esimerkiksi 10 vuotta kotona.

 

[evita]

Itse vein alle 1v lapsen hoitoon. Syynä, että toinen vaihtoehto elää velaksi. Aika kurjaa nostaa lainaa lapsen vaippoihin ja ruokaan. Jos en olisi mennyt äitiysloman päätyttyä töihin, olisi tuloina ollut miehen opintoraha ja oma kotihoidontuki. Emme olisi eläneet, koska miehen opiskelustakin aiheutui ylimääräisiä kuluja , mm. matkakuluja ym.

Jokainen varmasti ajattelee lastensa parasta. Mielestäni lapsille ei ole myöskään hyväksi, että vanhemmat elävät velaksi, jos mahdollista on elää myös palkkatuloilla. Velkaa kun kertyy myös siinä vaiheessa, kun ostetaan oma asunto ym.

Tuo äitiysloma olikin elämäni ainoa loma lapsuuden jälkeen. 15-vuotiaasta saakka kesät töissä tai opiskelua ja myöhemmin kuopuksen äitiysloma täyttä työtä jo, kun isompi ei nukkunut enää päiväunia. Eli mistään en ole koskaan niin nauttinut kuin esikoisen äitiysloma -ajasta. Mistään itsekkässät syystä en töihin mennyt, ainaostaan maksaakseni vuokran ja ruokkiakseni lapseni. Yhden pienen kanssa kotona oli ihanaa ja täyttä lomaa työssäkäyntiin tai kahden lapsen hoitamiseen verrattuna.

Tästä aiheesta on täällä keskusteltu paljonkin. Minä ja mieheni teimme jo varhain sen päätöksen, että kun lapsia halutaan, heidän kanssaan myös täytyy olla valmis viettämään aikaa. Niinpä sitten opiskelimme ja hankimme työpaikat ja asunnot ennen lapsia. Toki siihen voi ajatella liittyvän riskejä (vaikka ei saisikaan yli 3-kymppisenä lapsia), mutta ennemmin otin sen riskin kuin halusin lapsia liian nuorena ja keskelle kovin epävarmaa elämää.

Itse en henk.koht. olisi voinut viedä lasta vauvana hoitoon, se vain oli ihan mahdoton ajatus. Nyt kun ajattelen, niin tämä oli minulta ja mieheltä viisain päätös koskaan. Olemme ehtineet molemmat vuorollamme olla lasten kanssa kotona, eikä heidän tarvinnut mennä hoitoon ennen kuin olivat vähintään 3 vee (silloinkin vain puolipäiväisesti).

Itse nautin sekä töissä olemisesta että kotona olemisesta, mutta itselläni lapset kyllä menevät hyvin selkeästi töiden edelle, vaikka ehkä ns. uraäiti ja korkeasti koulutettu olenkin.

 

[Mankell]

En voisi minäkään kuvitella, mutta oon kyllä myös sitä mieltä että ne äidit jotka niin tekee, tekevät sen raskaasta syystä. En ainakaan usko että sellaista äitiä on olemassakaan joka vapaaehtoisesti vie alle vuoden ikäisen lapsen hoitoon. Tai sitten mä olen itse sinisilmäinen idealisti
:saint: .

Ihan vapaaehtoisesti vein esikon 10kk pph:lle, ja hyvillä mielin. Ei olla kukaan siitä kärsitty.

Esikko sai olla myöhemmin kaksi vuotta kotona, kun kuopus syntyi, ja kohta taas, kun kolmas syntyy.

Itse halusin töihin välillä, oikein mukavasti on sujunut ja olen tyytyväinen ratkaisuihini.

Ja kannattaa muistaa, että muualla maailmassa ei tunneta edes 9kk äitiyslomia, paljon pienempänäkin menevät, ja käsittääkseni ihan ihmisiksi kasvavat. =)