Kotitöiden jakamisesta, omasta ajasta jne. - olen niin onnellinen kotiäiti!

[liinu.]

Tuli mieleen tuosta toisesta ketjusta, että voi hyvänen aika minkälaista porukkaa täällä on (tai täällä olevien miehet!). Miten voi olla niin vaikeaa jakaa kotityöt ja molemmille omaa aikaa?

Meillä päivä menee kuta kuinkin näin:
06.15 mies herää ja lähtee lenkittämään koiran
06.30 poika ja minä herätään
06.30-07.30 minä hoidan pojan - eli aamupesut ja aamupalan laitto ja syöminen sekä tiskipöydän siivous. Tällä välin mies syö rauhassa aamupalan, lukee lehden ja valmistautuu töihinlähtöön.
07.30 mies lähtee töihin ja minä menen itse pesulle, vaihdan vaatteet, petaan sängyt jne. Poika (1v) auttaa tai leikkii omiaan. Tässäkin välissä jää vielä yhteistä leikki- tai luppoaikaa
09.00 lähdetään ulos. Yleensä kerhoon, leikkipuistoon, lähikauppaan, kaverille.
10.30 kotiin syömään. Usein meillä on edellisen päivän tähteet ruokana, mutta jos ruoka täytyy laittaa, tulemme vähän aiemmin. Tämän jälkeen taas siivoan keittiön, käynnistän pyykkikoneen jne. muita pieniä kotihommia ja tietysti pottailut ja vaipanvaihdot aina ruokien yhteydessä.
11.30 lapsi lähtee päikkäreille. Nukuttamiseen menee päivästä riippuen 10-60min.
12 alkaa mun oma aika, kestää tunnin. Olen siis koneella, neulon, katson jonkun ohjelman tms. ja käytän koiran takapihalla pissalla. Lapsi myös herää kesken unien kerran, jolloin nukutan uudelleen noin 5-10min
13 poika herää ja leikitään vähän, jonka jälkeen välipalat, pottailut, vaipat jne. sekä tietysti taas pöydän, syöttötuolin, lattian pyyhkimiset yms. siivoukset.
14 lähdetään yleensä ulos, leikitään sisällä, käydään lähikaupassa, jos ei aamulla käyty (siis jos tarvii jotain, joskus mennään muuten vaan ostamaan jälkkäritarvikkeita miehelle ylläriksi)
15 alan valmistaa päivällistä. Siinä menee noin tunti riippuen ruoasta. Tähän sisältyy siis myös salaatin ja mahdollisen jälkkärin tekeminen.
16 katetaan pöytä ja raivataan tavaroita, mies tulee noin 16.15
16.30 syödään, mies ottaa hoitaakseen pojan pottailut jne. Minä siivoan jälleen keittiön.
17 mies ja poika lähtevät käyttämään koiran lenkillä, tulevat noin 18. Klo.17-19 välillä mies haluaa viettää aikansa pojan kanssa, joten minä voin tällä välin löysäillä tai sitten tehdä kotitöitä. Yleensä alan laittaa iltapalaa klo.18.30.
19 pojan iltatoimet, jotka hoitaa jompikumpi riippuen päivästä.
19.30 poika nukkumaan ja mies harrastuksiin 4-5krt/vko. Nukuttamiseen menee noin se sama 10-60min.

Tämän jälkeen teen viimeiset kotihommat, raivaan lelut ja muut levälleen jääneet tavarat, käyn suihkussa, teen seuraavan päivän ruokaa tms.

21 mies tulee kotiin, jonka jälkeen molemmilla luppoaikaa/yhteistä aikaa, toki pitää mahdollisesti silittää paitoja, raivata kamoja jne. ja mies käyttää koiran lenkillä.

22-23 nukkumaan

Meillä siis mies joutuu lenkittämään koiran, sillä olen rv 25 ja koira on iso ja vetää, sain supistuksia tuosta muutama viikko sitten. Mutta siis pääasiassa kotihommat teen minä, myös viikonloppuisin, mies mielellään on pojan kanssa niin paljon kuin mahdollista, mutta osallistuu kyllä joka päivä kotihommiinkin vähän. Viikonloppuina tehdään perussiivoukset yms. isommat, minä imuroin, pyyhin pölyjä ja teen pikasiivoukset vessaan viikollakin. Mies ei valita koskaan, vaikken olisi jaksanut tehdä yhtään mitään muuta päivällä kuin hoitaa lapsen. Ainiin, mies paistaa aina lihat, jos sattuu olemaan pihviä ruoaksi

Mies myös kannustaa mua menemään omiin harrastuksiin ja olenkin parina iltana viikossa (ne illat jolloin miehellä ei harrastusta) käynytkin liikkumassa jaksamisen mukaan. Kerran viikossa sukulaistyttö tulee illalla vahtimaan pojan unta, niin pääsen miehen kanssa kaksin kuntosalille. Autoa mulla ja pojalla ei ole käytössä paitsi jos viemme miehen töihin aamulla ja haemme iltapäivällä (kuten tänään). Tänään siis on erilaista ohjelmaa, eli teimme viikon ruokaostokset aamupäivällä ja iltapäivällä lähdemme kirpparille ja kirjastoon

Mä olen niin onnellinen että mulla on ihana, huomioiva mies!

 

[Señora]

Ehkä ne, kenen miehet hoitaa lapsia ja kotia yhtä paljon, eivät pidä niin suurta meteliä asiasta? Mä en jaksa mitään päiväohjelmaa listata, mutta parin tunnin vuoroissa hoidetaan vauvaa. Mies tekee myös toistaiseksi lyhyempää päivää töissä, että voi olla mun apuna enemmän. Mies ei harrasta, mä käyn kerran viikossa tanssitunnilla ja ulkona kavereiden kanssa käydään yhtä usein.

 

[nedra]

Harvemmin ne joilla asiat on hyvin siitä meteliä pitävätkään.. En mäkään väitä että tämä kotona olo olisi superraskasta, mutta jos mies tulisi kotiin oikaisi sohvalle ja kysyisi että mitä mä mukamas olen tänään tehnyt, niin voisi olla että vähän harmittaisi.
Se kunnioituksen puute joka puolisoa kohtaan toisilla on saa mun niskakarvat pystyyn, kenenkään ei pitäisi sellaista joutua kestämään.

 

[pisti silmään]

Teidän lapsi menee todella aikaisin illalla nukkumaan, siksi sulla on niin paljon illalla vapaata. Tämä on tuurikysymys, kaikki lapset eivät tarvitse niin paljon unta. Meillä esikoinen meni säännöllisesti nukkumaan 21.30-22 ja silti heräsi aamulla klo 7. Ei sitä oikein voinut laittaa noin aikaisin nukkumaan, tai aamut olisivat alkaneet viiden pintaan.

 

["jaa"]

Olet onnellinen koska asiat menee tasan? Se on kuule ihan se normaali, ei mitenkään ylpeyden aihe. Kyllä naiset on oikeesti ahtaalla jos tuosta saa olla onnellinen.

Se että kaikki miehet ei tee lähes mitään, on useimmiten kahden kauppa. Vuosikausia sama meno, aina sama valitus ja ihmetys kun ei se nyt viidenkään vuoden päästä tee mitään. NO AIKA KUMMA!

 

["vieras"]

Meillä mies lähtee töihin jo kuuden kieppeillä ja tulee joskus neljän aikoihin. Aamusta ei siis ole apuna, eikä mulla ole varsinaista omaa aikaa päivisin kun lapsia on useampi ja kaikki ei nuku enää päikkäreitä. Pieniä varastettuja hengähdystaukoja vain
Illasta on kyllä apuna, pääsääntöisesti niin että on lasten kanssa ja mä saan tehdä kotihommia rauhassa tai ainakin tehokkaammin kuin että lapset pyörivät jaloissa koko ajan.
Lastenhoito on siis jaettu, kotityöt mun vastuulla melkein kokonaan. Ihan hyvä näin, minähän olen kotona ja saan niitä hommia päivän mittaan tehtyä. Omaa aikaa meillä ei kummallakaan juurikaan ole. Ollaan aika tiivis perhe ja tehdään kimpassa juttuja, ei yksilöinä.
Meille sopii hyvin näin, joillekin toisille toisella tapaa. Kukin tyylillään, eiks vaan?

 

["vaimoke"]

Mä en voisi elää noin aikataulutettua elämää, eikä vois mieskään. Lisäksi mies ei tee noin säännöllistä päivävuoroa, sillä on aamua, keskivuoroa, iltaa, alkuyötä, arkea, viikonloppua ja pyhää, eli ei sellainen tarkka suunnittelu edes onnistu.

En tiedä mistä keskustelusta on kysymys, mutta ei kaikkia haittaa vaikka kaikki asiat ei ole käsi raamatulla jaettu minä teen ehdottomasti suurimman osan kotitöistä, eikä se mua kyllä haittaakkaan. Miehellä on 3-4 iltaa viikossa harrastus, JOS ei ole töissä. Mulla on vaan kahtena aamuna äiti-vauva harrastus, eli otan vauvan mukaan ja mies saa levätä rauhassa joskus kun mua kyrpii niin mies ottaa mukulan ja lähtee johonkin tai minä lähden johonkin.

Meillä on vähän sellainen "mennään ja tehdään miltä parhaalta tuntuu just nyt"- menetelmä.

 

[fgf]

Sulla on vaan yksi pieni lapsi. Mulla on kolme 2-5 vuotiasta, jotka ei enää nuku päikkäreitä ja menee illalla nukkumaan 21. Omaa aikaa ei juurikaan jää, koska kolmen kanssa siivoamista, leikkimistä, pelaamista ja välien selvittelyä ja vähintään triplasti kun yhden 1v kanssa. Mutta onneksi mullakin on mies, joka kyllä tekee osansa töistä tultuaan. Saan siis mennä lenkille ja mies tekee yleensä ruuankin.

Että ei nyt ihan hirveesti kannattais vertailla, jokaisella on omat ongelmansa. Toisilla vähemmän kun toisilla.

 

["vieras"]

Miksi sulla on niin paljon vähemmän omaa aikaa kuin miehellä? Miksi se sun miehes siivoaa paljon vähemmän? Ei ole ollenkaan tasavertainen suhde.

 

["kolmen äiti"]

Mitä ihmeellistä ap:n tekstissä oli, en edelleenkään tajua. Meillä ollut aina noin ja lapsiakin kertynyt jo 3. Tasan jaamme kotityöt yms, välillä mies tekee enemmän, välillä minä. Yhteistä taloutta kun tässä hoidetaan, niin eikö se ole ihan itsestäänselvyys ettei koti tai pyykit puhdistu itsestään tai ruuat valmistu itsestään...? Ja mies hoitaa lapsia töistä tullessa ihan yhtä lailla kuin minäkin, molemmilla on harrastuksia yms.

 

["Viima"]

Meillä mies hoitaa enimmäkseen lasta kun tulee töist ja mä teen kotitöit sillon.
Meilie tulee riitaa vain puiden kantamisesta. Mä oon niin kypsä kun ei koskaan, kiskaan voi niit hakee ilman erillistä huomautusta. Ja meillä siis täysin puulämmitteinen koti niin olis hyvä kun niit olis sisäl ain kopas. Hän muistaa asian ehkä viikon kerrallaan. Kun ei tartte edes sytyttää uuneja. Ja toinen mist narisen on likaset vastteet ympäti kämppää. Mut en mä mikään kotiorja oo, jabkäyn töissäkin osittain.

 

["Hmmm"]

Niin, tuo ap:n kuvailema tilanne on mielestäni ihan se normaali. Ne jotka joutuvat hoitamaan lasten ja kodin lisäksi miehenkin tulevat tänne siitä valittamaan. Ei niin että kaikki joilla on tavallinen parisuhde ja perhe-elämä tulevat sitä tänne hehkuttamaan.

 

[Kolemen äiti]

Yhden lapsen ja säännöllisen rytmin omaavan lapsen kanssa se arki ainakin meillä rutinoitui mitä kumpikin tekee. Ja myös asunto vaikuttaa, eli onko pihatyöt, remonttia yms. Mutta kun pakettiin tuli pienellä ikäerolla yksi erittäin epäsäännölisesti nukkuva lapsi, jonka kanssa valvoin paljon monta kuukautta erinäisistä syistä oli pakko miettiä asioita uusiksi. Mies herää aikaisin töihin eli siinä 4-5 välissä aamulla ei voi olettaa että jaksaa heilua kovinkaan pitkään jos valvoo viikolla. Joten siinä piti jakaa niitä hommia, kun oppi että silmänsä ummistaa aina kun mahdollista kun menin kuuakausikaupalla arkipäivät maksimissaan 3 tunnin unilla. Eli siinä riitti pyykkiä ja kotihommia myös miehelle, ja viikonloppuihin jäi useimmiten siivoamiset sun muut. Meillä pääsääntöisesti nyt kun lapset eivät ole mitään vauvoja enää teen kotityöt, johon kuuluu myös pihatyöt lumitöineen ja ruohonleikkuineen ihan siksikin koska pidän niistä hommista ja on erittäin hyvää hyötyliikuntaa. Hänellä on fyysisesti raskas työ ja aikaiset aamut, joten en odota että jaksaa aina tarttua tähän kodinpyöritykseen tosin ei kyllä makaa sohvallakaan kuin sairaana joten aina on jotain tekemässä. Täyttää ja tyhjentää tiskikonetta ihan vapaaehtoisesti, tarttuu imuriin ja pesee välillä pyykkiä, eli kuka ehtii tekee tyyliin. Tekee myös remonttia jossa olen parhaan taitoni mukaan välillä apuna, ja hoitaa kaikki autoihin liittyvät asiat. Lasten kanssa tykkää olla ja touhuta, iltahommat hoidetaan yhdessä. Ruuat ja kauppaostokset teen enimmäkseen minä.

En nyt tiedä onko minulla sitä omaa aikaa miksi sen voi käsittää, silloin yhden lapsen kanssa tuntui että pää hajoaa jos ei saa juoda kahvikupposta rauhassa tai lukea lehteä sen hetken päivässä. Toisaalta asuimme kerrostalossa, joten sitä tekemistäkin oli ihan eritavalla kun nyt. Mitä isommaksi perhe on tullut, ja olemme omakotitalossa se kun muksut puuhaavat pihalla ja saa kuopsuttaa hetken kukkapenkkiä tai kolata pihan on minusta kivaa pään nollausta. Tai se että lähden ostoksille, tai johonkin tapahtumaan yksin tai jonkun kaverin kanssa. Miehelle sitä ovat remonttihomat, tykkää käydä kirpputoreilla, ja työkavreiden kanssa on välillä jotain yhteisiä saunailtoja yms. Tykkäämme puuhata myös yhdessä perheenä kaikkea, joten sitä aikaa ei tule niin laskeskeltua kuka tekee mitäkin. Ja asioista puhutaan ja sovitaan, se on mielestäni tärkeää ja kumpikin kunnioittaa toista.

 

["juu"]

Mulla oli sama tilanna muutama vuosi sitten, suoraan sanoen olin pitkastynyt yhden lapsen kanssa, joten aloitin opiskelemaan ja toinen lapsikin sai alkunsa, mutta kaikki ei tietty tarvitse kotiaitiyden vastapainoksi muuta. Nyt lapsia kolme, 2, 4 &6v ja opiskelut loppu suoralla ja voin sanoa ettei elama ole enaa niin leppoisaa saati tylsaa mutta tama sopii minulle. Ja kotityot olen aina hoitanut paasaantoisesti mina, mies auttaa tarpeen mukaan, kuskaa lapsia enemman yms. Ja pointti oli etta miksi oikeasti vaivauduit kertomaan aikataulusi koska se ei ole verrannollinen muiden elamaan tai siihen mita haluaa, saati mika on mahdollista. Tuli vain vaikutelma etta jos jokainen nyt ottaisi mallia apn aikayaulusta olisi kaikki ongelmat ratkaistu...