Minulla olisi kysymys kotiäideille, siis sellaisille äideille jotka ovat/tulevat olemaan kotona lastensa kanssa vuosikausia. Onko teillä koskaan sellainen olo, että elämänne on tylsää? Itse olen ollut kotona vauvan kanssa nyt 1,6 vuotta ja aion olla siihen saakka kun lapsi on 2,6 vuotta. En voi sanoa nauttivani kotona olosta mitenkään hirveästi, mutta tiedän kodin olevan paras paikka pienelle lapselleni, minkä vuoksi en häntä aikaisemmin raski viedä hoitoon. Harrastamme kyllä (muskari ja liikuntakerho), käymmme puistoissa ja treffaamme muita mammoja.
Minulla on kuitenkin kaikista näistä aktiviteeteista huolimatta usein todella tylsiintynyt olo, vaikka tiedänkin tekeväni todella tärkeää "työtä". Odotan jo nyt, että pääsen takaisin työelämään ja pääsen takaisin "normaaliin elämään" kiinni. Olen kyllä myös valmistautunut siihen, että palattuani töihin tulee lasta ikävä, mutta aavistelisin kyllä että olisin silloin onnellisempi kuin nyt. Onneksi lapseni tuntuu olevan todella sosiaalinen ja rohkea persoona, joten hoitoon vieminen ei tältä kantilta pelota kovin paljon.
Usein minusta tuntuu, että olen ihan outo lintu näiden tylsyyden tuntemuksien kanssa, sillä useimmat äidit tuntuvat todella nauttivan kotona olosta.
