Koukussa SHOPPAILUUN?

[Tästä kärsii parisuhde ja koko elämä...]

Mulla menee jo ihan överiksi tuo shoppailu ja kaupoissa kiertäminen. Eikä parisuhdekaan kukoista - shoppailun takia -
ainoa riidan aihe meidän talossa.
Oon yrittänyt olla ostamatta ja kaikenlaisia keinoja on jo
kokeiltu, mm. tietty rahasumma päivälle (ja kun ostelen niin paljon, olen salannut osan ostoksista mieheltäni, vaikka niin en ikinä olisi halunnut tehdä! Nyt olen kertonut kaiken, mitä olen ostanut, eikä enää ole luurankoja kaapissa.).... Tiedostan kuitenkin itselleni, että ostelen liikaa
ja vähempikin riittäisi. Ennen ostelin paljon ajattelematta -
olin töissä ja rahat olivat vain omaan käyttööni. Velkaakin oli -
kuinka kamalalta sekin tuntuu nyt.

EN KUITENKAAN tällä hetkellä osta luottokorteilla tai velaksi muutenkaan. Eikä meillä ole velkaa.
Tilillämmekin on koko ajan muutama tonni, ihan jos vaikka pyykkikone hajoaa, niin pystytään uus ostamaan. Lisäksi meillä on pieni lapsi - joten aina pitää olla vaippoihin ja ruokaan rahaa - eikä itsekään olisi mukava nälissään olla...

Lisäksi olen alkanut oikeasti miettimään, mitä tarvitsen ja mitä en - vaatekaupasta on mukava ostaa monta vaatetta kerrallaan ja sovittaa niitä kunnolla kotona, mutta matkalla olen jo päättänyt pitääkin kaikki. Toisaalta taas kaikki ihana, esim. sisustusjutut on saatava, enkä voi vastustaa niitä!
Usein tosin saan sitten palautellakin heräteostoksiani... Tai vaikkei se niin heräteostos olisikaan, mutta kun se ei sovi meidän talooon....

Mitä tässä enää voi kokeilla? Kenelläkään samanlaista ongelmaa?

(Pelottaa, että miten kun meillä on joskus vaikka asuntolaina, että millä sitten ostan.. Velaksi? Mutta, uskon kyllä että osaan olla ostamatta, jos meillä ei todellakaan ole yhtään ylimääräistä mitä tuhlata.)

 

[eräs]

Mulla menee jo ihan överiksi tuo shoppailu ja kaupoissa kiertäminen. Eikä parisuhdekaan kukoista - shoppailun takia -
ainoa riidan aihe meidän talossa.
Oon yrittänyt olla ostamatta ja kaikenlaisia keinoja on jo
kokeiltu, mm. tietty rahasumma päivälle (ja kun ostelen niin paljon, olen salannut osan ostoksista mieheltäni, vaikka niin en ikinä olisi halunnut tehdä! Nyt olen kertonut kaiken, mitä olen ostanut, eikä enää ole luurankoja kaapissa.).... Tiedostan kuitenkin itselleni, että ostelen liikaa
ja vähempikin riittäisi. Ennen ostelin paljon ajattelematta -
olin töissä ja rahat olivat vain omaan käyttööni. Velkaakin oli -
kuinka kamalalta sekin tuntuu nyt.

EN KUITENKAAN tällä hetkellä osta luottokorteilla tai velaksi muutenkaan. Eikä meillä ole velkaa.
Tilillämmekin on koko ajan muutama tonni, ihan jos vaikka pyykkikone hajoaa, niin pystytään uus ostamaan. Lisäksi meillä on pieni lapsi - joten aina pitää olla vaippoihin ja ruokaan rahaa - eikä itsekään olisi mukava nälissään olla...

Lisäksi olen alkanut oikeasti miettimään, mitä tarvitsen ja mitä en - vaatekaupasta on mukava ostaa monta vaatetta kerrallaan ja sovittaa niitä kunnolla kotona, mutta matkalla olen jo päättänyt pitääkin kaikki. Toisaalta taas kaikki ihana, esim. sisustusjutut on saatava, enkä voi vastustaa niitä!
Usein tosin saan sitten palautellakin heräteostoksiani... Tai vaikkei se niin heräteostos olisikaan, mutta kun se ei sovi meidän talooon....

Mitä tässä enää voi kokeilla? Kenelläkään samanlaista ongelmaa?

(Pelottaa, että miten kun meillä on joskus vaikka asuntolaina, että millä sitten ostan.. Velaksi? Mutta, uskon kyllä että osaan olla ostamatta, jos meillä ei todellakaan ole yhtään ylimääräistä mitä tuhlata.)

Korvaatko ostelulla jotain? Onko sinulla ystäviä, harrastuksia ym. Ettet ostele mielihyvän vuoksi?

 

[vieras]

Shoppailu- eli ostoriippuvuus on yksi riippuvuuskäyttäytymisen muoto. Lievemmässä muodossaan ilmiö näyttäytyy ajoittaisena vastustamattomana haluna ostaa tavaroita, joita ei välttämättä tarvitse tai joiden ostamiseen ei itse asiassa olisi varaa. Vaikeammaksi tilanne muodostuu, jos ihmisen keskeisimmäksi ajatusten kohteeksi muodostuu tavan takaa toistuva pakkomielteen kaltainen ostamisen suunnittelu ja ostaminen, vaihtoehtoisesti toistuvat "heräteostokset", ja niiden jälkeen ostamisen seurausten selvittely (tavaroiden piilottelu tai selittelyt perheelle, tavaroiden palautus ja vioista valittaminen, ostovelkojen hoitaminen). Ostamisen yhteydessä ihminen kokee voimakasta mielihyvää, ostamisen huumaa ja jälkivaikutuksena ostokrapulaa, pettymystä ja masennusta. Kaikki tämä toistuu lähes saman kaavan mukaan kerrasta toiseen päivittäin, viikoittain tai kuukausittain.

Samalla ihmisellä voi ilmetä samanaikaisesti tai peräkkäin muitakin riippuvuuksia (päihteet, liikasyöminen, pelaaminen jne.) tai psyykkisen tilan epätasapainon merkkejä, kuten yksinäisyyttä, turhautuneisuutta, masennusta tai ahdistuneisuutta. Ostamisen huumassa ihminen voi hetken kokea itsetuntonsa kohoavan, kun hän ostaessaan "ei ole köyhä eikä kipeä" (samansuuntainen tunne kuin alkoholin aiheuttaman nousuhumalan aikana). Naisilla ostokiihko kohdistuu usein vaatteisiin ja kosmetiikkaan, miehillä taas elektroniikkaan ja harrastusvälineisiin.

Nyky-yhteiskunnassa ei ostoriippuvuutta kovin helposti nimitetä ongelmaksi, kun ostaminen, kuluttaminen ja yleinen hyvinvointi rinnastetaan toisiinsa. Siksi kynnys ulkopuolisen avun etsintään on korkea, ja sopivaa hoitopaikkaa ei ole helppo löytää. Useimmiten hoito tapahtuu muiden riippuvuuksien tai mielenterveyspulmien käsittelyn yhteydessä. Yksilöllisesti suunniteltuun hoito-ohjelmaan voi kuulua mielialan tai itsetunnon kohottamiseen tähtäävää keskusteluterapiaa, joko yksilö-, ryhmä- tai perheterapian muodossa. Tarjolla olevista terapiasuuntauksista erilaiset kognitiivisen käyttäytymisterapian muodot, joita käytetään muidenkin riippuvuuksien hoidossa, saattavat olla tuloksellisimpia. Mielialaa säätelevät tai muut psyykenlääkkeet voivat toisinaan olla hyödyllisiä.

Jos siis shoppailuhalu ei pysy kohtuuden rajoissa omilla säätelykeinoilla, pulma kannattaa ottaa puheeksi esim. yleislääkärin vastaanotolla, perheneuvolassa, A-klinikalla, nuorisoasemalla tai mielenterveystoimistossa. Pulma ei ole mitenkään harvinainen, pikemminkin yleistymään päin.

http://www.paihdelinkki.fi/tietoiskut/417-shoppailu

 

[c]

Kyllä sä jotain terapiaa varmaan kaipaat. Tee karusti "ei saa ostaa mitään"-kuukausi.

 

[Ap]

On ystäviä, juoksua harrastan silloin kuin jaksan, mutta mieskin on 3- vuorotyössä ja ylitöissä ja ollaan pojan kanssa kaksin... Enemmän aikaa vois olla perheen kesken.. Taidan ostella mielihyvän vuoksi? Pidän vain kaupoissa kiertelystä? Nyt olen lakossa, jossa en oo kyllä ollu kuin yhden päivän - koska silloin kun se piti aloittaa löysinkin, yllätys yllätys, jotain mitä oon ettinyt pitkään - täydellinen vyötärövyö käveli vastaan.... Enkä voinut vastustaa kiusausta.

 

[Ap]

Shoppailu- eli ostoriippuvuus on yksi riippuvuuskäyttäytymisen muoto. Lievemmässä muodossaan ilmiö näyttäytyy ajoittaisena vastustamattomana haluna ostaa tavaroita, joita ei välttämättä tarvitse tai joiden ostamiseen ei itse asiassa olisi varaa. Vaikeammaksi tilanne muodostuu, jos ihmisen keskeisimmäksi ajatusten kohteeksi muodostuu tavan takaa toistuva pakkomielteen kaltainen ostamisen suunnittelu ja ostaminen, vaihtoehtoisesti toistuvat "heräteostokset", ja niiden jälkeen ostamisen seurausten selvittely (tavaroiden piilottelu tai selittelyt perheelle, tavaroiden palautus ja vioista valittaminen, ostovelkojen hoitaminen). Ostamisen yhteydessä ihminen kokee voimakasta mielihyvää, ostamisen huumaa ja jälkivaikutuksena ostokrapulaa, pettymystä ja masennusta. Kaikki tämä toistuu lähes saman kaavan mukaan kerrasta toiseen päivittäin, viikoittain tai kuukausittain.

Samalla ihmisellä voi ilmetä samanaikaisesti tai peräkkäin muitakin riippuvuuksia (päihteet, liikasyöminen, pelaaminen jne.) tai psyykkisen tilan epätasapainon merkkejä, kuten yksinäisyyttä, turhautuneisuutta, masennusta tai ahdistuneisuutta. Ostamisen huumassa ihminen voi hetken kokea itsetuntonsa kohoavan, kun hän ostaessaan "ei ole köyhä eikä kipeä" (samansuuntainen tunne kuin alkoholin aiheuttaman nousuhumalan aikana). Naisilla ostokiihko kohdistuu usein vaatteisiin ja kosmetiikkaan, miehillä taas elektroniikkaan ja harrastusvälineisiin.

Nyky-yhteiskunnassa ei ostoriippuvuutta kovin helposti nimitetä ongelmaksi, kun ostaminen, kuluttaminen ja yleinen hyvinvointi rinnastetaan toisiinsa. Siksi kynnys ulkopuolisen avun etsintään on korkea, ja sopivaa hoitopaikkaa ei ole helppo löytää. Useimmiten hoito tapahtuu muiden riippuvuuksien tai mielenterveyspulmien käsittelyn yhteydessä. Yksilöllisesti suunniteltuun hoito-ohjelmaan voi kuulua mielialan tai itsetunnon kohottamiseen tähtäävää keskusteluterapiaa, joko yksilö-, ryhmä- tai perheterapian muodossa. Tarjolla olevista terapiasuuntauksista erilaiset kognitiivisen käyttäytymisterapian muodot, joita käytetään muidenkin riippuvuuksien hoidossa, saattavat olla tuloksellisimpia. Mielialaa säätelevät tai muut psyykenlääkkeet voivat toisinaan olla hyödyllisiä.

Jos siis shoppailuhalu ei pysy kohtuuden rajoissa omilla säätelykeinoilla, pulma kannattaa ottaa puheeksi esim. yleislääkärin vastaanotolla, perheneuvolassa, A-klinikalla, nuorisoasemalla tai mielenterveystoimistossa. Pulma ei ole mitenkään harvinainen, pikemminkin yleistymään päin.

http://www.paihdelinkki.fi/tietoiskut/417-shoppailu

Onneksi ei ole muita riippuvuuksia. Paljon kuulostaa samalta kuin oma elämäni. Olen ajatellutkin hakeutua jonnekin, mistä saisin apua.

 

[Ap]

Kyllä sä jotain terapiaa varmaan kaipaat. Tee karusti "ei saa ostaa mitään"-kuukausi.

Olen ollut tällä kerran aikaisemmin ja silloinkin välillä sorruin... Ostelin kuitenkin tavallista vähemmän. Miten voin jonku täydellisen jutun jättää hyllyyn, vaikkapa vain kirpparilla?

 

[chef]

Mä en näe tuossa mitään ongelmaa.

Jos ei osta velaksi, ei ole velkaa, tilillä on rahaa aina ruokaan ja jopa yllättäviin, äkillisiin menoihin...niin mikä siinä on silloin ongelma?

Mä olin tänään shoppailemassa. Ja eilen. Ja edellispäivä. Huomennakin menisin, mutta kun mun jalka leikataan aamulla niin en pääse. Tuntuu tuskastuttavalta ajatella etten pääse moneen päivään shoppailemaan :/

Mäkään en osta velaksi, en tuhlaa viimeisiä rahojamme tms. Joten en näe tässä ongelmaa.

Toki tiedostan että mulla paukkuu vähän yli, mutta kun siitä ei kärsi kukaan (paitsi minä itse silloin, kun en shoppailemaan pääse) niin mitä sen sitten loppupeleissä on väliä?

 

[c]

Kyllä sä jotain terapiaa varmaan kaipaat. Tee karusti "ei saa ostaa mitään"-kuukausi.

Olen ollut tällä kerran aikaisemmin ja silloinkin välillä sorruin... Ostelin kuitenkin tavallista vähemmän. Miten voin jonku täydellisen jutun jättää hyllyyn, vaikkapa vain kirpparilla?

Kun sä ajattelet, että sä et tarvitse sitä. Vaikka kuinka täydellinen on. Mä kun luulen, että sulla on ihan liiankin paljon tavaraa jo nyt.